maanantai 2. maaliskuuta 2015

Mungpapupihvit (gluteenittomat)

  • 6 dl mungpapuja keitettynä (Koska papujen keittäminen on kokonaisuudessaan pitkä prosessi, kannattaa niitä keittää isompi satsi kerralla ja pakastaa ne, joita ei heti tarvitse.)
  • 3 valkosipulin kynttä
  • 1 suurehko sipuli
  • 1 tl mustaa suolaa (Löytyy myös nimellä kala namak. Ainakin Runsaudensarvi ja Vegetukku myyvät tätä. Löytyy melko hyvin myös etnisistä ruokakaupoista)
  • 1 tl juustokuminaa
  • ½ tl kurkumaa
  • 1 tl (savu)paprikajauhetta
  • 1 rkl sinappia
  • 2 rkl soijakastiketta (Huom! Useimmat soijakastikkeet sisältävät vehnää. Tarkista tuoteseloste. Gluteenitonta soijakastiketta saa melko hyvin ihan tavallisista ruokakaupoista)
  • 1,5 dl kikhernejauhoja
  • 2 rkl vettä
  • rypsiöljyä

Säädä uuni 200 asteeseen. Kuori ja silppua sipuli ja valkosipuli. Kuullota niitä öljyssä, kunnes pehmenevät hieman. Sekoita sipulit, musta suola, juustokumina, kurkuma, paprikajauhe, sinappi ja soijakastike keitettyjen mungpapujen kanssa. Lisää kikhernejauhot ja vesi. Sekoita hyvin ja anna massan vetäytyä hetken aikaa. Nostele massasta kokkareita leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja taputtele kostutetuin käsin kokkareet pihvien muotoon. Halutessasi voit voidella pihvit rypsiöljyllä ennen paistoa.

Paista 16-18 minuuttia. Käännä pihvit paiston puolivälissä.
 
(Gluteenisaarna alkaa tästä:  Minä en kammoa gluteenia. Itse asiassa saan sitä ruoastani varsin usein ja monessa muodossa. En ymmärrä valoillaan olevaa gluteenihysteriaa: Moni välttelee nykyisin gluteenia, vaikka moiselle toiminnalle ei ole mitään järkiperusteista syytä. Ymmärrän, jos jollakulla on oikeasti lääketieteellinen (ja todennettu) syy vältellä gluteenia. Sen sijaan näitä välttelemisen ilosta gluteenia välttäviä terveyshömpöttäjiä en oikein osaa ymmärtää. Kukin tosin tehköön kuten itse parhaaksi näkee, mutta pitäköön siinä tapauksessa gluteenipelkonsa ihan vain omana pelkonaan. Jos joku kokee voivansa syödä vaikkapa pelkkää gluteenijauhoa suoraan pussista, sen ei pitäisi olla näiden gluteenia välttelevien ongelma. Gluteenisaarna päättyy tähän.) 
Tartuin taas pitkästä aikaa myös idätyspuuhiin ja idättelin loppuviikosta mungpapuja. Idut ovat kiva ja ravitseva lisä aterialle. Mungpapujen iduissa on runsaasta muun muassa K-vitamiinia ja folaattia. Niiden kokonaisenergiapitoisuus on varsin alhainen, joten ne soveltuvat kaltaiselleni, pohjattoman vatsalaukun omaavalle ruoan ystävälle.

Idättäminen ei myöskään käy lompakon päälle: Kahdesta desistä kuivattuja mungpapuja tuli reilu pari litraa valmiita ituja. Mitään erikoisvälineitä ei vaadita: Puhdas, suurehko lasitölkki riittää. Lisäksi tarvitset palan harsoa ja kumilenkin harson pingottamista varten. Ohjeita ja vinkkejä idättämiseen löytyy ympäri Internettiä, esimerkiksi Elävän ravinnon yhdistykseltä löytyy kätevä idätystaulukko, josta näkee aikalailla kaikki tarpeelliset tiedot alkuun pääsemiseksi.

2 kommenttia:

  1. Toiset tosiaan ovat jättäneet gluteenin pois ruokavaliostaan, en vaan ymmärrä miksi, jos siitä ei tule mitään oireita. Pihvit olivat hieman krouvin näköisiä, mutta varmaan herkullisia. Idätettyjä papuja tai joitain siemeniä olisi joskus kiva kokeilla, mutta kun ei saa itsestään sen vertaa irti, että aloittais(ja arvaat varmaan mitä isäs siihen sanoisi).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karu ulkomuoto johtunee siitä, että jätin pavut kokonaisiksi. Ne voisi soseuttaakin, mutta se taas aiheuttaa herkästi tahmean rakenteen ja pihvit jäävät herkästi raa'an tuntuisiksi. Pelasin varman päälle ja jätin kokonaisiksi. Yhden hengen makuraadin mukaan olivat kuulemma erikoisen makuisia (johtunee mustasta suolasta, joka tuo kananmunamaisen vivahteen), mutta herkullisia. Kuulemma maukkaampia kuin aiemmat linssipihvit. :)

      Isä voisi joo olla oikein kauhistuttavan innoissaan, jos kuivauskaappiin ilmestyisi itukasvattamo. :)

      Poista