sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Aina oikein?

Neuloin villalangasta asusteita.

Ennen kuin lähdette lynkkaamaan tämän vegaanipoloisen, suosittelen lukemaan tämän merkinnän. Merkintä koskee villalankalaihistani - eli taivaltani kohti pelkästään vegaanista lankavarastoa. Merkinnässä avaan ajatuksiani (lyhyesti) siitä, voinko vegaanina käyttää kaappeihin jo aiemmin kertyneitä villalankoja käsitöissäni.

Mielestäni voin.
Se ei tee minusta huonoa vegaania, jos käytän jo kaapissa olevia villalankoja vaikkapa vaatteideni valmistamiseen. Olisi suorastaan hölmöä (ja ekologisesti kestämätöntä) rahdata nuo langat pois ja hankkia tilalle eläinkuiduttomia. Mielestäni on ihan hyväksyttävää käyttää langat. Samalla tavalla aion käyttää vanhaiset nahkamaiharini loppuun (maailman parhaan kirppislöytöni, Vegetarian Shoes:n maihareiden rinnalla) ja vanhat villaneuleeni puhki. Itse koen veganismin pyrkimyksenä siihen, että ei aiheuteta enää uutta kärsimystä ja hankita uusia tuotteita. Minulla on myös pieni määrä vuosikausia vanhoja kynttilöitä kaapeissa, jotka aion polttaa, vaikka ovatkin mitä todennäköisimmin steariinia. Enhän minä näistä langoista ja kengistä ylpeä ole, mutta en kuitenkaan näe, että olisin jotenkin parempi, jos antaisin jonkun muun käyttää langat, jotka olen itse aikoinaan ostanut.

Jossain päin on todennäköisesti joku, jonka mielestä en saisi kutsua itseäni vegaaniksi sen vuoksi, että neulon itselleni asusteita ja vaatteita langoista, jotka muutoin jäisivät pölyttymään kaappiin tai tulisivat joka tapauksessa käyttöön muualla. Olen jo näiden lankojen osalta tukenut eläintuotantoa, eikä niiden pois antaminen/myyminen sitä faktaa muuta. Tähän voisi joku heittää typerän vertauksen, että eikös sitten ole aivan sama ostaa myös lihaa, kun se kerran siellä kaupassa jo on. Ei ole. Se on kaupassa, mutta sitä tuotantoa ei ole vielä kuluttajien toimesta tuettu niin kauan kuin liha on siellä kaupan hyllyssä. Vasta lihan ostaminen tukisi uutta eläintuotantoa. Samalla tavalla en tue elänituotantoa lisää, kun käytän jo kerran maksamiani lankoja.

Antti Nylén kirjoitti aiheesta ajatuksia herättävän ja viisaan kolumnin Vegaaniliiton Vegaia -verkkolehteen viime vuonna. Erittäin hienoa tekstiä. Arvostan.

Siinä vaiheessa älähdän, kun joku tarjoaa vegaaneille maitoa/kananmunia, koska joku toinenkin vegaani on niitä suostunut syömään. Tämän takia en mielelläni kutsu itseänikään vegaaniksi, jotta sekaannuksia ja väärinymmärryksiä tulisi. Mielestäni ongelma ei kuitenkaan ole kaltaiseni, vanhoja epävegaanisia juttuja loppuun käyttävät vegaanit, vaan ennemminkin itseään vegaaneiksi itseään kutsuvat maidonjuojat. Pakkaa omalta osaltaan sotkevat vielä kasvissyöjiksi itseään kutsuvat, kalaa pureksivat sekasyöjät.

Blogissani esiintyvät villalankatyöt ovat kaikki syntyneet villalankalaihiksen tiimoilta. Yhtään uutta villalankaa en ole enää näitä töitä varten ostanut sen jälkeen, kun päätin, että nyt saa villat riittää.


Mutta ne käsityöt:

Nyt syntyi huiveja. Tulivat valmiiksi jo viime vuonna, mutta kuvat sain aikaiseksi ottaa vasta nyt.

