lauantai 28. helmikuuta 2015

Onnistunut jalkatreeni ja päin sitä itseään mennyt yläkroppatreeni + katkennut yhteys

Välillä pitää puhua vähän treenaamisestakin, vaikka eilisestä treenistä on vieläkin lievä ketutus päällä.

Treenaan tällä hetkellä kaksijakoisella ohjelmalla, kolmena päivänä viikossa. Mukana on sekä voimaa että massaa tuottavaa treeniä. Treenit on jaettu seuraavalla kaavalla:
1. alakropan voima
2. yläkropan voima
3. alakropan hypertrofia
4. yläkropan hypertorfia

Torstaina kävin tekemässä alakropan voimatreenin. Salille kävellessä oli sellainen olo, että hommasta ei tule yhtikäs mitään. Toisin kävi. Kyykky pysyi koossa hyvin ja viimeiseen sarjaan sai lisätä painoa, tekniikan kärsimättä. Prässin kaksi ensimmäistä sarjaa olivat vähän liian kevyitä. Lisäsin viimeiseen 5 kiloa lisää painoa. Sekään ei sitten riittänyt, vaan toistoja tuli liikaa.

Koska treenaan vain kolme kertaa viikossa, teen jokaisen liikkeen viimeisen sarjan aina failureen (epäonnistuminen) asti. Näin saan pidettyä treenin tuovan rasituksen riittävänä.

1. Kyykky 57,5 kg: 2 x 5 ja 60 kg: 1 x 4 + fail
2. Takareidet laitteessa 42,5 kg: 2 x 5 ja 1 x 4 + fail
3. Prässi 205 kg: 2 x 7 ja 210 kg: 1 x 11 + fail
4: Pohkeet prässissä: 100 kg: 1 x 7 ja 110 kg: 1 x 7 ja 1 x 8 + fail
5. Vatsat laitteessa: 42,5 kg: 2 x 7 ja  1 x 5 + fail

Kyykkypainoni ovat melko pienet, mutta keskityn tällä hetkellä siihen, että saan tekniikan kohdilleen. En halua hajottaa paikkojani roiskimalla menemään miten sattuu.

Videotodisteita kyykystä ja prässistä (kummastakin videolla ensimmäinen sarja).
 


Eilinen yläkropan voimatreeni menikin sitten...noh, meni kuitenkin.

Kaikki alkoi oikeastaan jo matkalla salille: Jännitin maastavetoa jostain syystä ihan hirvittävästi. Mietin tekniikkaa päässäni ja pyörittelin ja kieputtelin asiaa liiaksikin. Sitten, kun tuli ensimmäisen työsarjan aika, iski rimakammo: Tanko meinasi jäädä lattiaan. Sain kuitenkin jotenkuten tehtyä viisi toistoa. Katsoin videolta ensimmäisen sarjani ja totesin, että tekniikka oli melkoisen kauhea. Päätin keskittyä seuraavassa sarjassa enemmän tekniikkaan. No, se seuraava sarja olikin sitten katastrofi: Taas rimakammo heti alkuun, jonka jälkeen yksi mitenkuten onnistunut toisto. Seuraava toisto jäi alle puolivälin. Helvetti. Siinä vaiheessa meni hermot ja pinna ja iski turhautuminen ja murhe sekä suru. Tinttasin jakani keskelle mavetankoa. Ei olisi kannattanut: Nyt minulla on oikean jalan jalkapohja kosketusarka ja kävellessä tuntuu ikävältä. Istuin lattialla kyynelehtimässä perseelleen mennyttä mavea. Olin pettynyt itseeni. Ja suututti, kun hommasta ei tunnu tulevan mitään.

Minulla on sellainen olo, etten hallitse keskikroppaani lainkaan – se on kuin ylikypsää spagettia. Pitää varmaan alkaa treenailla vatsoja enemmän, että saisi kroppansa edes jotenkuten hallintaan. Tällä hetkellä minulla menee puolet maveen tarvittavasta energiasta ja keskittymiskapasiteetista siihen, että yritän epätoivoisesti hallita keskikroppani. Toinen puoli menee siihen, että yritän pitää tekniikan kunnossa. Itse liikkeen suorittamiseen ei sitten enää riitäkkään energiaa eikä aivokapasiteettia: Ei hyvä lainkaan.Toki eilisen mave-epäonnistumiseen saattoi osittain vaikuttaa myös torstain jalkatreeni. Suurilta osin vika oli kuitenkin korvien välissä ja kropan hallitsemiseen liittyvissä ongelmissa.

Joskus mietin, että onko mahdollista, että Neurofibromatoosi vaikuttaisi jotenkin aivojen ja lihasten väliseen yhteyteen: Usein tuntuu, että minulla on jokin merkittävä hermo poikki aivojen ja lihasten väliltä. En ole vielä kolmen ja puolen vuoden treenailunkaan jälkeen onnistunut luomaan yhteyttä aivojeni ja lihasteni välille. En osaa liikkeitä tehdessäni keskittyä treenattavaan lihakseen vaan räpellän vain jotekin (miten nyt satun kulloinkin onnistumaan) ja tuntuma on täysin hukassa. No, voimatreenissä ei tuntumalla ole kovnkaan suurta merkitystä, mutta olisi se silti hyödyllistä osata pitää keskikroppa koossa liikkeen ajan. Se tekisi treenista turvallisempaakin. Minä en osaa. Myös koordinaatio tuntuu olevan suurimman osan ajasta aivan hukassa. Tällainen lihasten ja kropan tuntemiseen liittyvä ongelma syö treenimotivaatiotakin melkoisen paljon. On hyvin turhauttavaa, kun treenatessa ei edes tunne treenaavansa, kun heiluttelee kropaansa vain jotenkin, tuntematta lihaksissa tapahtuvaa rasitusta. Joudun keskittymään aivan tajuttomasti, että saan edes jotain tuntumaan. Useimmiten päässäni pyörii vielä miljoona muuta asiaa, jolloin keskittyminen liikkeen tekemiseen ei onnistu senkään vertaa kuin ilman päässä pyöriviä asioita. Tuntuu siltä, että olen käynyt yli kolme vuotta salilla vain heilumassa, saamatta mitään aikaan. Kuinka paljon enemmän olisin saanut aikaan, jos tuntisin kroppani paremmin ja osaisin hallita sen paremmin? Turhauttaa, kun ei opi tekemään asioita oikein ja kropan lihaksisto tuntuu vieläkin täysin vieraalta. Yritä siinä sitten vielä löytää motivaatio tekemiseen, kun mistään ei tule mitään, vaikka kuinka yrittäisi...

