tiistai 3. helmikuuta 2015

Tavaroihin on helppo hukkua: Tavarankarsintahaaste

Lähdin vuodenvaihteessa mukaan ”Vuosi ilman uusia vaatteita” -haasteeseen. Oma ajatukseni haasteen vastaan ottamisessa oli mahdollisuus tehdä jotakin sen eteen, ettei tässä maailmassa hukuttaisi rojuun ja roinaan. Miksi ostaa aina uutta, kun voi myös korjata, ostaa kirpparilta tai ottaa sukulaisilta ja tutuilta vastaan heille tarpeetonta tavaraa ja näin vähentää tarvetta uuden tavaran tuottamiselle?

Olen huolissani maailman tilasta ja siitä, miten maapallo kestää ihmisten olemassaolon. Ihmiset ovat huomattavan suuri rasite maapallolle. Länsimaalaiset kuluttavat maapalloa sillä tahdilla, että loppu tulee enemmin tai myöhemmin. Ajatellaanpa vaikka suomalaisia: Jos kaikki eläisivät kuten keskiverto suomalainen, tarvittaisiin kolme maapalloa kestämään kaikki se kulutus. Maapallolle aiheutuva rasitus koostuu monista eri tekijöistä, joihin en kuitenkaan paneudu nyt sen tarkemmin, koska muutoin tästä merkinnästä tulisi loputtoman pitkä. Keskityn tällä kertaa lähinnä tavarapaljouteen ja yltäkylläisyyteen.

Huolimatta ympäristöön ja maailmantilaan kohdistuvasta huolestani osaan olla melkoinen hamsteri. Välillä ihan hävettää se tavaramäärä, jota haalin ympärilleni. En tarvitse läheskään kaikkea sitä, mitä tulee hankittua. Siis oikeasti tarvitse. Monesti ajattelen tarvitsevani, tai sillä ainakin yritän perustella hankintojani. Pitäisi opetella hillitsemään itsensä paremmin. Ainoa edes hieman hyväksyttävä puolustus ja lieventävä asianhaara tälle hamstraukselleni on se, että valtaosa ostamistani tavaroista on peräisin kirpputoreilta. Se ei tee tavaran hamstraamisesta mitenkään täysin hyväksyttävää ja sallittua, mutta kirppisostos on kuitenkin huomattavasti pienempi paha kuin ainainen uuden ostaminen.

Hamstraukseni ei kohdistu ainoastaan (minulle) uuden tavaran ostamiseen, vaan jemmaan kaappeihin myös toinen toistaan kummallisempia asioita käsityö- ja askartelumateriaaliksi. Voi herranjestas - oikeasti. Mihin minä sen kaiken ehdin muka käyttää? Ja mitä teen kaikella älyttömällä krääsällä, jota nurkkiin on kertynyt? Asuntomme alkaa tätä menoa käydä ahtaaksi. Kun 62 neliötä ei meinaa riittää kahdelle ihmiselle (johtuen lähinnä toisen hamsteriluonteesta), saattaa olla korkein aika huolestua.

Poden tästä kaikenmaailman hamstraamisesta huonoa omaatuntoa. Haluan tehdä asialle jotakin. Oikeasti. Haluan opetella karsimaan tarvaroitani ja hankkimaan vähemmän (minulle) uutta. Minua kiinnostaisi kokeilla jotain aiheeseen liittyvää koetta/projektia. Asia on ollut mielessäni jo pitkään, mutta se nosti päätään, kun katsoin eilen Petri Luukkaisen Tavarataivas -dokumentin. Näin dokumentin ensimmäistä kertaa reilu vuosi sitten ja se herätti minussa jo silloin mielenkiinnon kokeilla jotain vastaavan kaltaista (mutta ehkä vähemmän radikaalia) itsekin.

Törmäsin minimalismipeliin (alkuperäinen idea on peräisin täältä). Itse voisin kutsua projektia vaikkapa nimellä

Tavarankarsintahaaste

Haasteen perusideana on luopua tavaroista päivittäin kuukauden ajan: Ensimmäisenä päivänä luovutaan yhdestä tavarasta, toisena kahdesta, kolmantena kolmesta ja niin edelleen, aina kuun loppuun asti. Helmikuussa tämä tarkoittaa yhteensä 406 tavaraa. Tavarat voivat olla mitä tahansa ja millaisia tahansa, joko pieniä tai suuria ja vanhoja tai uusia. Moniosaiset tavarat, kuten vaikkapa sukat, lasken yhdeksi, mutta vaikkapa samaan sarjaan kuuluvat useammat mukit lasken kunkin erikseen. Poistoon päätyvät tavarat tulee hävittää asianmukaisesti ja välttää niiden päätymistä kaatopaikalleniin pitkään kuin se vain suinkin on mahdollista.

Haluan kokeilla tätä projektia nyt helmikuussa. Olen tosin muutaman päivän myöhässä: Helmikuu on jo alkanut, joten minulla on edessäni luopuminen tavaroista myös menneiden päivien osalta. Tämä tarkoittaa sitä, että tänään minulla on edessäni luopuminen yhteensä kuudesta tavarasta: Melkoinen alkurysäys!

Meidän on tarkoitus vuokrata kirppispöytä (tai oikeastaan ollaan jo vuokrattu). Tästäkin syystä projekti on hyvä ajoittaa nimenomaan tälle kuulle, koska tavarat on helppo myydä kirpputorilla pois sen sijaan, että ne jäisivät nurkkiin odottamaan seuraavaa kirppispöydän vuokrausta. Sellaiset tavarat, jotka on mahdollista/helpompaa hävittää muulla tavoin (noudattaen asianmukaisuuden periaatetta), hävitän kullekin parhaiten sopivalla tavalla.

