maanantai 30. maaliskuuta 2015

Papukaijat

Ystäväpariskunta vihittiin viime kesänä. Halusin tehdä juhliin mekkoni itse. Tämä on lyhyt ja epämääräinen kertomus tuosta mekosta. Toisin sanoen tarina siitä, miten verhoista syntyi mekko melkein yhdessä yössä.

Ensin ajattelin, etten laita tätä blogiin ollenkaan, kun ei tullut otettua minkäänlaisia kunnollisia kuvia.
Laitoin sitten kumminkin. Kunnolliset kuvat olisi voinut toki ottaa jälkikäteenkin, vaikka niitä ei itse juhlapäivänä tullut otettua, eikä etukäteen ehtinyt. Enää se ei ole mahdollista, koska mekko kiristäisi liikaa vyötäröltä.

Mekon tarina alkoi oikeastaan jo vuosia sitten.

Löysin lukioaikoina kirpputorilta papukaija -kuvioidut verhot. Ostin ne, koska tiesin, että niistä tulisi vielä jonain päivänä jotain erikoista. Ensin niistä piti tulla yo-mekko. Pääädyin kuitenkin lopulta tylsästi ostomekkoon. Vähän yli kahdeksan vuotta myöhemmin olin paniikkitilanteessa: ystäväpariskunnan häihin oli suurin piirtein viikko aikaa enkä ollut keksinyt millaisen mekon teen itselleni. Äkkiä muistin papukaijaverhot. Siinä se! Mekko syntyisi niistä.

Enää piti löytää sopiva malli.
Vaikka todellisuudessa en muista miten päin homma oikeasti meni.
Kumpi oli ensin:
kaava vai kangas?
Mutta eipä sillä ole merkitystä.
Lopputulos on tärkein.
Kaava löytyi ja tapani mukaan otin matkalla omia vapauksia.
Vähäsen ainakin.

Perinteisesti saumuri alkoi temppuilla ihan viimeisillä metreillä eikä muiltakaan vastoinkäymisiltä vältytty. Koska aikataulut meinasivat läsähtää käsiin ja mekko oli vielä tyyliin päivää ennen häitä kesken, kaivelin kaapista varasuunnitelmavermeet. Äidin avustuksella sain mekon kuitenkin ajoissa valmiiksi. Ilman äidin apua olisi tarvinnut tyytyä varasuunnitelmaan. Kiitos, äiti! Sain kuin sainkin papukaijat mukaan juhliin.
Kuvat on räiskitty automaattiasetuksilla hämärissä juhlatiloissa. Halusin keskittyä juhlimaan vihkiparin elämän tärkeintä päivää sen sijaan, että olisin käyttänyt aikani kameran säätöjen kanssa pelaamiseen. Kuvat eivät ole kovin informatiivisia, mutta tulee niistä nyt idea noin suurinpiirtein ilmi.Ja näytän taas fiksulta.

torstai 26. maaliskuuta 2015

Maasta vedetty

Blogini on viimeaikoina alkanut uhkaavasti muistuttaa treeniblogia. Lupaan yrittää kehitellä ensi viikolla tekstiä jostain muustakin aiheesta. Nyt on vain ollut aikataulullisia ongelmia ja kaikenlaista muutakin epämääräistä, tekosyyksi kelpaavaa.

Viikon viimeinen treeni osui tällä kertaa jo torstaille, koska halutaan päästä lähtemään huomenna jo päivällä reissuun. Vuorossa oli yläkropan voimatreeni. Maasta maahan siis. Vaihdan ensi viikolla treeniohjelmaa, joten tänään tein viimeiset maastavedot vähään aikaan. Vähän haikeaa se oli vääntää viimeistä sarjaa (ja tehdä taas uusi ennätys sarjapainoissa). Videolla ensimmäinen sarja. Mitään hurjan nättiä se ei vieläkään ole, mutta parempaan pyritään koko ajan.
(Oho, videoon jäi näimä äänet. No, olkoot siellä.)

