maanantai 30. maaliskuuta 2015

Papukaijat

Ystäväpariskunta vihittiin viime kesänä. Halusin tehdä juhliin mekkoni itse. Tämä on lyhyt ja epämääräinen kertomus tuosta mekosta. Toisin sanoen tarina siitä, miten verhoista syntyi mekko melkein yhdessä yössä.

Ensin ajattelin, etten laita tätä blogiin ollenkaan, kun ei tullut otettua minkäänlaisia kunnollisia kuvia.
Laitoin sitten kumminkin. Kunnolliset kuvat olisi voinut toki ottaa jälkikäteenkin, vaikka niitä ei itse juhlapäivänä tullut otettua, eikä etukäteen ehtinyt. Enää se ei ole mahdollista, koska mekko kiristäisi liikaa vyötäröltä.

Mekon tarina alkoi oikeastaan jo vuosia sitten.

Löysin lukioaikoina kirpputorilta papukaija -kuvioidut verhot. Ostin ne, koska tiesin, että niistä tulisi vielä jonain päivänä jotain erikoista. Ensin niistä piti tulla yo-mekko. Pääädyin kuitenkin lopulta tylsästi ostomekkoon. Vähän yli kahdeksan vuotta myöhemmin olin paniikkitilanteessa: ystäväpariskunnan häihin oli suurin piirtein viikko aikaa enkä ollut keksinyt millaisen mekon teen itselleni. Äkkiä muistin papukaijaverhot. Siinä se! Mekko syntyisi niistä.

Enää piti löytää sopiva malli.
Vaikka todellisuudessa en muista miten päin homma oikeasti meni.
Kumpi oli ensin:
kaava vai kangas?
Mutta eipä sillä ole merkitystä.
Lopputulos on tärkein.
Kaava löytyi ja tapani mukaan otin matkalla omia vapauksia.
Vähäsen ainakin.

Perinteisesti saumuri alkoi temppuilla ihan viimeisillä metreillä eikä muiltakaan vastoinkäymisiltä vältytty. Koska aikataulut meinasivat läsähtää käsiin ja mekko oli vielä tyyliin päivää ennen häitä kesken, kaivelin kaapista varasuunnitelmavermeet. Äidin avustuksella sain mekon kuitenkin ajoissa valmiiksi. Ilman äidin apua olisi tarvinnut tyytyä varasuunnitelmaan. Kiitos, äiti! Sain kuin sainkin papukaijat mukaan juhliin.
Kuvat on räiskitty automaattiasetuksilla hämärissä juhlatiloissa. Halusin keskittyä juhlimaan vihkiparin elämän tärkeintä päivää sen sijaan, että olisin käyttänyt aikani kameran säätöjen kanssa pelaamiseen. Kuvat eivät ole kovin informatiivisia, mutta tulee niistä nyt idea noin suurinpiirtein ilmi.Ja näytän taas fiksulta.

1 kommentti:

  1. Eipä kestä kiitellä, hyvä kun saimme yhteistuumin mekon valmiiksi ennen h-hetkeä. Ja hieno siitä tuli, vaikka itse sen sanonkin.

    VastaaPoista