sunnuntai 28. elokuuta 2016

Puikoitta

Pitihän minunkin sitä kokeilla, kun siitä kaikki jo ajat sitten puhuivat niin kovasti. Ajattelin, etten halua olla ainoa, jolla ei ole kokemusta aiheesta. Vähän kyllä etukäteen epäilytti ja jännitti, että mitähän koko hommasta mahtaa tulla – käsivarsineulonnasta siis. Puikot saivat jäädä käsityökoriin ja forkut pääsivät töihin vähän eri tavalla kuin yleensä.

Eihän siitä meinannut ensin mitään tulla. Jouduin tekemään työn kahteen kertaan. Suurimmilta osin kyllä oman tarkkuuteni takia, koska en ollut tyytyväinen ensimmäiseen lopputulokseen: Tuubin liitoskohta jäi rumaksi ja purettavahan se oli koko höskä samantien. Kuinkas muutenkaan, kun minusta on kyse?

Ihan siedettävä siitä sitten lopulta kuitenkin tuli. Kyllä näitä voisi jatkossakin tehdä, mutta ehkä jostain erilaisesta langasta seuraavaksi.
Lanka: Hjerte Garn, Big (95% akryyli, 5% lurex)
Puikot: allekirjoittaneen kyynärvarret
Menekki: 100g

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Paperitonta talouspaperia

Minulla meni hermot siihen, että meillä kuluu valtaisat määrät talouspaperia. Mietin, että on oltava toinenkin keino. Ei ole mitään järkeä kantaa kaupasta aina vain uutta paperia ja käyttää sitä hullun lailla, kun vaihtoehtojakin löytyy. Päätin surautella pestäviä ja kestäviä yleisliinoja, pesulappuja tai mitälie kestorättejä he nyt ovatkaan. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Leikkelin mm. pari vanhaa flanellipyjamaani, pari käytöstä poistunutta flanellilakanaa, yhdet ikivanhat flanellihousut ja pari turhaa pyyhettä eri kokoisiksi paloiksi ja huolittelin palojen reunat saumurilla. Helpon kautta mentiin siis tälläkin kerralla. Suurin vaiva oli huolittelulankojen päättelyssä, jonka senkin tosin oikaisin pujottamalla vain päät sellaisenaan tikkien alle. Rättejä tuli vino pino ja osa meni pölyräteiksi, koska ihan perus puuvilla on siivous- ja pölyrättinä mielestäni mukavampi kuin mikrokuitu ja elektroniikkaa pyyhittäessä se on myös turvallisempi ja varmempi valinta.

Pesulaput ovat käteviä useissa eri tilanteessa: Ruokaa tehdessä tulee monesti pyyhkäistyä leikkuulautaa välillä talouspaperilla. Nyt voi suorittaa toimenpiteen ilman ylimääräistä jätettä. Meillä on kyllä jo pitkään ollut käytössä virkattuja ja neulottuja tiskirättejä, mutta ei kai sitä nyt tiskirätillä viitsi leikkuulautaa kesken ruoanlaiton pyyhkiä. Samoin kuin lattialle tippuvia märkiä asioita ei ilkeä pyyhkäistä pois tiskirätillä, jolla pitäisi vielä sen jälkeen pyyhkiä pöytää. Pesulaput korvaavat talouspaperin tässäkin tilanteessa. Paistinpannun kuivaa pesun jälkeen mieluummin talouspaperiin kuin vaaleaan astiapyyhkeeseen, mutta nyt pannun voi kuivata pesulapulla. Ja taas säästyy jätettä. Jos olisi lapsia, näille löytyisi käyttöä vielä vaikkapa nassun pyyhkimisessä. Laput ovat käteviä kaikenlaisissa tilanteissa, joissa tulisi normaalisti käytettyä talouspaperia. Ihan kaikkea lapuilla ei kuitenkaan voi tehdä, joten meiltä tulee jatkossakin löytymään myös talouspaperia, mutta sen käyttö toivottavasti vähenee merkittävästi lappujen käytön myötä. Käytön jälkeen (samalla lapulla voi pyyhkäistä parikin kertaa) laput on helppo nakata muun pyykin seassa pesukoneeseen ja ovat sen jälkeen käytettävissä uudelleen.
Kuvasin vain muutamat eri lappuset. En viitisinyt ruveta kuvaamaan kaikkia, kun lappuja tuli niin valtaisa määrä, ettei olisi mitään järkeä laittaa tänne kaikista kuvaa, kun ovat joka tapauksessa samanlaisia keskenään, ulkonäöllisiä ja materiaalillisia seikkoja lukuun ottamatta. Kuvissa näkyvien lisäksi meiltä löytyy siis vielä monen monta lappua.
Tein myös pienempiä lappusia pesuhuonekäyttöön, vaikka en hirveästi mitään kosmetiikkaa tai muuta käytäkään, mutta ovat nämä silti muutamissa tilanteissa ihan käteviä. Eipä tarvitse ainakaan ostaa vanulappuja.
Jospa näiden avulla saataisiin meidän talouspaperinkulutus minimoitua. Niin säästyisi taas vähän rahaa ja pala luontoa.