Maastaveto 92,5 kg: 2x5 ja 95 kg: 1x4 + fail
Penkkipunnerrus 35 kg: 1x5, 1x4 ja 1x4 + fail
Ylätalja lapiokahvalla 45 kg: 1x7, 1x6 ja 1x5 + fail
Pystysoutu tangolla 25 kg: 2x6 ja 1x5 + fail
Kapea penkki 32,5 kg: 1x7, 1x6 ja 1x7 + fail
Hauiskääntö kulmatangolla tanko + 10 kg: 2x7 ja 1x6 + fail

Vertailin edellisessä merkinnässä treenipainojen kehitystä alakroppatreeenissä, joten lienee asiallista tehdä sama myös yläkropan kohdalla:

Ensimmäiset mavesarjat tein tässä ohjelmassa 80 kilolla. Nyt viimeisessä sarjassa oli 95 kiloa rautaa. Mave on siis kehittynyt 15 kilolla. Ensimmäiset penkkipunnerruspainot olivat 32,5 kg (tosin sen treenin eka sarja tuli tehtyä 30 kilolla). Tänään tein kaikki sarjat 35 kilolla. Kehitystä on siis tullut 2,5-5 kg. Mavessa tapahtuneeseen kehitykseen olen ihan tyytyväinen, mutta penkki vähän harmittaa. Olisin halunnut pystyä parempaan. Tosin, on se miltei 8%:n kehitys (mavessa tuli liki 19%:n kehitys). Sarjapainoissa nuo ovat ihan hyvät kehitysprosentit. Kyllä tässä ihan tyytyväinen saa olla.

Ensi viikolla pääsekin sitten treenailemaan uudella ohjelmalla. Jännittää vähän, kun siellä on ihan täysin uusia tuttavuuksiakin, esimerkiksi räkkiveto.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Askel kerrallaan, Nipsu, kyllä sinä jaksat!

Muumitsempit toimivat aina.

Oli sellainen voimatreeni jaloille eilen. Se meni ihan kivasti, vaikka vähän väsyttikin. Kyykkyä lämmitellessä tuntui siltä, että hommasta ei tule yhtään mitään. No, tulihan siitä sentään jotain. Aika paljonkin itse asiassa. Hassua, miten treenit menevät hyvin juuri silloin, kun lämmittelyt tuntuvat tuskallisilta.

Kyykky 62,5 kg: 2x5 ja 65 kg: 1x4 + fail
Takareiden laitteessa 42,5 kg: 2x5 ja 1x4 + fail
Prässi 210 kg: 2x7 ja 215 kg: 1x8 + fail
Pohkeet vaakaprässissä 100 kg: 2x7 ja 1x7 + fail
Vatsat laitteessa 42,5 kg: 2x7 ja 1x4 + fail

Vatsalihakset hyytyivät viimeisessä sarjassa vähän turhan aikaisin. Tämä kuitenkin selittynee todella lyhyillä palautuksilla. Joskus en vain malta pitää tarpeeksi pitkiä taukoja sarjojen välissä ja sitten käy näin.

Kyykyssä sarjaennätys, kuten präsissäkin. Kyykkyä tein nyt syvemmälle kuin viimeksi. Vieläkään en silti ole siihen tyytyväinen. Harmi etten saanut viimeisestä sarjasta videota, olisi ollut kiva nähdä pysyikö syvyys samana. Palaute ei ainakaan ollut negatiivista, joten eiköhän se suurinpiirtein kohdilleen mennyt.

Vertailin tuloksiani hieman. Olen treenannut nykyisellä ohjelmallani nyt kahdeksan kiertoa (alkaropan voimatreenejä tosin on tullut jo yhdeksän). Ohjelman ensimmäisessä jalkatreenissä tein kyykkyä 50 kilolla ja prässiä 180 kilolla. Kyykkypainot ovat näin ollen nousseet 15 kiloa ja prässipainot 35 kiloa. Omasta mielestäni tuo on ihan hyvä kehitys.