Löytyisikö jostain neurologiaa tunteva ihminen, joka osaisi kertoa voiko näillä ongelmilla olla yhteys Neurofibromatoosin kanssa? Pitää alkaa selvitellä tätä ihan lääkärien kanssa, mutta viimeksi neurologia ei oikein tuntunut kiinnostavan asiani, joten en jaksanut tuoda esille kaikkea mieltäni painavaa. Ei kiinnostanut alkaa repimällä repiä tietoa ulos ihmisestä, jonka pitäisi ammatinsa vuoksi olla velvollinen kuuntelemaan asiakasta ilman, että asiakas joutuu näkemään asian eteen ylimääräistä vaivaa. Toivottavasti tällä tapauksella oli vain huono päivä...

Noh. Perjantain treeneistä siis: Lopputreeni meni sentään jotenkuten paremmin, vaikka penkkiä tehdessä itkettikin vielä maven jäljiltä (epäonnistuminen otti jotenkin ylivoimaisen koville, vaikka eihän näiden itkuhanojen avaamiseen tarvita välillä yhtään mitään).
1. Maastaveto 90 kg: 1 x 5 ja 1 + fail ja 85 kg: 1 x 5 + fail
2. Penkki 32,5 kg: 2 x 5 ja 35 kg: 1 x 4 + fail
3. Ylätalja lapiokahvalla 45 kg: 1 x 6, 1 x 5 ja 1 x 4 + fail
4. Pystypunnerrus tangolla 25 kg: 2 x 6 ja 1 x 5 + fail
5. Kapea penkki 32,5 kg: 2 x 6 ja 1 x 5 + fail
6. Hauis kulmatangolla (tankoa ei laskettu painoon) 10 kg: 1x 7, 1 x 6 ja 1 x 7 + fail

Mietin pitkään, että laitanko mave-videon tänne. Laitoin. Siinä se nyt on, ensimmäinen sarja, jonka näkeminen sai toisen sarjan epäonnistumaan totaalisesti. Katsokaa ja oppikaa, miten hommia ei missään nimessä tule hoitaa:
Nyt pakenen piiloon maailmalta ja yritän saada keskikroppani hallintaan. Ja yritän löytää yhteyden aivojeni ja lihasteni välille. Voi olla, että siihen menee pieni ikuisuus, mutta aion kuitenkin yrittää. Jos Neurofibromatoosilla on jotain tekoa asian kanssa, nin sitten yritän vielä enemmän. Helkkari.

Viimeiset karsinnat: Tavarankarsintahaaste, päivät 23.–28.

Kuukausi on ohi ja minimalismipeli on koettu ja selätetty. Viimeiset kuusi päivää näyttivät tältä:

23. päivä kirpparimatkalle lähtivät vispilä, juustohöylä (mistä ihmeestä näitä on meille kertynyt?), kaksi avainketjua, kynttiläalusta, sydänheijastin, rullamitta, kelluva tuikkukippo, korttipeli ja kahvimitta. Energiajätteeseen mmatkaavat deodoranttipullon kuulat kauluksineen (itse pullot jäävät muuhun käyttöön) ja proteiinijauheen mukana tullut mittakauha. Metallinkeräykseen menee väännetty haarukka, yksi tarpeisiini vääränlainen tölkkiklipsu (säilyketölkistä) ja kaksi avaimenperän/heijastimen kiinnitysosaa. Vilkkuvasta kännykkäkorusta peräisin oleva koneisto päätyy elektroniikkakeräykseen.

24. päivä kirpparille päätymistuomion saivat kasviskeittokirja, käyttämättömät stay-up:t (väärän väriset minulle), kaksi omatekoista nahkakorua sekä kaksi tarrakiinnitteistä heijastinta. Päivän energiajätteeksi päätyivät alusvaatehenkarit ja tyhjä margariinirasia. Kolme vääntynyttä hakaneulaa löysivät tiensä metallinkeräykseen. Painajainen ennen joulua -aiheiset kuvat (toinen peräisin vanhasta lompakostani ja toinen laukusta) jätteeksi. Ajattelin ensin tehdä niistä jotakin, mutta ehken sittenkään...sisältävät valitettavasti PVC:tä, jonka takia eivät ole kelvollisia energiajätteeseen. Nahkasilppu ja -suiro päätyvät kokeeksi Facebookin materiaalitorille. C-kasettien kansipaperit kippasin paperinkeräykseen. Niin, ja sukka, jonka melkein unohdin. Jätteeksi se reppana meni.

25. päivä lahjoitukseen ja kirpparille lähti vaatteita, pipoja, huivi, sukat ja laukkuja. Yksi risa laukku päätyy jätteeksi, kunhan ensin irrotan siitä vetoketjun ja hihnan kiinnityslenkit talteen. Puhkikuluneet villasukat jätteeksi, koska ovat sen verran pahasti puhki, ettei parsiminenkaan enää pelasta niitä.
(Jösses, että on muuten tärähtänyt kuva!)

26. päivä kaksi Kuntosali & Fitness - lehteä läksivät kohti paperinkeräystä. Vihreä purkki menee kirpparille kuin myös muistivihko ja muutama tyhjä DVD-kotelo, norsukoru ja ötökkäriipus. Tyhjä shampoo-pullo (joka jostain käsittämättömästä syystä on sekin pyörinyt nurkissa ties miten pitkään) energiajätteeseen, seuranaan c-kasettikoteloita ja pari korurasiaa. Epämääräinen muovikotelo päätyy jätteeksi sisältämänsä PVC:n takia, muuten menisi energiaan. Energiaan päätyy repaleinen (muovipintainen) paperikassi, josta otan ensin nyöriset sangat talteen.

27. päivä lahjoitukseen hiuspinnejä. Ei näistä paljoa ole sanottavaa. En itse tällaisia tarvitse. Ei oikein takkujen kanssa pysty tällaisia käyttämään.

28. päivä energiajätteeksi lähti läjä c-kasettikoteloita. Oikeasti näitä on 4x28, eli yhteensä 112. Ajattelin lyödä ne kaikki samaan nippuun. Tuntui hassulta, että olisin hävittänyt haasteen myötä vain 28 koteloa ja sitten myöhemmin loput. Samantien vain kaikki menemään. Nämä ovat päätyneet minulle, kun keräsin Facebookin kautta c-kasetteja erilaisiin projekteihin. Nyt sain vihdoin aikaseksi tehdä jotain projektin eteen (toisin sanoen sain hävitettyä tarpeettomat materiaalit :D).

Nyt on kadotettu yhteensä 406 (+84) tavaraa. Huh!

Haaste ohi ja kaapit hieman kevyemmät. Aiheeseen liityviä fiiliksiä kirjailen ylös, kunhan saan aikaiseksi.