Kaksi helppoa kolmiohuivia aina oikein -neuleena. Molemmat erittäin yksinkertaista mallia: Huivi aloitetaan alakulmasta ja jokaisen kerroksen viimeinen silmukka neulotaan kaksi kertaa. Tätä jatketaan, kunnes huivin koko on miellyttävä.

Tämä lanka on minulle mysteeri. Hävittelen aina vyötteet langoistani ja jälkeenpäin mokoma homma ärsyttää. Pitäisi ottaa käyttöön mummun käyttämä keino: Langasta katkaistaan pikkuinen pätkä, joka solmitaan vyötteeseen kiinni ja vyöte laitetaan talteen. En vieläkään ole sataprosenttisen varma mitä lankaa tämä oikeasti on.

Olen tullut siihen tulokseen, että kyse on hyvin todennäköisesti Esiton Lenkkimohairista (saattaa olla myös Pirkanmaan Kotityön Lenkkimohairia). Ostin langan lukioaikoina (eli kymmenisen vuotta sitten) Kädentaitomessuilta Pirkkahallista. Huivi tästä langasta piti varmaan alunperinkin tulla ja myöhemmin bolero. Sopivaa bolero-ohjetta ei kuitenkaan tuntunut löytyvän, joten lanka hautautui vuosiksi kaapin syövereihin.

Lankaa tähän kului 97 grammaa.



Vyöte on tästäkin joutunut hukanteille, mutta olen lähes varma, että tämä on Novitan Kid Mohairia. Ikää tällä on enemmän kuin edellisellä. Olen ollut korkeintaan yläasteella, kun olen tätä ostanut. Olen tehnyt tästä aikoinaan jotain mystistä, mutta minulla ei ole aavistustakaan mitä. Loppukerästä  (siitä vähästä mitä oli jäljellä) syntyi tämä huivi. Lanka ei riittänyt hirveän suureen huiviin, mutta pikkuisen kaulanlämmittäjän siitä kuitenkin sai aikaan.

Lankaa kului hurjat 17 g.


Villalankalaihiksen saldo näiden huivien jälkeen: -1050 grammaa.


Mallina toimi ihanan uskollinen Serla-Kurre.

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Vuoden 2015 ykköslöytö


Käyn kirppareilla melko usein ja löydän milloin mitäkin hienoa ja kivaa. Kaikkein parhaimman löydön tein kuitenkin loppuvuodesta Tampereelta.

Nettikirpiksiä selatessa törmään usein vegaanisiin maihareihin, mutta julma maailma iskee vasten kasvoja siinä vaiheessa, kun joudun kerta toisensa jälkeen toteamaan jalkani liian suuriksi.

Sitten koitti syksyinen päivä Tampereella, kirppistelyn parissa. Siellä ne odottivat minua, Bonuskirppiksen hyllyssä: Vihreät Vegetarian Shoes:n maiharit, kokoa 39.



Ihan parasta! Hinta oli 49 euroa. Hinta meinasi ensin hirvittää, mutta nämä maksavat uutena reippaasti yli 100 euroa, joten järkytys helpottui nopeasti. Otin nämä jo kerran kantooni, mutta meinasin kiikuttaa takaisin hyllyyn, koska kärjissä olevat pienet kulumat häiritsivät. Ajattelin, että viisinkö maksaa viittäkymppiä kengistä, joiden kärjissä on kulumajäljet. Tulin onneksi järkiini ja päätin ostaa nämä. Päädyin ostotilanteeseen, koska en halua enää koskaan päätyä samaan tilanteeseen kuin vuosien varrella pariin kertaan. Olen jättänyt pari kertaa ihanan tuotteen ostamatta muka korkean hinnan takia (ja erään takin sen takia, että se oli vähän niukka ja muutaman kilon painonpudotuksella siitä olisi saanut sopivan) ja harmitellut sitten jälkeenpäin päätöstäni. Se takki harmittaa vielä kahdeksan vuoden jälkeenkin.