Kehonpainossa tuona aikana tapahtunutta muutosta en valitettavasti tiedä, koska en käynyt vaa'alla loppuvuodesta lainkaan enkä myöskään melkein kuukauteen vuodenvaihteen jälkeen (jolloin olin jo aloittanut tällä ohjelmalla treenaamisen). Merkittävää muutosta painossa ei kuitenkaan ole tämän ohjelman aikana tapahtunut, sillä suurin muutos tapahtui pienen ajan sisällä, vuodenvaihteen ympärillä.

Maanantaina kävin treenamassa yläkropan, mutta eipä siinä mitään erityistä kerrottavaa ole. Vuorossa oli yläkropan hypertrofia sovelluksilla, koska sali oli erittäin ruuhkainen.

Lepopäivän kunniaksi olen herkutellut muun muassa Pirkan maapähkinärenkailla. Kyseiset rinkulat ovat vähintäänkin joku taivaallinen keksintö (siinä mielessä, kuin tämmöinen pakana asian ajattelee). Nousivat kertaheitolla lukuisten lemppariherkkujeni joukkoon, kun niitä ekan kerran sunnuntaina maistelin. Renkaat maistuvat samalta kuin maapähkinävoi suolaan dipattuna (no, ehkä vähän kuivemmilta), mutta kulkevat mukana kätevämmin. Eivätkä ne taida olla ihan yhtä terveellinen vaihtoehto, mutta väliäkös tuolla, silloin tällöin. Voisin haluta kieroutuneiden makumieltymysteni ansiosta testata näitä sulatetun suklaan kera (tai suklaan kanssa ylipäätään) tai Euroshopperin hasselpähkinäsuklaalevitteeseen dipattuna. Tai sitten suklaasoijavanukkaaseen sekoitettuna. Se voisi olla jo vähän omituista, muiden mielestä.
Näitä on ollut jo aika kauan markkinoilla. Miksi kukaan ei ole kertonut minulle miten suurta herkkua nämä ovat? Hyi teitä! 

torstai 19. maaliskuuta 2015

Maastaveto vs. Minna 1-1

Viimeksi (ennen kevennystä) maastaveto meni kohtalaisen huolellisesti pieleen, mutta tasasin puntit sen kieroilijan kanssa tänään. Tein siinä sivussa vielä oman sarjaennätyksenkin. Penkissäkin tein kaksi sarjaa isommilla painoilla viimekertaisen yhden sijasta. Ei siis mikään huono treeni tänään. Tiistaina treenasin jalkoja voimatyyllillä.

Tiistain treenit näyttivät tältä (prässi piti korvata vaakaprässi koska normaalisti käyttämäni prässi oli huoltokatkolla, painoissa siksi hieman hakemista):

Kyykky
60 kg: 2x5 ja 62,5kg: 1x6 + fail
Takareidet laitteessa 42,5 kg:  2x5 ja 1x4 + fail
Prässi (vaaka) 100 kg: 1x8, 110 kg: 1x7 ja 1x8 + fail
Pohkeet vaakaprässissä 110 kg: 1x6, 100 kg 1x7 ja 1x7 + fail
Vatsat Davidin laitteella 42,5 kg: 2x7 ja 1x6 + fail

Kyykyn syvyyteen en ole täysin tyytyväinen. Olisi pitänyt tehdä ihan pikkuisen syvemmälle. Jonkun mielestä tuo voi olla jo hyvinkin syvää, mutta omasta mielestäni jäi liian matalaksi (Vai miten se sanotaan...Mikä on syvän vastakohta kyykyistä puhuttaessa?). Videolla ensimmäinen sarja, 60 kg.