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Punapää, palmikkopipo miehelle

Vegebodari sai itselleen vegepipon. Tämä on itse asiassa joululahja, mutta muodostui pipoksi vasta nyt, koska hoksasin pipoidean liian myöhään (eli pari päivää ennen aattoa). Ostin rakkaalle pelkät langat joululahjaksi ja laitoin pakettiin kerien seuraksi pienen paperilappusen, jossa lupauduin tekemään langoista pipon/hanskat. Sain aloittaa piposta. Väriksi valikoin punaisen, koska rakas on semmoinen punaisesta ja pinkistä tykkäävä höpsö. Mietin myös pinkkiä, mutta punainen oli turvallisempi valinta, koska kävin hakemassa langat omin päin. Ajattelin, etten kuitenkaan osaa ostaa oikeansävyistä pinkkiä. Ja olisi se pinkki ollut ehkä turhan rohkea valinta pipoon muutenkin. Tai mistä sitä koskaan tietää...seuraavat langat ostan niin, että kohde on mukana valitsemassa. Pipon valmistumisessa kesti hieman, kun jäin pähkäilemään mallia ja olen intoillut yhden jos toisenkin käsityön kanssa: Kaikenlaista valmistuu tipoittain, sieltä sun täältä. Nyt tuli valmiiksi tämä.

Lanka on SMC:n Bravoa. Se on eläinkuiduista vapaa, sataprosenttinen akryylilanka. Langan kestävyydestä ja nukkantumisherkkyydestä minulla ei ole mitään tietoa, mutta se selviää kyllä käytössä ajan myötä. Neuloessa lanka vaikutti ihan suht laadukkaalta, ainakin hintaansa nähden.

Pipon malli on hyvin yksinkertainen, omasta päästä kiskottu. (Sen on näköinenkin :D)
 
Olen suurin piirtein tyytyväinen lopputulokseen. Kavennuksista ei tullut ihan sellaiset kuin olin ajatellut, mutta ihan kelvolliset silti. Ensi kerralla sitten paremmat. Ensi kerralla haluan tehdä vähän haastavemman mallin muutoinkin.

Olen turhankin kriittinen omia töitäni kohtaan, joten ehkä on parempi, että keskityn muiden mielipiteeseen omani sijasta. Tärkeintä on, että pipon saaja on tyytyväinen.

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Tavarankarsintahaaste, päivät 14.–22.

Nyt tulee jättimäinen minimalismi-postaus. Nämä ovat vähän jääneet. Taloutemme toinen osapuoli nukkuu tällä hetkellä pitkälle iltapäivään, enkä voi sen takia mennä kaivelemaan makkarin kaappeja ennen kuin vasta alkuillasta, jolloin minulla on myös ensimmäistä kertaa päivän aikana mahdollisuus käyttää ompelukonetta. Jos saan tavarat illalla kerättyä ei niitä pysty enää heikon valaistuksen takia kuvaamaan. Siksi nämä ovat vähän jääneet rästiin, mutta nyt skarppasin ja kuvasin kaikki väliin jääneet päivät.

Neljäntenätoista päivänä kävin läpi kynävarastojani. Karsin sieltä pois 14 toimimatonta yksilöä. Nämä päätyivät valitettavasti sekajätteeseen, koska muuta vaihtoehtoa ei oikein ole.

Viidentenätoista päivänä lähti vielä kaksi kynää, jotka eivät lauantain satsiin mahtuneet. Kynät päätyivät jätteeksi. Kirppikselle lähti sunnuntaina lastenkirja, palapelipallo, pinsetit, neulahuovutettuja sydämiä (+lumihiutale) ja huovutettu kori, joka tosin oli alunperin vähän epämääräinen patalappu, jonka pesin kokeeksi kuudessakympissä ja tuollainen siitä sitten tuli.

Kuudestoista päivä oli vaatepainotteinen: Kirppikselle ja lahjoitukseen lähti pino vaatteita, pari pipoa ja huivi. Kirppikselle kulkeutui myös pari vinyyliä. Yksi tyhjä vinyylikotelo päätyi kartonkikeräykseen ja kolme lehteä vein paperinkeräykseen.

17. päivänä kävin meidän hiustarvikelaatikon läpi ja heitin sieltä roskikseen ja metallinkeräykseen rikkinäisiä ponnareita ja pinnejä.

18. päivänä kirppismatkalle lähti kirja, DVD, partiohuivi, valokuvakehys, avaimenperä, kaksi sormusta, kaulaketjuja ja ranneketju. Autolaturin (toimimaton) plugi päätyi elektroniikkakeräykseen, risa laukku sekajätteeksi ja pinnit metallinkeräykseen.

19. päivä  = 19 säilyketölkin kantta. Löysin nämä keittiön laatikoista. En käsitä, että miksi ihmeessä olen jemmannut tällaisia laatikkoon, kun ei näille ole edes purkkeja olemassa...Metallinkeräykseen.

20. päivä oli sekalaisen tavaran päivä. Päivän jälijilta paperinkeräykseen lähtee nippu vanhoja papereita. Vanha herätyskello, johon paristoa vaihtamalla ei saanut enää eloa, päätyy elektroniikkakeräykseen. Kasviskeittokirja ja Hotakaisen Juoksuhaudantie lähtevät kirpparille. Kirjepaperi, aurinkolasit, ötökkäriipus, koristekivet, kulho, purkki, tilkkupussukka, kirjepaperi, huivi ja puiset sienikuviot vien myös kirpparille. Muovinen purkinkansi menee energiajätteeseen. Pillit laitan varmaan Facebookin materiaalitorille. Kirppikselle lähtee myös kolme leffaa, joiden havaitsin kokoelmaa listatessani olevan tuplakappeleita. Risat legginssit ja poronluinen, kuksan mukana tullut "lusikka" menevät jätteeksi.

21. päivä oli leffa-aiheinen. Kirppikselle päivän jäljilta lähtee lautapeli, joita meillä on kaksi, koska löysin toissajouluna mokoman kirpparilta ja saatiin samanlainen ystäväpariskunnalta joululahjaksi. Jätteeksi menee kaksi hiuslenkkiä. Paperinkeräykseen päätyy Painajainen ennen joulua -juliste ja pino VHS-leffojen kansipapereita. Rautalisän mukana tullut mittalusikka menee energiajätteeseen ja pyörän lamppu kirppikselle.

22. päivä (eli tänään) energiajäätteeseen menee pino tyhjiä margariinirasioita, joiden kohdalla jälleen ihmettelen, että mikä tarkoitus niiden säästämisellä on ollut. Lisäksi kiertoon (mahdollisesti ensin Facebookin materiaalitorille ja sen jälkeen energiajätteeksi) menee pino proteiinijauheiden mukana tulleita mittakauhoja. En ymmärrä miksi ihmeessä jokaisessa prodejauhepussissa pitää olla mukana oma mittakauhansa. Siitä syntyy vain älytön määrä jätettä...

Tähän mennessä poistoon on päätynyt 253 tavaraa. Huh!

perjantai 13. helmikuuta 2015

Tavarankarsintahaaste: Päivät 10.–13.

 Kaappien tyhjentely jatkuu.

Tiistai oli melko vaatepitoinen päivä, vaikka asusteitahan tuossa enemmän on kuin vaatteita.