<3: Minna

maanantai 8. elokuuta 2016

Nenän parhaat kaverit

"Hyi yök!" saattaa moni todeta tämän nähtyään.
Minua lähinnä huvittaa edellämainitun kaltaiset reaktiot, koska minulle tämä on täysin arkipäiväinen ja normaali asia ja on ollut sitä koko elämäni. Minulle tässä ei ole mitään ihmeellistä, vaikka muita se enemmän tai vähemmän yököttääkin. Sillä on myös hyvä hämmentää uusia tuttavuuksia ja saada vanhatkin katsomaan hitaanlaisesti.

Mitä siinä muka on niin kummallista?

Kankaisessa nenäliinassa siis.

Olen kasvanut ympäristössä, jossa kierrätystä ja uusiokäyttöä on harrastettu yhden jos toisenkin asian suhteen: Vanhat kalsarinpuntit ovat menneet autotalliin tai siivouskäyttöön rätiksi. Aluperäisessä tarkoituksessaan riittävästi palvelleet (lue: ratkenneet tai puhkikuluneet) lakanat ovat päätyneet matonkuteiksi. Myös ne kankaiset nenäliinat ovat olleet aina käytössä. Olen oppinut hyödyntämään tekstiilit vielä senkin jälkeen, kun muut olisivat heittäneet ne jo ajat sitten roskikseen (Jonne ei enää nykyisin saisi tekstiilejä heittää!).

Joku tuntematon joskus fiksuna tyrmäsi kangasnenäliinan sillä perusteella, että siitä tulee räkä läpi sormiin. Ai, paperisesta nenäliinastako ei sitten tule? Niinpä niin. Keksikää nyt edes jotain vähän vakuuttavampaa. Ja nämä samat ihmiset ovat niitä, jotka tunkevat sen paperisen nenäliinan taskuunsa niistämisen jälkeen ja yökkivät kankaisen "epähygienisyydelle".
Kroonisena nuhanenänä, tai oikeammin yliherkkyysnuhasta kärsivänä, joudun pitämään nenäliinoja mukanani minne tahansa menenkin, koska mokoma nenäni saattaa alkaa vuotaa minä hetkenä hyvänsä ja lupaa kysymättä, kun vain olosuhteet ovat otolliset. Tällainen jatkuva niistäminen yhdistettynä herkkään ihooni saa nenän ja sen ympärystän välillä todella kurjaan kuntoon, erityisesti paperisia nenäliinoja käytettäessä. Julkisten vessojen ja laitosten käsipaperit ovat se vihoviimeinen asia, johon suostun nenäni niistämään (hajustettujen paperien lisäksi). Nenäliinakäyttöön tarkoitetuissakin papereissa olen tarkka siitä, mihin nenääni hieron. Joitakin vuosia sitten Tsekeissä olessani nappasin kauhealla kiireellä ennen kotiinlätöä kaupasta mukaani paketin nenäliinoja bussimatkaa varten. Pitkällä kotimatkalla, keskellä Puolaa bussissa huomasin, että tulin ostaneeksi hajustettuja nessuja. Oli äärimmäisen mukava niistää ensin kerran yhdestä syystä ja vielä pari kertaa uudelleen, koska nenä reagoi niistovälineen hajusteisiin. Eivätkä nenäliinaongelmat tähän lopu. Ympärivuotisen ja päivittäisen nuhaongelman kanssa tulee myös talouspuoli vastaan: paperiset nenäliinat ovat yllättävän kalliita. Tai ainakaan minun käyttötahdillani ne eivät ole mitään halpaa tavaraa. Lisäksi niistä tulee hävettävä määrä jätettä.