Tänään oli vuorossa yläkropan voimatreeni, joka aiheutti etukäteen pieniä paineita. Se mave. Lähdin tarkoituksellisesti liikkeelle pienemmillä painoilla. Ensimmäinen sarja meni turhan kevyesti, kuten seuraavakin (2,5 kilon korotuksesta huolimatta). Hans käski laittaa viimeiseen 92,5 kiloa – enemmän kuin minulla on koskaan ollut mavessa sarjapainona. Alkoi vähän hirvittää. Sain myös ihmettelyitä osakseni ladatessani tankoon 1,25 kg:n lisäpainoja viimeistä sarjaa varten. Salilla usein yhtä aikaa treenamassa oleva nainen totesi: "Jos tuon saat ylös, oot kyllä aika plikka!" Nauratti vähäsen. Totesin vain, että katsotaan miten käy. No, hyvinhän siinä kävi ja tuli ylimääräisiäkin toistoja. Jee! Hyvä minä! Onnistuin tekemään maversarjaa kovimmilla painoilla tähän asti! Taidan tosiaan olla aika plikka!

Ehkä tämä vielä tästä voimaksi muuttuu.
 
Maastaveto 87,5 kg: 1x5, 90 kg: 1x5 ja 92,5 kg: 1x7 + fail
Penkki 32.5 kg: 1x5, 35 kg: 1x5 ja 1x4 + fail
Ylätaljaveto lapiokahvalla 45 kg: 1x7, 1x6 ja 1x5 + fail
Pystysoutu tangolla 25 kg: 2x6 ja 1x5 + fail
Kapea penkki 32,5 kg: 1x7, 1x6 ja 1x5 + fail
Hauis kulmatangolla tanko + 10 kg: 1x7, 1x6 ja 1x5 + fail

Maastavedon tekniikkaan en taaskaan ole täysin tyytyväinen, mutta ehkä se siitä vielä. Eikä tekniikkapoliisi sanonut, että se olisi erityisen huono, joten tällä mennään ja paremmin yritetään joka kerta. Keskivartaloa myös kehitetään, jotta mavet pysyisivät jatkossa paremmin koossa (ja tietysti paikat ehjänä). Videolla ensimmäinen sarja, 87,5 kg.

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Kevyt kierto

Edellisen maastaveto-episodin seuraamuksena aloin miettiä kroppani tämän hetkistä tilaa. Tarvitsen unta normaalia enemmän (en koe varsinaisesti olevani väsyneempi, mutta kroppa ei tunnu pysyvän perässä, vaikka nukkuisi pitempään), palautuminen on hitaampaa ja fyysinen tekeminen tuntuu välillä vastenmieliseltä ja pakonomaiselta vääntämiseltä. Alkoi kuulostaa omaan (ja toisenkin) korvaan ylirasituksen oireilta.

Oli annettava periksi ja vetää yksi treenikierto kevenettynä. Omalla kohdallani tämä tarkoittaa 30%:n vähennystä treenipainoista. Sarja- ja toistomäärät säilyivät ennallaan (poikkeuksena roikkuen tehtävät vatsalihakset, joissa tein kevennyksen vähentämällä toistomääriä).

En ala tähän sen kummemmin availemaan kuluneen kierron treenejä, kun ei niissä ole mitään kerrottavaa.

Torstaina sitten taas normitreeniä.
Tarkoituksenani oli viikko takaperin kuvata hiuksiani, mutta tämmöistä pelleillyä syntyi.

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Mungpapupihvit (gluteenittomat)

  • 6 dl mungpapuja keitettynä (Koska papujen keittäminen on kokonaisuudessaan pitkä prosessi, kannattaa niitä keittää isompi satsi kerralla ja pakastaa ne, joita ei heti tarvitse.)
  • 3 valkosipulin kynttä
  • 1 suurehko sipuli
  • 1 tl mustaa suolaa (Löytyy myös nimellä kala namak. Ainakin Runsaudensarvi ja Vegetukku myyvät tätä. Löytyy melko hyvin myös etnisistä ruokakaupoista)
  • 1 tl juustokuminaa
  • ½ tl kurkumaa
  • 1 tl (savu)paprikajauhetta
  • 1 rkl sinappia
  • 2 rkl soijakastiketta (Huom! Useimmat soijakastikkeet sisältävät vehnää. Tarkista tuoteseloste. Gluteenitonta soijakastiketta saa melko hyvin ihan tavallisista ruokakaupoista)
  • 1,5 dl kikhernejauhoja
  • 2 rkl vettä
  • rypsiöljyä