1. Repaleiset tennarit, joista pelastin nauhat talteen. Nämä ovat valitettavasti sen verran rikki, että päätyvät jätteeksi. Höh ja harmitus!
2. Kameran laatikko. Nyt sopii kysyä, että miten ihmeessä minulla on tällainen ylipäätään tallessa? Johtunee ehkä Vegebodarin tavasta säästää pelikonsoleiden yms. laatikot. Tämäkin on vain jäänyt pöyrimään kaappeihin yli neljäksi vuodeksi. Nyt se saa luvan kadota kartonkikeräykseen.
3. Musta kassi. Tykkään vuorikankaan ja painatuksen neonvihreästä sävystä, mutta miksi ihmeessä kassiin on pitänyt painaa kissankokoisilla kirjaimilla ”Wild Base”? Valitettavaa, että mokoman tekstin takia haluan luopua tästä muutoin niin kivasta kassista. En vain yksinkertaisesti voi sietää kyseistä tekstiä.
4. Keltainen t-paita, jossa on joku käsittämättömän ruma disco-painatus. En tiedä miksi minulla edes on ollut mokoma vaatekappale vuosikausia kaapissani. Se saa (toivottavasti) uuden kodin kirpparin kautta.
5. Kyyhkysin kuvioitu toppi. Tämä olisi muuten aivan ihana, mutta koko on väärä. Koon (s) pitäisi periaattessa olla jopa liian pieni minulle, mutta toppi on malliltaan niin omituinen, että se näyttää viisi numeroa liian suurelta. Kuka ihme käski tehdä kaikista nykypäivänä myytävistä paidoista lyhyitä ja leveitä? Ei ole hauskaa kulkea ympäriinsä ylisuureen, navan paljastavaan telttaan verhoutuneena.
6. Musta pipo, joka ei liiemmin näy kuvassa. Ihan tavallinen kotitekoinen pipo, mallia kaksi oikein & kaksi nurin. Tylsä ja käyttämättömänä kaapissa pyörinyt, siksi sen matka käy kirpparille.
7. Punainen pipo. Vääränkokoinen isoon päähäni, jota takut vielä entisestään kasvattavat. Tämänkin vien kirpparille.
8. Keltainen myssy. Tätä käyttäisin ihan ehdottomasti, jos vain saisin kyseisen vaatekappaleen mahtumaan päähäni edes jollain tavalla fiksusti. Kiikutan tämän haikein mielin kirpparille.
9. Heijastin, joka on liian tylsä käyttööni. En kai vain ole nirso? Toivottavasti kirpparilla käy vähemmän nirsoja ihmisiä, joille tämä kelpaa...
10. Hiuspinni vai mikä lie hainhammas/-leuka tämä nyt sitten ikinä onkaan. Käyttäisin omien hiusteni kanssa, jos sen alle mahtuisi vähän enemmän kuin kaksi takkupötköä. Onneksi maailmassa on suorahiuksisia ihmisiä, joista ehkä joku tulee löytämään tämän kirpparilta.
Yhtestoista päivä oli korupainotteinen.

1. Chris Isaak'n Wicked Game -vinyyli. Olisi ihan kiva joo, mutta tämän pyörittämiseen ei ole enää vuosiin ollut mahdollisuutta. Kirpparille. Haikein mielin.
2. Hajuvesi. En käytä. Kirpparille.
3. Pororiipus (tai joku, mahdollisesti avaimenperä – mene ja tiedä...). En käytä tällaista. Kirpparille siis!
4. Hopeakorukurssilla itse tekemäni ranneketju. Ihan kiva joo, mutta en erityisemmin tykkää hopeakoruista, etenkään sellaisista, joissa ei ole mitään jujua. Olisihan tämä sentään itse tehty, mutta silti jotekin...merkityksetön. Kirpparille.
5. ja 6. Heijastimet. Kolisevat ja kilisevät. Kirpparille.
7. Hopeinen sormus. Taas sitä hopeaa. Kirpparille.
8.–10. Hopeiset kaulaketjut. Jälleen. Kirpparille.
11. Nahkainen rannekoru. Nätti, mutta jotenkin...nahkainen? Kirpparille.

Kahdentenatoista päivänä lähetin kirppismatkalle 12 pääsiäismunista ilmestynyttä yllätyslelua. (Toinen Mario-pommeista vaihtui kuvan ottamisen jälkeen Paavo Pesusieni -hahmoon. Hups!)

Kolmantenatoista päivänä luokittelen (itselleni) turhiksi seuraavat:

1. ja 2. Pakettirusetit. Ovat kertaalleen käytettyjä, mutta täysin ehjiä ja uudelleenkäytettävissä. Itselläni ei ole näille käyttöä, tai ainakaan halua käyttää. Kokeilen kirppistä, jonka jälkeen lahjoitukseen ja lopulta energiajätteeseen, jos ei kelpaa kenellekään.
3.–7. Lahjanarua. Näille ei myöskään ole käyttöä. Paketoin ne vähäiset paketit, joita teen, persoonallisemmilla ja ekologisemmilla tavoilla. Kokeilen näillekin ensin kirppistä ja siitä sitten lahjoitusta ja nämäkin lopulta harmillisesti energiajätteeksi, jos ei löydy vastaanottajaa.
8. ja 9. Kaksi tyjää shampoopulloa. Nämä voisi täyttää uudelleen monessa ekokaupassa, mutta itselleni on kertynyt näitä pulloja turhan monta (kun olen usein unohtanut tyhjän pullon kotiin Tampereelle lähtiessäni ja sitten on pitänyt ostaa uusi). Vessan kaappiin jää vielä kaksi vastaavaa tyhjää. Energiajätteeseen.
10. Kirjepaperia ja -kuoria. Yritän myydä nämä kirppiksellä. Jos ei onnistu, lahjoitan jollekin.
11. Hopeinen rannerengas. Olen tehnyt tämänkin itse hopeakorukurssilla. Tämä pois samasta syystä kuin aiemmat hopeakorut. Kirpparille.
12. Ammattiliiton jäsenkortti lavasteopintojen alkupuolelta (vuodelta 2010). Miksi minulla edes on ollut tämä säilössä? Sekajätteeseen, koska ei valitettavasti sovellu energiajätteeseen.
13. Opiskelijakortti. Sama tuomio kuin edellisellä.




Yhteensä olen nyt luopunut 91 tavarasta.

tiistai 10. helmikuuta 2015

Tavarankarsintahaaste, päivät 7–9

Projetini hankkiutua eroon turhasta tavarasta jatkuu. Nyt esittelyssä lauantai, sunnuntai ja maanantai.

