sunnuntai 1. helmikuuta 2015

34 päivää takussa

Takkuni syntyivät 34 päivää sitten.
Nyt ne elävät omaa elämäänsä.
Niillä taitaa olla oma tahto.
Ja se on minua vastaan.
Olen taistelukyvytön.
Taisin hajottaa jo neljä kampaakin.
Turhaan.

Lopulta tulin siihen tulokseen, että on paras  antaa luonnon hoitaa homma puolestani. Ei ole hyötyä väkertää päivittäin hiusten kanssa, koska juuret eivät pysy takussa kuitenkaan. Sen siitä saa, kun on syntynyt vaaleaksi pohjoismaalaiseksi, jonka hiukset selviävät suorina jopa ydinräjähdyksestä. Siksipä onkin aika luovuttaa ja antaa ajan kulua - kyllä nämä mokomat ovat viimeistään ensimmäisen ikävuotensa saavuttaessaan edes jollain tavalla takkuuntuneet. Ainakin toivottavasti.
Ensimmäisessä kuvassa takut ovat vasta ihan pikkuiset vauvat - saaneet alkunsa juuri ennen kuvan ottamista. Seuraavassa kuvassa ne ovat kaksiviikkoiset ja kovin pehmoiset. Kolmannessa kuvassa takuilla on ikää kuukausi ja pötkylöiden kokonaismäärä on lisääntynyt muutamalla, koska halusin jakaa pari paksumpaa pötköä useammaksi ohueksi. Viimeisessä kuvassa ovat eilen kuvatut, 33 päivän ikäiset vauvat. Muutos kuvien välillä ei ole mitenkään merkittävä, kuten ei tässä vaiheessa kuulukaan. Ensimmäisten kuukausien aikana takuissa tapahtuva muutos on hyvin minimaalista - etenkin, jos hiusten antaa muotoutua enimmälti itsekseen. Omalla kohdallani muutosta tapahtuu väillä jopa taaksepäin, johtuen hiusteni luontaisesta taipumuksesta suorana pysymiseen.

Takkujeni pyrkiminen suoristumaan on osittain myös oma vikani, koska pesen ne vähän turhankin usein. Tällaiset hötötakut miljoonine irtohiuksineen on helpointa pestä kokonaisuudessaan sen sijaan, että pesisi pelkän päänahan. Siksi pesukertoja tulee tällä hetkellä useita viikossa. Irtohiuksisia ja höttöisiä takkuja on nimittäin lähes mahdoton pitää pestessä ylhäällä. Tiheästä kastumistahdista ei onneksi ole vielä tässä vaiheessa merkittävää haittaa, koska ilmavat ja vasta minimaalisesti tiivistyneet takut kuivuvat suhteellisen nopeasti. Pesemiseen käytän tällä hetkellä Faith in Naturen Hamppushampoota. Se on eläimillä testaamatonta ja ainesosiltaan vegaanista ja tuoksuu ihanasti inkivääriltä ja luonnolta. Kyseisen tökötin pitäisi olla myös päänahkaystävällinen, mikä on enemmän kuin tervetullut seikka tällaiselle iho-ongelmaiselle, jonka päänahka rapisee irtipois, hitu kerrallaan.
Kun takkuiset tästä hieman tiivistyvät, pujottelen niihin helmiä, jotka Vegebodari tilasi minulle Ebaysta. Se on aika ihana otus, kun auttaa tällaista tekniikan edessä kädetöntä reppanaa. Haluaisin pujotella helmiä takkuihini nyt jo, mutta pötkylät ovat vielä sen verran höttöisiä, ettei niissä oikein pysy mikään. Olen aika malttamaton ja haluaisin, että pötkylät tiivistyisivät nopeasti ja kasvaisivat sellaisiksi kivoiksi ja pitkiksi. Ajattelin askarella helmistä jotain muutakin, kun niitä on turhan paljon vain hiuksiin pujoteltaviksi. Haluan säästää hiuksissani tilaa myös muunlaisille takkukoruille. Aion olla semmoinen joulukuusipää sitten joskus (ja nyt kaikki lukivat tuon yhdellä uulla, eikös?).
Helmien takia päässäni alkoi soida tämä. Nyt haluan ehdottomasti jakaa sen riemun kanssanne:
https://www.youtube.com/watch?v=YKtlK7sn0JQ

Koska olen taipuvainen tunteiluun, ja saadakseni sisälläni asuvan pienen fanitytön liikuttumaan krokotiililuokan nostalgiakyyneliin, on pakko lisätä tähän myös alkuperäinen:
https://www.youtube.com/watch?v=4fndeDfaWCg

Sisimpäni valtasi juuri lämmin ja haikea tunne sekä loputon katkeruus siitä, etten päässyt Hartwall-areenalle 1999 (se oli kuulkaas kova paikka 11-vuotiaalle). Ovatkohan nämä nyt niitä asioita, joita ei pitäisi jakaa koko maailmalle...? No, nytpä tiedätte tämänkin synkän salaisuuden menneisyydestäni. :)

<3

1 kommentti:

  1. Olipas hauska ebay-biisi. Toisilla toi runosuoni pulppuaa.

    VastaaPoista