Säädä uuni 200 asteeseen. Kuori ja silppua sipuli ja valkosipuli. Kuullota niitä öljyssä, kunnes pehmenevät hieman. Sekoita sipulit, musta suola, juustokumina, kurkuma, paprikajauhe, sinappi ja soijakastike keitettyjen mungpapujen kanssa. Lisää kikhernejauhot ja vesi. Sekoita hyvin ja anna massan vetäytyä hetken aikaa. Nostele massasta kokkareita leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja taputtele kostutetuin käsin kokkareet pihvien muotoon. Halutessasi voit voidella pihvit rypsiöljyllä ennen paistoa.

Paista 16-18 minuuttia. Käännä pihvit paiston puolivälissä.
 
(Gluteenisaarna alkaa tästä:  Minä en kammoa gluteenia. Itse asiassa saan sitä ruoastani varsin usein ja monessa muodossa. En ymmärrä valoillaan olevaa gluteenihysteriaa: Moni välttelee nykyisin gluteenia, vaikka moiselle toiminnalle ei ole mitään järkiperusteista syytä. Ymmärrän, jos jollakulla on oikeasti lääketieteellinen (ja todennettu) syy vältellä gluteenia. Sen sijaan näitä välttelemisen ilosta gluteenia välttäviä terveyshömpöttäjiä en oikein osaa ymmärtää. Kukin tosin tehköön kuten itse parhaaksi näkee, mutta pitäköön siinä tapauksessa gluteenipelkonsa ihan vain omana pelkonaan. Jos joku kokee voivansa syödä vaikkapa pelkkää gluteenijauhoa suoraan pussista, sen ei pitäisi olla näiden gluteenia välttelevien ongelma. Gluteenisaarna päättyy tähän.) 
Tartuin taas pitkästä aikaa myös idätyspuuhiin ja idättelin loppuviikosta mungpapuja. Idut ovat kiva ja ravitseva lisä aterialle. Mungpapujen iduissa on runsaasta muun muassa K-vitamiinia ja folaattia. Niiden kokonaisenergiapitoisuus on varsin alhainen, joten ne soveltuvat kaltaiselleni, pohjattoman vatsalaukun omaavalle ruoan ystävälle.

Idättäminen ei myöskään käy lompakon päälle: Kahdesta desistä kuivattuja mungpapuja tuli reilu pari litraa valmiita ituja. Mitään erikoisvälineitä ei vaadita: Puhdas, suurehko lasitölkki riittää. Lisäksi tarvitset palan harsoa ja kumilenkin harson pingottamista varten. Ohjeita ja vinkkejä idättämiseen löytyy ympäri Internettiä, esimerkiksi Elävän ravinnon yhdistykseltä löytyy kätevä idätystaulukko, josta näkee aikalailla kaikki tarpeelliset tiedot alkuun pääsemiseksi.

Miltä tuntuu luopua sadoista tavaroista?

Helmikuun aikana karsin kaapeista pois yhteensä 490 tavaraa. Kyse oli tavarankarsintahaasteesta.

Millaista se oli?
Miltä tuntui kiskoa päivittäin tavaroita ulos kaapeista, päivä päivältä enemmän ja enemmän?

Helpolta. On tosin pakko myöntää, että se oli ajoittain myös erittäin vaikeaa, koska päivien kuluessa alkoi vaistomaisesti miettiä tavaroiden taakse kätkeytyviä tarinoita ja tunnesiteitä. Hieman ehkä yllättävänä muutoksena huomasin, että pois heittämiseen jäi myös koukkuun: Nyt tekisi koko ajan mieli heivata lisää turhaa tavaraa pois kaapeista pyörimästä, vaikka viimeisellä viikolla tunteet alkoivatkin jo nousta peliin. Aloin ajatella, etten voi luopua tuosta enkä tuosta, koska niihin liittyy sitä ja tätä. Pah, ei niihin edes oikeasti liity mitään. Tekosyitä korkeintaan. Oikeasti minulla on hyvin vähän sellaisia tavaroita, joilla on oikeasti syvempi merkitys minulle. Vielä olisi paljon sellaista, josta voisi ihan hyvin loupua. Aion todennäköisesti myös luopua niistä: Ei siihen mitään erillisiä haasteita tarvita. Tämä haaste oli vain sopiva alkusyäys sille, että opin vielä joku päivä erottamaan tarpeen satunnaisesta mielihalusta.