Seitsemäntenä päivänä, eli maanantaina, kaivelin laatikoista seitsemän rintamerkkiä: Kolme Sasky-merkkiä (nämä päätyivät Saku Stars -reissun aikana varastoihini), punatulkku, itserakkausmerkki, Ramones-merkki ja New Kids on the Blog -merkki) 

Sunnuntaina matkaan lähtivät:

1. Musta pipo, jonka sain vaatetusopintojen aikana, kun liityin Kemianliiton opiskelijajäseneksi. Tämä on siitä asti pyörinyt kaapeissani, vaikka kukaan ei koskaan käytä sitä. Siksi se saa nyt luvan lähteä kirpparille.
2. Peltipenaali. Kirpparille.
3. Avainnauha tai joku sen kaltainen, joka oli oikeasti kaulanauha minikokoiselle kuulakärkikynälle. Kyllä, kerrassaan turhanpäiväistä. Irrotin kynän omaan käyttöön ja vien nauhan kokeeksi kirpparille, josta mahdollisestivaikkapa Facebookin materiaalitorille, jos ei mene kaupaksi.
4. Espressomuki, tai joku vastaava. En tiedä kahvijutuista mitään. Ostin tämän aikoinaan kirpparilta neulatyynypohjaksi. Nyt hoksasin, että se on liian tylsä sellaiseen. Kirpparille.
5. 5 kpl lasinalusia, jotka olisin voinut laskea kunkin omaksi tavarakseen, mutta halusin laskea ne yhdeksi, jotta pääsen useammasta tavarasta eroon haasteen aikana. Kirpparille.
6. Kaulauhuivi, joka jatkaa matkaansa kirpparille.
7. Juustohöylä. Meillä on kummallisen monta juustohöylää siihen nähden, että taloudessamme on eletty jo kolme vuotta pelkästään vegeruoalla. Juustohöylät ovat tosin käteviä myös vaikkapa kurkun ja juuresten viipaloinnissa. Tämän matkatessa kirpparille meille jää vielä kaksi höylää. Onneksi Violifen juustoja saa nykyään Tampereeltakin, niin tulee höylille väillä juustokäyttöäkin
8. Violetti karvapipo, joka päätyy kirpparille, koska näyttää liian hassulta päässäni.

Yhdeksäntenä päivänä kirpparille lähtee viisi VHS-kasettia, koska kyseiset klassikot löytyvät (Lumikkia lukuun ottamatta) hyllystä nykyaikaisemmissa formaateissa. Lisäksi kirpparille matkaa American Crime -dvd, koska leffa on sen verran epämieluisa (olematta silti huono), ettei me haluta nähdä sitä enää uudelleen, vaikka Ellen Page onkin aika kiva. Vihreä juomapullo lähtee turhakkeena kohti kirpparia. Kahdeksantena tavarana kirppikselle menee vyö, joka on liian pieni (se on myös nahkaa, joka sinänsä ei minulle ole ongelma, koska se löytyy jo valmiiksi kaapistani). Yhdeksäs ja eilisen viimeinen kirppislaatikkoon siirtyvä tavara on muki, joka on ehkä ihan söpö, mutta ei tarpeeksi oman tyylini mukainen.

Yhteensä olen luopunut 45 tavarasta.

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Simppelit linssipihvit

Nämä yksinkertaiset pihvit ovat yksi niistä ruoista, joilla aikoinaan hurmasin Vegebodarin makunystyrät ja masun. Nyt, yli viisi vuotta myöhemmin, kyhäsin näille julkisen reseptin, joka noudattaa pitkälti pihvien alkuperäistä koostumusta. Ainoastaan gluteenijauhot eivät kuuluneet alkuperäisiin pihveihin. No, myöskään sipulia ei joka kerta eksynyt mukaan. Sen voi jättää pois nytkin, jos siltä tuntuu. Koostumuksen kannalta sipulilla ei erityisemmin ole merkitystä. Itse lisään sitä mukaan pelkästään maun vuoksi.

Taikinasta tulee reilu parikymmentä pihviä. Halutessaan taikinan voi vaikkapa puolittaa, jos määrä tuntuu suurelta. Itselläni taikinasta tuli vajaa kolme pellillistä pihvejä, joten paistaminen vaati oman aikansa - pihvit olisi toki voinut asetella tiheämmin, niin olisivat ehkä juuri ja juuri mahtuneet kahdelle pellille.
 Pihveihin tarvitset:
  • 5 dl punaisia linssejä (kuivana mitattu)
  • reilu litra vettä
  • 2 kasvisliemikuutiota (Käytin näitä, joita löytyy mm. Punnitse & Säästä -liikkeistä. Itse pidän kovasti nimenomaan näistä linssipihvien teossa.)
  • 1–2 sipulia
  • rypsiöljyä
  • 3 rkl tomaattipyrettä
  • 3 rkl soijakastiketta
  • 2 rkl makeaa chilikastiketta (Sitä sellaista, jota myydään puolen litran lasipulloissa lähes kaikissa ruokakaupoissa.)
  • reilu 2 tl (savu)paprikajauhetta
  • 2 tl currya
  • 1 tl juustokuminaa
  • (suolaa maun mukaan)
  • 1 dl korppujauhoja
  • 1 dl gluteenijauhoja
Huuhtele linssit heitä ne kiehuvaan veteen, johon on sekoitettu kasvisliemikuutiot. Keitä linssejä kymmenisen minuuttia. Vältä linssien keittämistä täysin pehmeiksi, mutta minkäänlaista katastrofia ei synny, vaikka linssit kypsyisivät vanhingossa mössöksi asti. Älä kaada jäljelle jäänyttä keitinvettä pois - sille on käyttöä oikeanlaisen koostumuksen aikaansaamiseksi. Kuori ja pilko sipulit ja kuullota ne öljyssä paistinpannulla. Sekoita mausteet, suola ja sipulikuutiot kypsennettyihin linsseihin. Lisää joukkoon keskenään sekoitetut korppu- ja gluteenijauhot. Sekoita hyvin. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen ja anna pihvitaikinan vetäytyä, kunnes uuni on lämmennyt.

Nostele taikinasta tasakokoisia kekoja leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Kaada tilkka öljyä jokaisen keon päälle ja taputtele keot käsin pihvien muotoon. Paista n. 18 minuuttia (kunnes pinta saa hieman väriä - liian pitkä paistoaika saattaa kuivattaa pihvejä liiaksi). Käännä pihvit varovasti lastalla noin puolessavälissä paistoa.

