maanantai 8. elokuuta 2016

Nenän parhaat kaverit

"Hyi yök!" saattaa moni todeta tämän nähtyään.
Minua lähinnä huvittaa edellämainitun kaltaiset reaktiot, koska minulle tämä on täysin arkipäiväinen ja normaali asia ja on ollut sitä koko elämäni. Minulle tässä ei ole mitään ihmeellistä, vaikka muita se enemmän tai vähemmän yököttääkin. Sillä on myös hyvä hämmentää uusia tuttavuuksia ja saada vanhatkin katsomaan hitaanlaisesti.

Mitä siinä muka on niin kummallista?

Kankaisessa nenäliinassa siis.

Olen kasvanut ympäristössä, jossa kierrätystä ja uusiokäyttöä on harrastettu yhden jos toisenkin asian suhteen: Vanhat kalsarinpuntit ovat menneet autotalliin tai siivouskäyttöön rätiksi. Aluperäisessä tarkoituksessaan riittävästi palvelleet (lue: ratkenneet tai puhkikuluneet) lakanat ovat päätyneet matonkuteiksi. Myös ne kankaiset nenäliinat ovat olleet aina käytössä. Olen oppinut hyödyntämään tekstiilit vielä senkin jälkeen, kun muut olisivat heittäneet ne jo ajat sitten roskikseen (Jonne ei enää nykyisin saisi tekstiilejä heittää!).

Joku tuntematon joskus fiksuna tyrmäsi kangasnenäliinan sillä perusteella, että siitä tulee räkä läpi sormiin. Ai, paperisesta nenäliinastako ei sitten tule? Niinpä niin. Keksikää nyt edes jotain vähän vakuuttavampaa. Ja nämä samat ihmiset ovat niitä, jotka tunkevat sen paperisen nenäliinan taskuunsa niistämisen jälkeen ja yökkivät kankaisen "epähygienisyydelle".
Kroonisena nuhanenänä, tai oikeammin yliherkkyysnuhasta kärsivänä, joudun pitämään nenäliinoja mukanani minne tahansa menenkin, koska mokoma nenäni saattaa alkaa vuotaa minä hetkenä hyvänsä ja lupaa kysymättä, kun vain olosuhteet ovat otolliset. Tällainen jatkuva niistäminen yhdistettynä herkkään ihooni saa nenän ja sen ympärystän välillä todella kurjaan kuntoon, erityisesti paperisia nenäliinoja käytettäessä. Julkisten vessojen ja laitosten käsipaperit ovat se vihoviimeinen asia, johon suostun nenäni niistämään (hajustettujen paperien lisäksi). Nenäliinakäyttöön tarkoitetuissakin papereissa olen tarkka siitä, mihin nenääni hieron. Joitakin vuosia sitten Tsekeissä olessani nappasin kauhealla kiireellä ennen kotiinlätöä kaupasta mukaani paketin nenäliinoja bussimatkaa varten. Pitkällä kotimatkalla, keskellä Puolaa bussissa huomasin, että tulin ostaneeksi hajustettuja nessuja. Oli äärimmäisen mukava niistää ensin kerran yhdestä syystä ja vielä pari kertaa uudelleen, koska nenä reagoi niistovälineen hajusteisiin. Eivätkä nenäliinaongelmat tähän lopu. Ympärivuotisen ja päivittäisen nuhaongelman kanssa tulee myös talouspuoli vastaan: paperiset nenäliinat ovat yllättävän kalliita. Tai ainakaan minun käyttötahdillani ne eivät ole mitään halpaa tavaraa. Lisäksi niistä tulee hävettävä määrä jätettä.

Elämä helpottuu huomattavasti, kun vaihtaa paperiset nenäliinat kankaisiin. Kun nenäliinan ompelee sopivasti pehmenneestä vanhasta lankanasta tai pyjamasta, pysyy nenä paremmin ehjänä ja niistäminen on mukavampaa. Jätettä ei synny eikä rahaa mene oikeastaan ollenkaan, kun nenäliinat voi pestä muun pyykin seassa ja uusia voi tehdä vanhoista vaatteista ja lakanoista tarpeen mukaan. Kankaisen nenäliinan voi myös huoletta unohtaa housujen taskuun pesun ajaksi ilman, että tarvitsee pestä koko koneellinen uudelleen taskuun unohtuneesta nenäliinasta syntyneen nukan takia. Kankaisista nenäliinoista voi myös tehdä hauskan näköisiä ja persoonallisia: Ei tarvitse niistellä niihin iän ikuisiin valkoisiin ja koppuroihin papereihi, jotka hyvässä lykyssä joku valopää on keksinyt vielä kaiken lisäksi hajustaa jollain samperin laventelilla tai hyasintilla.
Tämän merkinnän nenäliinoihin käytin materiaalina mm. kirpparilta löytämiäni yöpuvun housuja, vanhaa ja kulunutta lakanaa, lasten flanellista lakanaa (tarpeettomaksi jäänyttä), paria vanhaa flanellista pyjamaani ja kirpparilta löytynyttä Halinallet -kangasta. Kuviin päätyivät lähinnä esittelykelpoiset kankaat. En usko, että vaaleanpunaisesta lakanasta tehdyssä nenärätissä on mitään erityistä nähtävää.

Itse valmistusprosessi oli äärimmäisen yksnkertainen: Leikkelin materiaaleista eri kokoisia nelikulmaisia paloja sen mukaan mitä pystyi. Reunat huolittelin rullapäärmeellä, koska se on nopeampi tapa kuin taitteiden tekeminen (ja reunatkin jäävät pehmeämmiksi). Olisin voinut huolitella reunat myös tavallisella nelilankaisella huolittelulla, mutta rullapäärmeen kapeus toimii nenäliinoissa paremmin. Lisäksi rullapäärme erottaa nenäliinat pesulapuista, joita tehtailin osittain samoja materiaaleja käyttäen. Pesulapuista on tulossa oma merkintänsä myöhemmin.

En yksinkertaisesti keksi kankaisista nenäliinoista muuta pahaa sanottavaa kuin sen, että tulevaisuudessa joudun töissä valitettavasti niistämään paperisiin korppuihin, koska alavalintani on mitä on (eli vika ei varsinaisesti ole kestiksissä, vaan alavalinnassa). :D

2 kommenttia:

  1. Noi sun tekemät liinat on kyllä ylisöpöjä. :) Iskä jaksaa mulle ja äitille valittaa, kun katsotaan leffoja ja itketään ja käytetään paperinenäliinoja.. ehkä sitä pitäis kokeilla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3
      Sopivat joo hyvin myös itkuliinoiksi (hitto, mikä sana :D).

      Poista