Kuukauden aikana huomasin, että olen vuosien varrella hamstrannut kaappeihin mitä kummallisimpia asioita. Olen myös säästänyt monia tavaroita sillä verukkeella, että niitä saattaa joskus tarvita. Ai, jaha. Mihin ihmeseen kahden (vegeruoalla elävän) ihmisen taloudessa tarvitaan neljää juustohöylää? Saatika yhtä munanleikkuria? Mitä ihmettä teen myöskään aikaa sitten kuivuneilla tusseilla tai kahdella vanhalla kännykällä, joista toista olen käyttänyt viimeksi 2004? Tai äjällä rikkinäisiä hiuslenkkejä?

Vaatteiden osalta luopuminen on minulle himena monimutkaisempaa, koska minun täytyy yrittää pitää eri kokoisia vaatteita kaapissa, jotta olisi aina jotain päälle pantavaa, vaikka kropan muodossa tapahtuisikin vaihtelua. Siksi en voi heittää kaapista pois ihan mitä tahansa tällä hetkellä epäsopivaa. Jos nyt heitän pieneksi käyneet farkut pois, olen seuraavalla dieetillä ilman housuja. Tavoitteenani olisi pysyä jatkossa sellaisessa kunnossa, että korkeintaan kaksi eri housukokoa riittäisi sen nykyisen kolmen sijasta. Tulen siis jatkossa pitämään itseni rasvavarastojen suhteen hieman siistimmässä kunnossa (näin olen tosin sanonut jo kaksi kertaa aiemminkin...). Noh, nyt aion pitää sanani. Oikeasti.

Vaikka luovuinkin yhteensä 490:stä tavarasta, ei se näy sunnossamme vielä kovinkaan hyvin. Osittain siitä johtuen, että meillä on läjäpäin kirppistavaroita olkkarissa ja moni erikoiskäsittelyä  (elektroniikkakeräys, energiajäte jne.) kaipaava tavara pitää viedä jäteasemalle ja kyseistä reissua ei ole tullut vielä tehtyä. Pitäisi kyllä tehdä, koska meillä on valtavasti energiajätettä odottamassa keräykseen päätymistä. Lisäksi löytyy paljon elektroniikkaromua, ongelmajätettä ja kaikenmaailman litkuja, joita ei voi kaataa viemäriin. Ehkäpä tavaroiden puuttumisen huomaa edes jossakin määrin siinä vaiheessa, kun saamme kirppishommat hoidettua ja nuo jätteet kiikutettua keräykseen.

Nyt on jollain tavalla helpottunut olo, kun on päässyt eroon paljosta turhasta. Aiemmin olen saattanut ajatella, että pitäisi hävittää sitä sun tätä, mutta syystä tai toisesta en ole osannut luopua kyseisistä tavaroista. Nyt luopuminen oli helpompaa, koska se oli tavallaan pakollista ja ulkoa määrätttyä. Olin toki itse omasta tahdostani lähtenyt mukaan haasteeseen ja tehnyt luopumispäätökset joka päivä itse, mutta en olisi tohtinut enää sanoa eläväni ekologisesti, jos olisin jättänyt päiviä väliin sen takia, että oli vaikea keksiä yli kahtakymmentä poistettavaa tavaraa. Vielä kiusallisempaa olisi ollut jättää koko homma kesken. Niinpä oli joka päivä pakko luopua jostakin, vaikka se tuntuikin välillä vaikealta. Vaikeus liittyi kuitenkin lopulta vain aikaansaamiseen: Kun luopumispäätöksen sai tehtyä, homma ei tuntunut enää ollenkaan kurjalta. Ilman tätä haastetta olisin tuskin koskaan luopunut monestakaan sellaisesta tavarasta, josta nyt luovuin. Tarvitsin vain ulkoisen "pakotteen" luopumisen suorittamiseksi.