Gluteenijauho on valmistetaan erottamalla gluteeni vehnästä. Se on erittäin proteiinipitoinen (yli 80 g/100g jauhoa) ja pihveille yms. sitkoa antava jauho. Gluteenijauho ei luonnollisesti sovellu keliaakikoille. Gluteenijauhoa voi ostaa muun muassa Vegetukusta ja Runsaudensarvesta (löytyy myös Punnitse & Säästä -liikkeistä). Savupaprikajauhetta löytyy myös edellä mainituista liikkeistä, mutta sen voi aivan hyvin korvata tavallisella paprikajauheella.Pihvitaikinaan voi halutessaan pilkkoa vaikkapa punaista paprikaa väriä ja makua antamaan. Paprikakuutiot voi kuullottaa sipulin kanssa pannulla ennen taikinaan lisäämistä.

perjantai 6. helmikuuta 2015

Tavarankarsintahaaste: Päivät 4–6

 Tavaranhävitys jatkuu.
Neljäntenä päivänä eteenpäin lähtivät seuraavat:
1. Marmoroitu kulho: Ihan kiva, mutta ei ihan minun makuuni – kirpparille.
2. Marmoroitu kulho vol. 2 – kirpparille.
3. Morttelin kulho. Kävi niin ikävästi, että morttelini pääsi putoamaan lattialle ja survin hajosi pirstaleiksi. Kulho on ilmeisen vankkaa tekoa, kun säilyi ehjänä. En koe meidän hyötyvän pelkästä kulhosta yhtikäs mitään. Toivottavasti jossain on joku, jolla on pelkkä survin – kirpparille.
4. Munanleikkuri. Hitto. En keksinyt mitään järkevää käyttöä tälle kahden vegeruokailijan taloudessa. Kyllä tällä kai voisi viipaloida vaikka herkkusieniä, mutta osaan käyttää veistäkin – kirpparille.
Viidentenä päivänä matkaan lähtivät:
1. Pari kertaa käytetyt tennarit. En tiedä mitä ihmettä ajattelin ostaessani valkoiset tennarit. Minä, maailman ahkerin kuralammikkojen ja ojanpenkkojen koluaja, menen ja ostan valkoiset kengät...Äly hoi, älä jätä! Kirpparille!
2. Aurinkolasit. Eivät oikein pysy päässä ja ovat muutenkin huonot – kirpparille.
3. Aurinkolasit. Nämä ovat vain muoviset lasit ilman vahvuuksia. Näillä ei ole mitään tekemistä suojaamisen kanssa ja päätyvät siksi kirpparille.
4. Rikkinäiset nappikuulokkeet, jotka olen jostain ihmeen syystä jemmanut lipaston laatikkoon. Elektroniikkakeräykseen.
5. Kännykkäpussi. Tässä on jonkinsortin vyökiinnityshommakin. En tee tällaisella mitään, ja taitaa olla vielä vääränkokoinenkin luurilleni. Kirpparille.
Kuudentena päivä (tänään siis) uusiin seikkailuihin pääsivät:
1. Taskusanakirja. Älypuhelinaika mahdollistaa sen, että sanakirja on aina mukana, kompaktissa muodossa. Vaikka olenkin vanhanaikainen ja tykkään etenkin kotona tarkistaa sanat ennemmin paperiversiosta (joskin pelkkien yksittäisten sanojen kohdalla turvaudun nettisanakirjaan sen nopeuden takia), on tämä melko turha teos, eniten ehkä suppeutensa takia. Melko vanhakin tämä jo taitaa olla ja siksikin omaan käyttööni soveltumaton – kirpparille.
2. Kännykkä. Tämä on haikea luopuminen, onhan mokoma suloisuus sentään ihka ensimmäinen kännykkäni. Tämä lähtee elektoroniikkakeräykseen.
3. Kännykkä. Viimeinen peruspuhelin, joka minulla on ollut. Yksi niistä harvoista kamerattomista puhelimista, joita silloin sai. Tämä menee myös elektroniikkakeräykseen.
4. Laturi edelliseen. Ensiksi kirpparille, jos joku vaikka vielä tarvitsisi. Jos tämä ei mene kaupaksi, vien mokoman elektroniikkakeräykseen.
5. Purkinavaaja. En osaa käyttää tällaista varrellista. En myöskään tiedä mihin kaksi saman katon alla elävää ihmistä tarvitsevat useita purkinavaajia – Kirpparille.
6. Iphone 4s:n kuori, joka ei omaan luuriini sovellu ja vanhan luurini uusi omistaja (vegebodari) hankki itselleen äijäpisteitä nostavat Hello Kitty -kuoret, joten Wall-E jäi työttömäksi. Vähän se on kärsinyt kulmastaan, mutta ajattelin silti yrittää, jos kelpaisi jollekin tarvitsevalle jollain minimaalisella hinnalla. Kirpparille siis!


Yhteensä olen luopunut 21 tavarasta.

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Tavarankarsintahaaste: Päivät 1–3

Päätin ryhtä helmikuun ajaksi Tavarankarsintahaasteeseen.
Ensimmäisenä päivänä sai lähteä Mikael Niemen Populäärimusiikkia Vittulajänkältä. Olen ostanut tämän joskus vuosia vuosia sitten kirpparilta, mutten ole koskaan lukenut mokomaa. Se saa nyt lähteä eteenpäin kirpparille ja sieltä toivottavasti jonkun sellaisen huomaan, joka sen ehkä lukeekin joskus.
Toisena päivänä lähdön saivat Kodin Kuvalehden kylkiäisenä joskus äidille(?) tullut turhanpäiväinen sistuskirja sekä kukkaro, jota käytin jossain vaiheessa kolikkokukkarona, mutta se ei jotenkin tuntunut hyvältä siihen tarkoitukseen. Häätö molemmille (kirppismyyntiin siis)!
Kolmantena päivänä lähtö tuli kolmelle pikkuiselle mukille. Nämä ovat ärsyttävän pieniä ja niissä on värivaurioitakin. Ei näitä ole tullut koskaan erityisemmin käytettyä muutoin kuin teepussin alustana. Miksi turhaan säästellä mukeja, joista kukaan ei koskaan juo mitää ja jotka ovat oikeastaan aika rumiakin vielä? Nämä lähtevät kirpparille myyntiin.


Karsittujen tavaroiden määrä yhteensä: 6 kpl

(Jep, olen nyt varmaan kolme kertaa vaihtanut tämän merkinnän kuvat. Ne eivät vain jostain syystä ole miellyttäneet ja olen yrittänyt saada aikaiseksi kuvat, jotka edes vähäsen miellyttäisivät itseäni...)

tiistai 3. helmikuuta 2015

Tavaroihin on helppo hukkua: Tavarankarsintahaaste

Lähdin vuodenvaihteessa mukaan ”Vuosi ilman uusia vaatteita” -haasteeseen. Oma ajatukseni haasteen vastaan ottamisessa oli mahdollisuus tehdä jotakin sen eteen, ettei tässä maailmassa hukuttaisi rojuun ja roinaan. Miksi ostaa aina uutta, kun voi myös korjata, ostaa kirpparilta tai ottaa sukulaisilta ja tutuilta vastaan heille tarpeetonta tavaraa ja näin vähentää tarvetta uuden tavaran tuottamiselle?