Nämä maiharit eivät jää harmittamaan, koska ne ovat nyt minun. Nyt näitä uskaltaisi ehkä käyttääkin jo, kun on vihdoinkin pakkasta. En malttanut käyttää näitä loppuvuoden vesikeleillä, etteivät mene pilalle. Haluan varjella näitä pikkuisia kaikelta pahalta.

Vuosi ilman uusia vaatteita - Miten meni?

Päätin, että olen vuoden 2015 ajan ostamatta uusia vaatteita. (Kirjoitin aiheesta tässä merkinnässä).

Ajattelin, että haaste olisi minulle helppo. Niin se olikin. Uusia vaatteita ei tullut ostettua muuta kuin pari kertaa ja tarpeeseen. Ensimmäinen ongelma tuli eteen lumien sulaessa: Minulla ei ollut muita kenkiä kesäksi kuin tavalliset lenkkarit. Kävin ostamassa tennarit, ettei tarvitse kulkea koko kesää lenkkareissa. Kesällä tuli yllättäen hääkutsu ja piti käydä ostamassa sopivankokoiset, mekon alla pidettäviksi soveltuvat alusvaatteet. Loppukesästä osallistuin hiljaiseen mielenilmaukseen tuotantoeläinten puolesta ja tarvitsin sitä varten mustat sukkahousut, koska kaapissa ei ollut ehjiä. Loppuvuodesta tuli eteen vielä yksi tarve: Serkun ylioppilasuhliin piti saada talvikelpoiset sukkahousut. Kirpparilta sen sijaan tuli ostettua aika paljonkin kaikkea, mutta kirppisostoksethan eivät tähän kuuluneetkaan.

Uusien vaatteiden osalta vuosi kului siis seuraavien ostosten parissa:

- 3 kpl puuterinvärisiä alushousuja
- kahdet Stay-Upit
- tennarit
- mustat ohuet sukkahousut
- kahdet paksummat sukkahousut

Aika hyvin siis meni. Ominpäin tavoitteeseeni lisäämä lankojen ostokielto sen sijaan ei mennyt kovin hyvin. Ensimmäinen lipsahdus tapahtui viattomaksi tarkoitetuilla ruokaostoksilla: S-marketissa oli Novitan poistuvia lankoja tarjouksessa. Pelastin sieltä itselleni kassillisen lankoja, etten vain jää ilman ja joudu sitä sitten parin vuoden päästä harmittelemaan, kun kyseisiä lankoja ei saa enää mistää. Hups!

Kesällä tilasin lankoja netistä, koska olivat tarjouksessa. No niinpä tietetysti. Hups!

Seuraava lankaostos tuli, kun ostin Vegebodarin huivia (ja tulevia tumppuja) varten lankaa. Tätä en siis varsinaisesti laske lipsahdukseksi, koska langat eivät tulleet ensisijaisesti omaan käyttöön. Samalla reissulla ostin kuitenkin itselleni huivilankoja. Hups!

Loppuvuodesta onnistuin vielä erehtymään Lielahden Lankamaailmaan. Siellä oli tietenkin kaikenlaisia vegaanikelpoisia lankoja kivoilla hinnoilla. Hupsis!

Lankoja en viitsi tähän listata, koska ovat lajiteltuna kaappiin ja vaatisi turhan kovan työn, jotta saisin kaikki listattua. Niitä on kuitenkin paljon, sen voin myöntää. Onneksi lankajuttu oli vain oma ylimääräinen lisäykseni. Ja ostin minä lankoja kirppariltakin. :)


Omasta mielestäni vuosi meni ihan hyvin, koska päätavoite onnistui: En ostanut uusia vaatteita muutoin kuin tarpeeseen. Osaan tarvittaessa olla järkevä vaatteiden ostamisen suhteen. Langoissa on vielä vähän harjoiteltavaa.