Suosittelen jotain tämän kaltaista haastetta jokaiselle, jonka on vaikea tarttua toimeen ja oikeasti karsia kaapeista turhaa tavaraa pois. Jos tuntuu liian pelottavalta luopua monesta sadasta tavarasta, voi haasteen kutistaa vaikkapa viikon mittaiseksi: Silloin olisi karsittava pois ainoastaan 28 tavaraa. Oli karsittavia tavaroita sitten miten paljon tahansa, karsiminen olisi helpompaa, kun sitä ei tarvitsisi tehdä muuten vain, vaan takana olisikin jokin ulkoinen haaste.

Elämässä on paljon tärkeämpiäkin asioita kuin tavarat. Se, että voin elää rakastamani ihmisen kanssa, on parasta, mitä minulla on. Sitä ei yksikään tavara voi korvata. Mikään tavaramäärä ei korvaa rakkaimman ihmisen hymyä tai kosketusta. Tavarat eivät myöskään synnytä samanlaisia, aitoja tunteita kuin ihmissuhteet. Vaikka tavaroihin liittyykin monesti muistoja ja tunteita, ovat ne tunteet alunperin lähtöisin jostakin ihan muusta kuin itse tavarasta.

Lisäksi liika materia on pahaksi ympäristölle. Turmelemme elinympäristömme omalla mukavuudenhalullamme ja yltäkylläisyyden tavoittelullamme. Onko se oikein? Onko meillä oikeutta toimia vain omien halujemme ja kuviteltujen tarpeidemme mukaisesti, vaikka niiden seuraamukset olisivat kohtalokkaita?

Itse aion jatkossakin tehdä vastaavankaltaisia kokeiluja ja ottaa osaa haasteisiin. Tämän vuoden ajan olen mukana Vuosi ilman uusia vaatteita -haasteessa. Siihen rinnalle sopisi kyllä vielä muitakin. Olisiko ehdotuksia?

Kaikesta tavarasta en aio luopua. Meillä on valtaisi kokoelma elokuvia ja aiomme jatkossakin ostella niitä. Tähän mennessä melko suuri osa elokuvistamme on ostettu käytettynä ja niin tulee olemaan jatkossakin. Vaatteeni ovat myös pääosin käytettynä ostettuja. Huonekaluistamme moni on vanhoja ja käytettyjä. Sama koskee lautapelejä, astioita, kattiloita ja valaisimia. Puhelimeni on käytetty, kuten oli edellinenkin, joka on nyt rakkaani käytössä.

Maailman säästämiseksi ei tarvitse luopua kaikesta ja siirtyä pimeäään kellariin kyhjöttämään ja porkkanoita järsimään. Jokainen voi tehdä valintoja paremman maailman puolesta ja miettiä ennen ostopäätöksen tekoa tavaran tarpeellisuutta. Käytetyn ostaminen on ympäristön kannalta parempi vaihtoehto ja sopii myös useimmiten kukkarolle paremmin. Olisi tärkeää vähentää uuden tavaran (=jätteen) syntymistä. Jokainen käytettynä ostettu tavara vähentää tarvetta uudelle.

Älä osta uutena sellaista, jonka voit (järkevästi) hankkia käytettynä.
Yksi merkittävimmistä arkisista asioista ympäristön kannalta on ruokavalio. Ruokavalio vaikuttaa tuottamiimme hiilidioksipäästöihin jopa paljon puhuttua liikennettä enemmän. Ruokavalion vaikutuksesta riittäisi asiaa omaksi merkinnäkseen, joten en rupea asiaa tässä sen enempää availemaan.

Ennen kaikkea: Muista, mikä elämässä on oikeasti tärkeää ja tarpeellista.