maanantai 16. lokakuuta 2017

Villalankalaihis

Joskus muinoin aloittamani ja elämäntilanteiden takia puolitiehen jäänyt villalankalaihis sai aikoinaan tällaisen pohjustuksen:


Eloni ja oloni on nykyisin suurilta osin vegaanista. Valitettavasti kaikkeen en voi itse vaikuttaa, koska esimerkiksi puudutus- ja nukutusaineet ovat mitä ovat ja leikkauksissa pitää käydä ja hampaita paikata. Nämä ovat kuitenkin niitä asioita, joiden takia yksikään ihminen ei ole 100% vegaani. Tarkoituksena onkin pyrkiä elämään niin vegaanisesti kuin normaalielämässä on mahdollista. 

Yksi iso mörkö tekemisissäni on tähän asti ollut villa. Sen jälkeen, kun muutin ruokavalioni kasvisyönnistä vegaaniseksi, olen yhä hamstrannut kaappeihini villaisia vaatteita (pääosin kirpparilta) ja lankoja (sekä uutena että kirppisostoina + purkulankoina + lahjoituksina).
Paha minä.
Menneiltä vuosilta kaappeihin on kertynyt läjäpäin eläinkuituisia lankoja ja vaatteita. Nyt se alkoi tuntua väärältä.
Syntyi päätös: ryhdyn villalankalaihikselle.
Villalangat saavat luvan kadota varastoistani ja muuntua vaatteiksi tai muiksi tekeleiksi.

En aio myydä villalankojani pois. Mielestäni se ei ole tarpeen. Muut saavat ajatella asiasta mitä hyvänsä. Jos olen jonkun mielestä huono vegaani sen takia, että käytän kaappeihin vuosien mittaan kertyneet villalangat omiin tarkoituksiini, niin voi voi. Minulla on myös kahdet  nahkaiset maiharit - toiset ostetut ja toiset saatu lahjoituksena (=kaatopaikalle joutumiselta pelastetut). Lisäksi moni vaatteeni on epävegaaninen, mutta aion silti käyttää niitä. Pyöräni satulakin on todennäköisesti nahkaa, mutta en silti ala vaihtaa sitä. Joku järki pitää olla kuitenkin. Siksi ehkä puhunkin ennemmin olevani vegaanisella ruokavaliolla kuin vegaani. Ettei sitten tule sanomista.

Itse en näe sitä erityisen suurena syntinä, että teen itselleni vaatteita langoista, jotka ovat olleet minulla jo vuosia (no, osa vasta vuoden, mutta kuitenkin). Se on mielestäni verrattavissa vaikkapa siihen, että käyttää jonkun takin/kengät loppuun vegaaniksi ryhtymisen jälkeen, materiaalista huolimatta. 

Tästä lähtien hankin ainoastaan eläinkuiduttomia lankoja (saatan pelastaa jatkossakin elänkuidullisia lankoja roskistuomiolta, koska mielestäni lankojen päätyminen käyttöön on parempi kuin kaatopaikalle joutuminen - oli kuitu sitten peräisin mistä tahansa). Ostamaan en kuitenkaan moisia ryhdy. Villaiset langat päätyvät töihini siis ainoastaan varastoistani - eivät kaupasta. Kirppisten suhteen tekee tiukkaa - etenkin purkulankojen kanssa. Tiedän, että tulee olemaan vaikeaa jättää edullinen villapaita ostamatta, kun sen voisi tuoda kotiin ja tehdä siitä jotain muuta kivaa.

Blogista voi tästä lähtien seurata villalankalaihistani - aion raportoida töistäni ja hupenivista langoistani sen mukaan, kun vain suinkin kykenen. Lähtöpainoa minulla ei valitettavasti ole mahdollisuutta kertoa, kun lankani ovat pääosin värien mukaan lajilteltuna enkä jaksa alkaa kaveilla sieltä tätä merkintää varten villaisia irralleen. Osa langoista on sitä paitsi vanhempieni luona, joten senkään vuoksi en saisi kokoon realistista lähtöpainoa. Jokaisen villalankalaihis-postauksen yhteydessä kerron kyllä huvenneiden lankojen painon (ja mahdollisesti myös sen hetkisen kokonaistilanteenkin). Sitten joskus hamassa tulevaisuudessa, kun eläinkuituiset langat ovat huvenneet varastoista tyystin, saa sen lähtöpainonkin tietoonsa.

Tällä hetkellä tilanne on se, että lankaa on kulunut yhteensä 1050 grammaa.

Melko heikoille kantimille homma siis aikoinaan jäi. Nyt paremmalla energialla eteenpän. Joitakin valmiita töitä on odottamassa dokumentointia, joten todellinen painotilanne on hieman korkeampi.

Uusi alku

Kuinkakohan monta kertaa olen aloittanut blogin kirjoittamisen alusta koko blogihistoriani aikana?
No, tein sen taas. Jäi hävettämään se, että merkintöjä on muutama parikymmentä vuodessa, jos sitäkään. Asiassa ei pitäisi olla mitään hävettävää, mutta itselleni on jäänyt sellainen olo, että olisi pitänyt tehdä enemmän. Mutta miten olisin voinut tehdä enää enempää? Järkeänikin voisin vaikka käyttää joskus...

Elämäntilanne on nyt tasaantunut huomattavasti, joten ehkä on energiaa keskittyä bloggaamiseen ja käsitöiden tekemiseenkin välillä. Tähän asti homma on aina jäänyt, kun arki on ollut vähän sitä sun tätä. Olen taipuvainen ottamaan kohtuuttomasti stressiä ja vastuuta toisen ihmisen (erityisesti psyykkisesti sairaan mieheni) pärjäämisestä omille harteilleni ja lopulta siinä vain väsyy itse. Nyt tuntuu siltä, että tästä voisi ensimmäistä kertaa tulla oikeastikin jotain.

Saatan nostella joitakin vanhoja merkintöjä takaisin julkiseksi, jos koen aiheelliseksi.

Täysin vegaaninen tämä blogi ei tule jatkossakaan olemaan, vaikka itse vegaaniksi laskenkin. Jokainen voi sitten omassa mielessään ajatella asiasta mitä tahansa. Itse olen miettinyt asian niin, että järkevämpi minun on käyttää aiemmin hankitut, villaa sisältävät langat hyödyksi kuin heittää ne pois, eikä se tee minusta yhtään vähempää vegaania. Tähän aiheeseen liittyen kaivan vanhan merkinnän esiin, jossa avaan homman ideaa hieman. Merkintä on luettavissa ylempänä. Tuonkin mokoman projektin toteutus on jäänyt kaiken muun alle.

Nyt kuitenkin paremmalla onnella ja vähemmällä stressaamisella (myös blogia koskien).