Elämä helpottuu huomattavasti, kun vaihtaa paperiset nenäliinat kankaisiin. Kun nenäliinan ompelee sopivasti pehmenneestä vanhasta lankanasta tai pyjamasta, pysyy nenä paremmin ehjänä ja niistäminen on mukavampaa. Jätettä ei synny eikä rahaa mene oikeastaan ollenkaan, kun nenäliinat voi pestä muun pyykin seassa ja uusia voi tehdä vanhoista vaatteista ja lakanoista tarpeen mukaan. Kankaisen nenäliinan voi myös huoletta unohtaa housujen taskuun pesun ajaksi ilman, että tarvitsee pestä koko koneellinen uudelleen taskuun unohtuneesta nenäliinasta syntyneen nukan takia. Kankaisista nenäliinoista voi myös tehdä hauskan näköisiä ja persoonallisia: Ei tarvitse niistellä niihin iän ikuisiin valkoisiin ja koppuroihin papereihi, jotka hyvässä lykyssä joku valopää on keksinyt vielä kaiken lisäksi hajustaa jollain samperin laventelilla tai hyasintilla.
Tämän merkinnän nenäliinoihin käytin materiaalina mm. kirpparilta löytämiäni yöpuvun housuja, vanhaa ja kulunutta lakanaa, lasten flanellista lakanaa (tarpeettomaksi jäänyttä), paria vanhaa flanellista pyjamaani ja kirpparilta löytynyttä Halinallet -kangasta. Kuviin päätyivät lähinnä esittelykelpoiset kankaat. En usko, että vaaleanpunaisesta lakanasta tehdyssä nenärätissä on mitään erityistä nähtävää.

Itse valmistusprosessi oli äärimmäisen yksnkertainen: Leikkelin materiaaleista eri kokoisia nelikulmaisia paloja sen mukaan mitä pystyi. Reunat huolittelin rullapäärmeellä, koska se on nopeampi tapa kuin taitteiden tekeminen (ja reunatkin jäävät pehmeämmiksi). Olisin voinut huolitella reunat myös tavallisella nelilankaisella huolittelulla, mutta rullapäärmeen kapeus toimii nenäliinoissa paremmin. Lisäksi rullapäärme erottaa nenäliinat pesulapuista, joita tehtailin osittain samoja materiaaleja käyttäen. Pesulapuista on tulossa oma merkintänsä myöhemmin.

En yksinkertaisesti keksi kankaisista nenäliinoista muuta pahaa sanottavaa kuin sen, että tulevaisuudessa joudun töissä valitettavasti niistämään paperisiin korppuihin, koska alavalintani on mitä on (eli vika ei varsinaisesti ole kestiksissä, vaan alavalinnassa). :D

perjantai 5. elokuuta 2016

Fafa's Tampere

Nyt tuli vihdoinkin testattua Tampereen Fafa's.
Ei valittamista.

Tilasin Falafelpitan (7,9€) ja bataattiranskalaiset (4,9€) ja Coca-cola Zeron (3€). Falafelpita oli valmiiksi vegaaninen. Bataattiranskalaisten mukaan kuului tsatsiki, mutta sen sai jätettyä pois. Tilalle tarjottiin hummusta. Vaihtamisen mahdollisuus oli ihan mukava yllätys. Yleensä, kun jotain tarvitsee pyytää ravintoloissa jättämään pois, pysyy hinta samana, mutta mitään ei kuitenkaan saa poisjätetyn tilalle. Iso bonus siis tästä.

Pita oli maukas ja kaikki ainekset maistuivat tuoreilta. Falafelit olivat maukkaita, eivätkä turhan kuivia, kuten falafelit joskus tuppaavat olemaan. Positiivista oli pitan vegaanisuus kaikkine lisukkeineen. Kaikenkaikkiaan pita herkullinen kokonaisuus. Kokoa olisi tosin saanut olla hieman enemmän (minä nyt tosin olen suuriruokainen ja vatsani on pohjaton).

Bataattiranskalaiset olivat herkkuliset ja niiden mukana tullut hummus nousee parhaimpien maistamieni joukkoon. Kooltaan bataattiranut olivat juuri sopivat pitan kyljessä syötäviksi ja pieneen suolaisen nälkään riittänevät yksinäänkin.

Fafa'sin huonoksi puoleksi keksin vain ruuhkaisuuden: Porukkaa lappasi sisään ja ulos miltei jatkuvasti. Mahduttiin silti onneksi pöytään istumaan. Myös kalliihko limu kirpaisi hieman (0,33 litraa maksoi 3€).

Falafeleistä pitävän kannattaa ehdottomasti poiketa Fafa'siin syömään. Sijainti on ainakin näin ei-tamperelaisen silmiin hyvä ja sopiva vaikkapa junaeväiden hankkimiseen.



Fafa's Tampere
Aleksanterinkatu 29
3310 TAMPERE

Ma – To: 11 – 21
Pe – La: 11 – 23
Su: Suljettu