Olen huolissani maailman tilasta ja siitä, miten maapallo kestää ihmisten olemassaolon. Ihmiset ovat huomattavan suuri rasite maapallolle. Länsimaalaiset kuluttavat maapalloa sillä tahdilla, että loppu tulee enemmin tai myöhemmin. Ajatellaanpa vaikka suomalaisia: Jos kaikki eläisivät kuten keskiverto suomalainen, tarvittaisiin kolme maapalloa kestämään kaikki se kulutus. Maapallolle aiheutuva rasitus koostuu monista eri tekijöistä, joihin en kuitenkaan paneudu nyt sen tarkemmin, koska muutoin tästä merkinnästä tulisi loputtoman pitkä. Keskityn tällä kertaa lähinnä tavarapaljouteen ja yltäkylläisyyteen.

Huolimatta ympäristöön ja maailmantilaan kohdistuvasta huolestani osaan olla melkoinen hamsteri. Välillä ihan hävettää se tavaramäärä, jota haalin ympärilleni. En tarvitse läheskään kaikkea sitä, mitä tulee hankittua. Siis oikeasti tarvitse. Monesti ajattelen tarvitsevani, tai sillä ainakin yritän perustella hankintojani. Pitäisi opetella hillitsemään itsensä paremmin. Ainoa edes hieman hyväksyttävä puolustus ja lieventävä asianhaara tälle hamstraukselleni on se, että valtaosa ostamistani tavaroista on peräisin kirpputoreilta. Se ei tee tavaran hamstraamisesta mitenkään täysin hyväksyttävää ja sallittua, mutta kirppisostos on kuitenkin huomattavasti pienempi paha kuin ainainen uuden ostaminen.

Hamstraukseni ei kohdistu ainoastaan (minulle) uuden tavaran ostamiseen, vaan jemmaan kaappeihin myös toinen toistaan kummallisempia asioita käsityö- ja askartelumateriaaliksi. Voi herranjestas - oikeasti. Mihin minä sen kaiken ehdin muka käyttää? Ja mitä teen kaikella älyttömällä krääsällä, jota nurkkiin on kertynyt? Asuntomme alkaa tätä menoa käydä ahtaaksi. Kun 62 neliötä ei meinaa riittää kahdelle ihmiselle (johtuen lähinnä toisen hamsteriluonteesta), saattaa olla korkein aika huolestua.

Poden tästä kaikenmaailman hamstraamisesta huonoa omaatuntoa. Haluan tehdä asialle jotakin. Oikeasti. Haluan opetella karsimaan tarvaroitani ja hankkimaan vähemmän (minulle) uutta. Minua kiinnostaisi kokeilla jotain aiheeseen liittyvää koetta/projektia. Asia on ollut mielessäni jo pitkään, mutta se nosti päätään, kun katsoin eilen Petri Luukkaisen Tavarataivas -dokumentin. Näin dokumentin ensimmäistä kertaa reilu vuosi sitten ja se herätti minussa jo silloin mielenkiinnon kokeilla jotain vastaavan kaltaista (mutta ehkä vähemmän radikaalia) itsekin.

Törmäsin minimalismipeliin (alkuperäinen idea on peräisin täältä). Itse voisin kutsua projektia vaikkapa nimellä

Tavarankarsintahaaste

Haasteen perusideana on luopua tavaroista päivittäin kuukauden ajan: Ensimmäisenä päivänä luovutaan yhdestä tavarasta, toisena kahdesta, kolmantena kolmesta ja niin edelleen, aina kuun loppuun asti. Helmikuussa tämä tarkoittaa yhteensä 406 tavaraa. Tavarat voivat olla mitä tahansa ja millaisia tahansa, joko pieniä tai suuria ja vanhoja tai uusia. Moniosaiset tavarat, kuten vaikkapa sukat, lasken yhdeksi, mutta vaikkapa samaan sarjaan kuuluvat useammat mukit lasken kunkin erikseen. Poistoon päätyvät tavarat tulee hävittää asianmukaisesti ja välttää niiden päätymistä kaatopaikalleniin pitkään kuin se vain suinkin on mahdollista.

Haluan kokeilla tätä projektia nyt helmikuussa. Olen tosin muutaman päivän myöhässä: Helmikuu on jo alkanut, joten minulla on edessäni luopuminen tavaroista myös menneiden päivien osalta. Tämä tarkoittaa sitä, että tänään minulla on edessäni luopuminen yhteensä kuudesta tavarasta: Melkoinen alkurysäys!

Meidän on tarkoitus vuokrata kirppispöytä (tai oikeastaan ollaan jo vuokrattu). Tästäkin syystä projekti on hyvä ajoittaa nimenomaan tälle kuulle, koska tavarat on helppo myydä kirpputorilla pois sen sijaan, että ne jäisivät nurkkiin odottamaan seuraavaa kirppispöydän vuokrausta. Sellaiset tavarat, jotka on mahdollista/helpompaa hävittää muulla tavoin (noudattaen asianmukaisuuden periaatetta), hävitän kullekin parhaiten sopivalla tavalla.

Jotta homma ei menisi liian helpoksi, en laske jo aiemmin kirppislaatikkoon siirtämiäni tavaroita mukaan haasteeseen (eli toisinsanoen en saa kaivaa valmiiksi laatikoihin pakattua tavaraa ja siirtää niitä sitten muka projektiin kuuluvana pois käytöstä). Myöskään jo kierrätykseen matkalla olevia tavaroita ei lasketa mukaan. Näin ollen esimerkiksi roskiskaapissa asianmukaiseen keräykseen päätymistä odottavia rikkoutuneita jouluvaloja ei lasketa mukaan, koska olen päättänyt luopua niistä jo aiemmin. Ainoastaan tästä päivästä lähtien laatikkoon päätyvät tavarat lasketaan projektiin kuuluviksi. Perusjuttuja, kuten joka tapauksessa kierrätykseen päätyviä säilyketölkkejä, ei myöskään lasketa mukaan (paitsi ehkä poikkeuksellisesti siinä tapauksessa, että ne päätyvät poistoon käsityötarvikesäilöstäni).

Pidän projektiin liittyen päiväkirjaa ja raportoin homman etenemisestä myös blogiin. Päivittäin en asiasta blogiin kirjoittele, mutta otan tavoiteeksi kirjoittaa vaikkapa viikottaiset raportit, joskus ehkä useamminkin. Instagramiin saatan laittaa aiheeseen liittyen kuvia lähes päivittäin, riippuen vähän siitäkin, että missä päin maailmaa pyörin milloinkin.

Projektin tarkoitus ei ole tehdä tilaa uusille tavaroille, vaan tarkoituksena on hankkiutua eroon turhasta tavarasta, jotta tavaraa olisi vähemmän ja elintilaa enemmän. Ajattelen asian myös niin, että ylimääräisistä tavaroista luopumisen myötä tulee mahdollisesti keskityttyä enemmän elämän oleellisiin asioihin, kun ei ole tavaravuorta häiritsemässä ja mukamas paikkaamassa tunnetyhjiöitä. Tavaraa karsimalla jää siis enemmän tilaa vaikkapa rakkaudelle ja rakastamiselle!

En kuitenkaan kiellä itseltäni kirppiskierroksia helmikuun ajaksi. Kehoitan itseäni kuitenkin ottamaan harkitsevamman asenteen siihenkin hommaan. Voisin ottaa vaikkapa sellaisen periaatteen projektin kylkiäiseksi, että jokaista kirppis-ostosta kohden pitää luopua kahdesta turhasta tavarasta. Tällä ei ole tarkoitus oikeuttaa ostoksiaan, vaan lähinnä helpottaa turhan tavaran karsimista – ja mahdollisesti rajoittaa liiallista uuden hankkimista.

Kertauksen vuoksi: 
Helmikuussa tavoitteenani on luopua itselleni turhasta krääsästä yksinkertaisella periaatteella: Ensimmäisenä päivänä lähtee yksi tavara, toisena kaksi, kolmantena kolme...
Loppukuusta on tullut luovuttua yhteensä 406 tavarasta.


Lisähaasteena otan mukaan pienen oman sääntölisäyksen: Jokaista uutta kirppisostosta kohden pitää luopua kahdesta vanhasta tavarasta. Yksinkertaista, mutta ei helppoa.

Ei tarvitse säikähtää: En ole hurahtanut tai muutenkaan millään tavalla pimahtanut. En aio ruveta elämään askeettista elämää tyhjyyttään kaikuvassa asunnossa, paljaalla lattialla hamppukankaaseen kääriytyneenä istuen, pelkästään kierrätyskynttilöitä valonlähteenä käyttäen ja luonnontulella kypsennettyjä linssejä syöden. Ryhdyn tähän haasteeseen ihan puhtaasta kokeilunhalusta: Haluan kokeilla miten vaikeaa/helppoa tällaisen tavarahamsterin on luopua tavaroistaan. Samalla tulee suoritettua myös kaappien karsinta ja siivous.

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

34 päivää takussa

Takkuni syntyivät 34 päivää sitten.
Nyt ne elävät omaa elämäänsä.
Niillä taitaa olla oma tahto.
Ja se on minua vastaan.
Olen taistelukyvytön.
Taisin hajottaa jo neljä kampaakin.
Turhaan.

Lopulta tulin siihen tulokseen, että on paras  antaa luonnon hoitaa homma puolestani. Ei ole hyötyä väkertää päivittäin hiusten kanssa, koska juuret eivät pysy takussa kuitenkaan. Sen siitä saa, kun on syntynyt vaaleaksi pohjoismaalaiseksi, jonka hiukset selviävät suorina jopa ydinräjähdyksestä. Siksipä onkin aika luovuttaa ja antaa ajan kulua - kyllä nämä mokomat ovat viimeistään ensimmäisen ikävuotensa saavuttaessaan edes jollain tavalla takkuuntuneet. Ainakin toivottavasti.
Ensimmäisessä kuvassa takut ovat vasta ihan pikkuiset vauvat - saaneet alkunsa juuri ennen kuvan ottamista. Seuraavassa kuvassa ne ovat kaksiviikkoiset ja kovin pehmoiset. Kolmannessa kuvassa takuilla on ikää kuukausi ja pötkylöiden kokonaismäärä on lisääntynyt muutamalla, koska halusin jakaa pari paksumpaa pötköä useammaksi ohueksi. Viimeisessä kuvassa ovat eilen kuvatut, 33 päivän ikäiset vauvat. Muutos kuvien välillä ei ole mitenkään merkittävä, kuten ei tässä vaiheessa kuulukaan. Ensimmäisten kuukausien aikana takuissa tapahtuva muutos on hyvin minimaalista - etenkin, jos hiusten antaa muotoutua enimmälti itsekseen. Omalla kohdallani muutosta tapahtuu väillä jopa taaksepäin, johtuen hiusteni luontaisesta taipumuksesta suorana pysymiseen.

Takkujeni pyrkiminen suoristumaan on osittain myös oma vikani, koska pesen ne vähän turhankin usein. Tällaiset hötötakut miljoonine irtohiuksineen on helpointa pestä kokonaisuudessaan sen sijaan, että pesisi pelkän päänahan. Siksi pesukertoja tulee tällä hetkellä useita viikossa. Irtohiuksisia ja höttöisiä takkuja on nimittäin lähes mahdoton pitää pestessä ylhäällä. Tiheästä kastumistahdista ei onneksi ole vielä tässä vaiheessa merkittävää haittaa, koska ilmavat ja vasta minimaalisesti tiivistyneet takut kuivuvat suhteellisen nopeasti. Pesemiseen käytän tällä hetkellä Faith in Naturen Hamppushampoota. Se on eläimillä testaamatonta ja ainesosiltaan vegaanista ja tuoksuu ihanasti inkivääriltä ja luonnolta. Kyseisen tökötin pitäisi olla myös päänahkaystävällinen, mikä on enemmän kuin tervetullut seikka tällaiselle iho-ongelmaiselle, jonka päänahka rapisee irtipois, hitu kerrallaan.
Kun takkuiset tästä hieman tiivistyvät, pujottelen niihin helmiä, jotka Vegebodari tilasi minulle Ebaysta. Se on aika ihana otus, kun auttaa tällaista tekniikan edessä kädetöntä reppanaa. Haluaisin pujotella helmiä takkuihini nyt jo, mutta pötkylät ovat vielä sen verran höttöisiä, ettei niissä oikein pysy mikään. Olen aika malttamaton ja haluaisin, että pötkylät tiivistyisivät nopeasti ja kasvaisivat sellaisiksi kivoiksi ja pitkiksi. Ajattelin askarella helmistä jotain muutakin, kun niitä on turhan paljon vain hiuksiin pujoteltaviksi. Haluan säästää hiuksissani tilaa myös muunlaisille takkukoruille. Aion olla semmoinen joulukuusipää sitten joskus (ja nyt kaikki lukivat tuon yhdellä uulla, eikös?).
Helmien takia päässäni alkoi soida tämä. Nyt haluan ehdottomasti jakaa sen riemun kanssanne:
https://www.youtube.com/watch?v=YKtlK7sn0JQ

Koska olen taipuvainen tunteiluun, ja saadakseni sisälläni asuvan pienen fanitytön liikuttumaan krokotiililuokan nostalgiakyyneliin, on pakko lisätä tähän myös alkuperäinen:
https://www.youtube.com/watch?v=4fndeDfaWCg

Sisimpäni valtasi juuri lämmin ja haikea tunne sekä loputon katkeruus siitä, etten päässyt Hartwall-areenalle 1999 (se oli kuulkaas kova paikka 11-vuotiaalle). Ovatkohan nämä nyt niitä asioita, joita ei pitäisi jakaa koko maailmalle...? No, nytpä tiedätte tämänkin synkän salaisuuden menneisyydestäni. :)

<3