keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Punapää, palmikkopipo miehelle

Vegebodari sai itselleen vegepipon. Tämä on itse asiassa joululahja, mutta muodostui pipoksi vasta nyt, koska hoksasin pipoidean liian myöhään (eli pari päivää ennen aattoa). Ostin rakkaalle pelkät langat joululahjaksi ja laitoin pakettiin kerien seuraksi pienen paperilappusen, jossa lupauduin tekemään langoista pipon/hanskat. Sain aloittaa piposta. Väriksi valikoin punaisen, koska rakas on semmoinen punaisesta ja pinkistä tykkäävä höpsö. Mietin myös pinkkiä, mutta punainen oli turvallisempi valinta, koska kävin hakemassa langat omin päin. Ajattelin, etten kuitenkaan osaa ostaa oikeansävyistä pinkkiä. Ja olisi se pinkki ollut ehkä turhan rohkea valinta pipoon muutenkin. Tai mistä sitä koskaan tietää...seuraavat langat ostan niin, että kohde on mukana valitsemassa. Pipon valmistumisessa kesti hieman, kun jäin pähkäilemään mallia ja olen intoillut yhden jos toisenkin käsityön kanssa: Kaikenlaista valmistuu tipoittain, sieltä sun täältä. Nyt tuli valmiiksi tämä.

Lanka on SMC:n Bravoa. Se on eläinkuiduista vapaa, sataprosenttinen akryylilanka. Langan kestävyydestä ja nukkantumisherkkyydestä minulla ei ole mitään tietoa, mutta se selviää kyllä käytössä ajan myötä. Neuloessa lanka vaikutti ihan suht laadukkaalta, ainakin hintaansa nähden.

Pipon malli on hyvin yksinkertainen, omasta päästä kiskottu. (Sen on näköinenkin :D)
 
Olen suurin piirtein tyytyväinen lopputulokseen. Kavennuksista ei tullut ihan sellaiset kuin olin ajatellut, mutta ihan kelvolliset silti. Ensi kerralla sitten paremmat. Ensi kerralla haluan tehdä vähän haastavemman mallin muutoinkin.

Olen turhankin kriittinen omia töitäni kohtaan, joten ehkä on parempi, että keskityn muiden mielipiteeseen omani sijasta. Tärkeintä on, että pipon saaja on tyytyväinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti