tiistai 11. elokuuta 2015

Noin 70 miljoonan eläimen muistolle

Olin maanantaina ensimmäistä kertaa mukana eläinoikeustoiminassa muutoin kuin kulutustottumusteni välityksellä: Osallistuin Keskustorilla järjestettyyn hiljaiseen mielenilmaukseen, muistoksi niille 70 miljoonalle tuotantoeläimelle, jotka Suomessa vuosittain menettää henkensä ihmisten kulutustottumusten takia.

Kokoonnuimme Oikeutta Eläimille -yhdistyksen tiloihin Kuninkaankadulle, josta lähimme (kukin omaa, suomalaisella tuotantotilalla otettua kuvaa käsissään pidellen) kulkueena kohti Keskustoria, jossa seisoimme puoli tuntia muodostelmassa ja poistuimme taas kulkueena takaisin Kuninkaankadulle, jossa oli tarjolla syötävää (joka oli muuten herkullista). Kävimme myös porukalla läpi mielenilmauksen aikaansaamia ajatuksia.

Kokemus oli varsin vaikuttava. Ensin jännitin päivää kauheasti. Vieraiden ihmisten kohtaaminen tuntui hieman pelottavalta. Eniten jännitystä aiheutti se, etten ollut aiemmin osallistunut mihinkään vastaavaan toimintaan. Päivä meni kuitenkin hyvin (lukuun ottamatta suoraan silmiin Keskutorilla paistanutta aurinkoa ja tuskallista hellettä). Ohikulkijat suhtautuivat meihin pääsääntöisesti asiallisesti ja mielenilmaisuun osallistujien lisäksi kuvat tuntuivat tehneen vaikutuksen myös ohikulkijoihin.

Aion ehdottomasti osallistua jatkossakin eläinoikeustoimintaan ja Vegebodarikin saadaan toivottavasti jatkossa mukaan. Meidän piti lähteä lauantaina yhdessä matkaan, mutta hupskeikkaa rakkaalla meni unirytmi sekaisin ja päädyin lähtemään yksin, kun en halunnut jättää hommaa viimetingassa väliin vain sen takia, että vain toinen meistä pääsi lähtemään. En kadu tippaakaan, että lähdin mukaan.

Vaikka aurinko häikäisikin enemmän kuin tarpeeksi ja hikoilin ihan riittävästi ja taisin kaiken kukkuraksi polttaa etuolkapääni ja rintakehäni, oli homma kaiken hikoilun ja häikäisyn arvoista.
Muutama inhottava kommentti tuli sivullisilta, mutta sellaista se on. Onneksi positiivistakin suhtaumista näkyi. Kaikkein mieleenpainunein kommentti oli (arviolta) hieman alle kouluikäisen lapsen kommentti äidilleen: "Äiti, mä haluan auttaa noita eläimiä!" Mihin tuon lapsen vilpittömyys katoa meistä ihmisistä, kun kasvamme isoiksi?

Lisää kuvia Tampereen kylttidemosta löytyy Oikeutta Eläimille -yhdistyksen Flickr-galleriasta, josta tämänkin merkinnän kuvat ovat peräisin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti