lauantai 18. huhtikuuta 2015

Voimaa jalkoihin

Uutta treeniohjelmaa on takana jo muutaman treenin verran. Tänään (tarkalleen ottaen eilen) oli vuorossa alakropan voimatreeni.

Alakropan treenaaminen on minulle mieluisaa, koska jaloissa tulevan kehityksen huomaa selkeämmin kuin yläkropan lihaksissa tapahtuvan kehityksen. Lisäksi jalkatreenit menevät minulla suht hyvin perille, ainakin selkätreeniin verrattuna. Selän treenaaminen on minulle vieläkin se kaikkein haastellisin juttu. Rintaa olen sentään jo oppinut treenaamaan edes jollain tavalla. Turhaudun selän kanssa erittäin helposti ja siitä syystä torstain yläkroppatreeni jätti suuhun pahan maun ja epävarmuuden omasta osaamisesta mieltä lannistamaan.

Hankaluuksista ja heikkouksista huolimatta on mentävä eteenpäin ja yritettävä vetää jokainen treeni edellistä paremmin. Minun täytynee vähentää rankasti painoja yläkropan hypertrofia-treeneissä, jotta saan liikkeet osumaan paremmin kohdelihaksiin, koska tuntuu, että nykyisillä painoilla tuntuma on täysin hukassa. Kaikilla treenaajilla on heikot alueensa, minulla ne heikkoudet löytyvät yläkropasta.

Jätin eilisen selkäpainajaisen taakseni ja ähisin tänään jalkatreenin parissa.

Etukyykky 42,5 kg 2 x 6 ja 1 x 6 + fail
Reisikoukistus 42,5 kg 2 x 6 ja 1 x 6 + fail
Vaakaprässi 120 kg 2 x 6 ja 1 x 7 ja 1 x 7 + fail
Pohkeet vaakaprässissä 100 kg 2 x 7 ja 110 kg 1 x 6 + fail
Lankkupito (3 x max) 37 s + 43 s + 50 s

Etukyykyn painot ovat ehkä pienet voimatreenipainoiksi, mutta en halua korottaa painoja syvyyden kustannuksella. Syvyydessä on mielestäni nyt jo ajoittain parannettavaa. Negatiiviset voisi tehdä maltillisemmin (sain siitä kuvaajalta huomautuksenkin, mutta jätin äänet pois videolta, koska ähinäni ei ole kovinkaan mediakelpoista). Negatiivisia hidastamalla ei tulisi välttämättä nosteltua sarjapainojakaan niin nopeasti. Tuo pään asento pitäisi opetella myös korjaamaan. Teen tuota samaa myös maven kanssa. Pitäisi opetella katsomaan alaviistoon, mutta edessä oleva peili vaikeuttaa sitä. Olisin tehnyt kyykyt vanhassa (ja ihanasti saliremontin yhteydessä takaisin tuotua) kyykkytelineessä, jonka edessä ei ole peiliä, mutta se oli varattu. Pidän ko. kyykkytelineestä muutenkin paljon enemmän kuin videolla näkyvästä, muun muassa siksi, että siinä on varmistusraudat sisäpuolella (kuten kuuluisikin).



Lankkupidon ajat saattavat vaikuttaa hyvin lyhyiltä, mutta voin kertoa, että tuon viimeisen kanssa oli täysi työ ja äheltäminen (yritin sinnitellä kaksi viimeistä, kun eka meni niin huonosti). Lankkupitoa voi toki tehdä helposti vaikkapa 10 minuuttia, mutta silloin se on enää hyvin harvoin lankkupito. Moni, joka tekee usean minuutin lankkupitoja, tekee niitä takamus pystyssä (tai muutoin tekniikasta luistaen), jolloin suoritus kevenee merkittävästi. "Lankussa" on helppo olla siten, että syvät vatsalihakset eivät tee juurikaan töitä. Omani ovat aivan surkeassa kunnossa, joten heikot ajat johtuvat myös siitä, myönnän. Lankkupidossa asennolla on kuitenkin valtaisa merkitys liikkeen raskauden kannalta. Salilla näkee yhä monta lankkutyyliä kuin tekijöitäkin. Huonolla tekniikalla lankussa voi pysyä vaikka puoli päivää, mutta siinä ei ole mitään järkeä, koska silloin liike ei palvele tarkoitustaan.

Jalkatreeni jätti ihan hyvän mielen, huolimatta armottoman surkeasta musiikista, jota joutui taas kuuntelemaan.

torstai 16. huhtikuuta 2015

Virkatut kuulokkeet

Lähes jokaisesta asuntomme nurkasta, hyllystä, kaapista ja pöydältä löytyy keskeneräisiä projektejani.

Hupsista.
Anteeksi, rakas, harrastukseni on vallannut asuntomme.
Oikeasti niin kävi jo vuosia sitten.
Mihinkäs se siitä koskaan muuttuisi...

Projektien joukosta löytyy muun muassa paljon valmiita kangaskasseja ja pesulappuja, mutta eihän niitä nyt vielä voi kuvata ja julkistaa, kun kaikki eivät ole valmiina. Olisi hölmöä tehdä monta merkintää kangaskasseista ja pesulapuista, kustakin laadusta omansa. Ajattelin saattaa kaikki tekeillä olevat kangaskassit ensin valmiiksi ja tehdä sitten ison kangaskassijutun. Sama homma on luvassa myös pesulappuja ja kestositeitä koskien.

No yök, jotain kestorättejä! Hyi!
Hyi kertakäyttöisyydelle! Sanon minä.

Kaiken edellä mainitun (ja monen muun) lisäksi olen taitava kehittelemään myös kaikensorttisia väliprojekteja.

Kuten vaikkapa nämä personoidut nappikuulokkeet...


...ja latauskaapeli


Kumpainenkin nopeita, yhden illan juttuja. Sellaisia, joita en muutoin en edes harkitse, mutta käsitöissä tuovat ihan kivaa vaihtelua. Aina ei jaksa tuskailla lopumattoman neulepaidan kanssa. Silloin on hyvä tarttua virkkuukoukkuun ja alkaa koristella ensimmäistä käteen osuvaa esinettä.

Töiden toteutuksessa ei tarvittu mitään erikoisuuksia. Molemmat on tehty virkkaamalla kiinteitä silmukoita johdon päälle. Tämänkaltaiset työt onnistuvat mainiosti myös jämälangoista. Itse olin pahis ja käytin uusia, avaamattomia keriä.

Langat ovat kumpikin vegaaniystävällisesti akryylia: Vihreä Sempati Floridaa ja oranssi jotain Sinooperin lankaa, josta taisin onnistua hukkaamaan vyötteen...tai ehkä olen vain liian laiska kaivelemaan sitä mistään tätä merkintää varten.