Jotta homma ei menisi liian helpoksi, en laske jo aiemmin kirppislaatikkoon siirtämiäni tavaroita mukaan haasteeseen (eli toisinsanoen en saa kaivaa valmiiksi laatikoihin pakattua tavaraa ja siirtää niitä sitten muka projektiin kuuluvana pois käytöstä). Myöskään jo kierrätykseen matkalla olevia tavaroita ei lasketa mukaan. Näin ollen esimerkiksi roskiskaapissa asianmukaiseen keräykseen päätymistä odottavia rikkoutuneita jouluvaloja ei lasketa mukaan, koska olen päättänyt luopua niistä jo aiemmin. Ainoastaan tästä päivästä lähtien laatikkoon päätyvät tavarat lasketaan projektiin kuuluviksi. Perusjuttuja, kuten joka tapauksessa kierrätykseen päätyviä säilyketölkkejä, ei myöskään lasketa mukaan (paitsi ehkä poikkeuksellisesti siinä tapauksessa, että ne päätyvät poistoon käsityötarvikesäilöstäni).

Pidän projektiin liittyen päiväkirjaa ja raportoin homman etenemisestä myös blogiin. Päivittäin en asiasta blogiin kirjoittele, mutta otan tavoiteeksi kirjoittaa vaikkapa viikottaiset raportit, joskus ehkä useamminkin. Instagramiin saatan laittaa aiheeseen liittyen kuvia lähes päivittäin, riippuen vähän siitäkin, että missä päin maailmaa pyörin milloinkin.

Projektin tarkoitus ei ole tehdä tilaa uusille tavaroille, vaan tarkoituksena on hankkiutua eroon turhasta tavarasta, jotta tavaraa olisi vähemmän ja elintilaa enemmän. Ajattelen asian myös niin, että ylimääräisistä tavaroista luopumisen myötä tulee mahdollisesti keskityttyä enemmän elämän oleellisiin asioihin, kun ei ole tavaravuorta häiritsemässä ja mukamas paikkaamassa tunnetyhjiöitä. Tavaraa karsimalla jää siis enemmän tilaa vaikkapa rakkaudelle ja rakastamiselle!

En kuitenkaan kiellä itseltäni kirppiskierroksia helmikuun ajaksi. Kehoitan itseäni kuitenkin ottamaan harkitsevamman asenteen siihenkin hommaan. Voisin ottaa vaikkapa sellaisen periaatteen projektin kylkiäiseksi, että jokaista kirppis-ostosta kohden pitää luopua kahdesta turhasta tavarasta. Tällä ei ole tarkoitus oikeuttaa ostoksiaan, vaan lähinnä helpottaa turhan tavaran karsimista – ja mahdollisesti rajoittaa liiallista uuden hankkimista.

Kertauksen vuoksi: 
Helmikuussa tavoitteenani on luopua itselleni turhasta krääsästä yksinkertaisella periaatteella: Ensimmäisenä päivänä lähtee yksi tavara, toisena kaksi, kolmantena kolme...
Loppukuusta on tullut luovuttua yhteensä 406 tavarasta.


Lisähaasteena otan mukaan pienen oman sääntölisäyksen: Jokaista uutta kirppisostosta kohden pitää luopua kahdesta vanhasta tavarasta. Yksinkertaista, mutta ei helppoa.

Ei tarvitse säikähtää: En ole hurahtanut tai muutenkaan millään tavalla pimahtanut. En aio ruveta elämään askeettista elämää tyhjyyttään kaikuvassa asunnossa, paljaalla lattialla hamppukankaaseen kääriytyneenä istuen, pelkästään kierrätyskynttilöitä valonlähteenä käyttäen ja luonnontulella kypsennettyjä linssejä syöden. Ryhdyn tähän haasteeseen ihan puhtaasta kokeilunhalusta: Haluan kokeilla miten vaikeaa/helppoa tällaisen tavarahamsterin on luopua tavaroistaan. Samalla tulee suoritettua myös kaappien karsinta ja siivous.

2 kommenttia:

  1. Huhhuh, pitäisi joskus itsekin ryhdistäytyä ja luopua tavaroista, liian pitkään tulee kaikkea roskaa hamstrattua kaapeissa...itsekin kyllä pääosin saan kirppareilta tai muuten ilmaseksi tavaroita, uutena harvemmin ostan mitään...mutta ei kyllä onnistuisi, että luopuisin esim. helmikuun viimeisenä päivänä 28 tavarasta, tekee tiukkaa keksiä yksittäisiäkään esineitä (papereita kun ei varmaan lasketa). :D Ehkä kaappien pengonnassa tulee löydettyä jotain sellaistakin, jota on kaivannut, mutta ei ole tiennyt, missä se on...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on oikeastaan ihan itsestä kiinni, että mitä lasketaan mukaan. :)
      Jos haluaa laskea paperit yms. mukaan, niin ne voi vallan mainiosti laskea. Itse taidan pitää rajan häilyvänä. Saatan siis lakea mukaan vaikkapa kaapeissa vuosikausia pyörineet aikakausilehdet, mutta vanhoja epämääräisiä suttupapereita en välttämättä laske - riippuu vähän siitä, miten vaikeaksi menee siten, kun päästään yli 10 tavaraan päivässä...:D

      Poista