sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Aina oikein?

Neuloin villalangasta asusteita.

Ennen kuin lähdette lynkkaamaan tämän vegaanipoloisen, suosittelen lukemaan tämän merkinnän. Merkintä koskee villalankalaihistani - eli taivaltani kohti pelkästään vegaanista lankavarastoa. Merkinnässä avaan ajatuksiani (lyhyesti) siitä, voinko vegaanina käyttää kaappeihin jo aiemmin kertyneitä villalankoja käsitöissäni.

Mielestäni voin.
Se ei tee minusta huonoa vegaania, jos käytän jo kaapissa olevia villalankoja vaikkapa vaatteideni valmistamiseen. Olisi suorastaan hölmöä (ja ekologisesti kestämätöntä) rahdata nuo langat pois ja hankkia tilalle eläinkuiduttomia. Mielestäni on ihan hyväksyttävää käyttää langat. Samalla tavalla aion käyttää vanhaiset nahkamaiharini loppuun (maailman parhaan kirppislöytöni, Vegetarian Shoes:n maihareiden rinnalla) ja vanhat villaneuleeni puhki. Itse koen veganismin pyrkimyksenä siihen, että ei aiheuteta enää uutta kärsimystä ja hankita uusia tuotteita. Minulla on myös pieni määrä vuosikausia vanhoja kynttilöitä kaapeissa, jotka aion polttaa, vaikka ovatkin mitä todennäköisimmin steariinia. Enhän minä näistä langoista ja kengistä ylpeä ole, mutta en kuitenkaan näe, että olisin jotenkin parempi, jos antaisin jonkun muun käyttää langat, jotka olen itse aikoinaan ostanut.

Jossain päin on todennäköisesti joku, jonka mielestä en saisi kutsua itseäni vegaaniksi sen vuoksi, että neulon itselleni asusteita ja vaatteita langoista, jotka muutoin jäisivät pölyttymään kaappiin tai tulisivat joka tapauksessa käyttöön muualla. Olen jo näiden lankojen osalta tukenut eläintuotantoa, eikä niiden pois antaminen/myyminen sitä faktaa muuta. Tähän voisi joku heittää typerän vertauksen, että eikös sitten ole aivan sama ostaa myös lihaa, kun se kerran siellä kaupassa jo on. Ei ole. Se on kaupassa, mutta sitä tuotantoa ei ole vielä kuluttajien toimesta tuettu niin kauan kuin liha on siellä kaupan hyllyssä. Vasta lihan ostaminen tukisi uutta eläintuotantoa. Samalla tavalla en tue elänituotantoa lisää, kun käytän jo kerran maksamiani lankoja.

Antti Nylén kirjoitti aiheesta ajatuksia herättävän ja viisaan kolumnin Vegaaniliiton Vegaia -verkkolehteen viime vuonna. Erittäin hienoa tekstiä. Arvostan.

Siinä vaiheessa älähdän, kun joku tarjoaa vegaaneille maitoa/kananmunia, koska joku toinenkin vegaani on niitä suostunut syömään. Tämän takia en mielelläni kutsu itseänikään vegaaniksi, jotta sekaannuksia ja väärinymmärryksiä tulisi. Mielestäni ongelma ei kuitenkaan ole kaltaiseni, vanhoja epävegaanisia juttuja loppuun käyttävät vegaanit, vaan ennemminkin itseään vegaaneiksi itseään kutsuvat maidonjuojat. Pakkaa omalta osaltaan sotkevat vielä kasvissyöjiksi itseään kutsuvat, kalaa pureksivat sekasyöjät.

Blogissani esiintyvät villalankatyöt ovat kaikki syntyneet villalankalaihiksen tiimoilta. Yhtään uutta villalankaa en ole enää näitä töitä varten ostanut sen jälkeen, kun päätin, että nyt saa villat riittää.


Mutta ne käsityöt:

Nyt syntyi huiveja. Tulivat valmiiksi jo viime vuonna, mutta kuvat sain aikaiseksi ottaa vasta nyt.

Kaksi helppoa kolmiohuivia aina oikein -neuleena. Molemmat erittäin yksinkertaista mallia: Huivi aloitetaan alakulmasta ja jokaisen kerroksen viimeinen silmukka neulotaan kaksi kertaa. Tätä jatketaan, kunnes huivin koko on miellyttävä.

Tämä lanka on minulle mysteeri. Hävittelen aina vyötteet langoistani ja jälkeenpäin mokoma homma ärsyttää. Pitäisi ottaa käyttöön mummun käyttämä keino: Langasta katkaistaan pikkuinen pätkä, joka solmitaan vyötteeseen kiinni ja vyöte laitetaan talteen. En vieläkään ole sataprosenttisen varma mitä lankaa tämä oikeasti on.

Olen tullut siihen tulokseen, että kyse on hyvin todennäköisesti Esiton Lenkkimohairista (saattaa olla myös Pirkanmaan Kotityön Lenkkimohairia). Ostin langan lukioaikoina (eli kymmenisen vuotta sitten) Kädentaitomessuilta Pirkkahallista. Huivi tästä langasta piti varmaan alunperinkin tulla ja myöhemmin bolero. Sopivaa bolero-ohjetta ei kuitenkaan tuntunut löytyvän, joten lanka hautautui vuosiksi kaapin syövereihin.

Lankaa tähän kului 97 grammaa.



Vyöte on tästäkin joutunut hukanteille, mutta olen lähes varma, että tämä on Novitan Kid Mohairia. Ikää tällä on enemmän kuin edellisellä. Olen ollut korkeintaan yläasteella, kun olen tätä ostanut. Olen tehnyt tästä aikoinaan jotain mystistä, mutta minulla ei ole aavistustakaan mitä. Loppukerästä  (siitä vähästä mitä oli jäljellä) syntyi tämä huivi. Lanka ei riittänyt hirveän suureen huiviin, mutta pikkuisen kaulanlämmittäjän siitä kuitenkin sai aikaan.

Lankaa kului hurjat 17 g.


Villalankalaihiksen saldo näiden huivien jälkeen: -1050 grammaa.


Mallina toimi ihanan uskollinen Serla-Kurre.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti