maanantai 29. joulukuuta 2014

Parempi vuosi

Vuosi vaihtuu parin päivän päästä. Yleisen tavan mukaista on luvata kaikkea kummallista. Itse en näistä uudenvuodenlupauksista erityisemmin perusta. Miksi pitää käyttää vuoden vaihtumista tekosyynä sille, että voi tehdä lupauksia, joita ei kuitenkaan pidä? Etenkin, kun jo luvatessaan tietää, ettei pysty lupauksiaan pitämään. Tehdään lupauksia, joita ei ole edes aikomusta pitää. Ruma tapa toimia.

Jos lupaamisen sijaan ihmiset ajattelisivatkin vuoden vaihtumisen myötä tulevat muutokset haasteina ja tavoitteina? Ei ainakaan tarvitsisi pettää lupauksiaan ja sitä kautta asettaa lupausten kohteita alempaan arvoon ja välinpitämättömyyden kohteiksi.

Mitä järkeä on sitä paitsi erikseen luvata, ettei syö karkkia kuukauteen? Tai että laihduttaa viisi kiloa?  Ja miksi siihen tarvitaan vuoden vaihtuminen, että voi ryhtyä moiseen? Kuka ylipäätään haluaa luvata olla kuukauden ilman karkkia? Varsinkin, kun moisia lupailevat usein sellaiset, jotka eivät ole aikomuksissakaan olla ilman karkkia.

En aio luvata mitään konkreettista, mutta haluan ja yritän olla parempi läheisiä ihmisiä kohtaan - erityisesti äärimmäisen rakasta vegebodaria kohtaan. Tiedän, että olen äksyillyt ja ilkeillyt ihmisille turhankin paljon, ollut rasittava ja vaikea puoliso ja hoitanut ihmissuhteitani muutenkin vähän miten sattuu. Toki mennyt vuosi on ollut monella tapaa haasteellinen, raskas ja vaikea - etenkin loppua kohden. Näin ollen ei toisaalta voi olettaakaan, että olisin ollut kuin enkeli joka käänteessä. Ensi vuonna haluan kuitenkin yrittää olla parempi. Edes vähäsen. Jos en muuten, niin edes itselleni. Yritän ajatella pitkästä aikaa myös itseäni, viimeistään vuodenvaihteesta lähtien. Erityisen tärkeää kaikki edellinen olisi Kurpur-tarinan säilymisen kannalta.

En lupaa olla mitään tiettyä, mutta haluan olla - ja lupaan yrittää.
Haluan olla parempi meille.
Asetin itselleni jo yhden arkisemmankin tavoitteen ensi vuodelle: Liityin Facebookissa "Vuosi ilman uusia vatteita" -haasteeseen.

Vaateteollisuus kuluttaa valtavasti luonnonvaroja. Lisäksi siihen liittyy riistoa ja epäeettisyyttä. Vaateteollisuuden epäekologisuudesta ja -eettisyydestä saisi kummastakin oman blogimerkintänsä, jos niitä lähtisi tarkemmin availemaan. Kaatopaikoille päätyy vuosittain valtaisat määrät käyttökelpoisia vaatteita - osa olisi sinällään käytettävissä, osa jatkojalostuksen myötä. Ihmiset kantavat kaupoista koteihinsa kassikaupalla vaatteita, jotka hetkeä myöhemmin päätyvät kirpputorille myyntiin, pahimmissa tapauksissa täysin käyttämättöminä. Rajuimmin tämä ilmiö on havaittavissa alennusmyyntien jälkeen, eli juurikin esimerkiksi näin joulun jälkeen ja vuodenvaihteessa.

Vuosi ilman uusien vaatteiden ostamista ei ole minulle mikään maailman vaikein haaste, mutta silti sen verran kova, että lähden kokeilemaan miten moinen teko minulta onnistuu. Muutaman vaateliikkeen rekit kuitenkin houkuttelevat minuakin turhan paljon, etenkin näin alennusmyyntien aikaan. Lisäksi minussa asuu alusvaatehamsteri. Kirppareilta ostelenkin sitten vaatteita melko paljon. En kuitenkaan aio kieltää itseltäni sitä - ja haaste kuitenkin sallii kirppistelyn. Itse voisin lisätä haasteen haasteellisuutta sillä, että en sallisi itselleni myöskään alusvaatteita uutena. Se voisi nimittäin olla tehokas keino saada itseäni niskasta kiinni ja päätyä vihdoinkin kokeilemaan pikkareiden ompelua vanhoista t-paidoista. Nyt saan myös hyvän tekosyyn tehdä kaappeihin kertyneistä valtaisista lanka- ja kangasvuorista jotakin käyttökelpoista, sekä itselle että muille. Jokainen meillä käynyt tietää, että minulta sitä materiaalia löytyy enemmän kuin tarpeeksi - voisin joskus kuvata vaikkapa lankavarastoni blogia varten, niin määrä hahmottuisi ehkä itsellenikin paremmin. Varastojen äärrimmäisestä paljoudesta johtuen päätin (juuri äsken) sisällyttää omaan haasteeseeni myös uudet langat. Tulevan vuoden aikana lankoja ei tähän talouteen sitten uutena ostella. Nih. Siitä taisi tulla tämän haasteen vaikein osuus. No, onneksi materiaalia on nurkissa niin paljon, että ehkä minä kestän kulkea kaikkien ihanien lankojen ohitse ostamatta niitä. Tämä päätös myös omalta osaltaan pakottaa minut inspiraation sattuessa käyttämään kotoa valmiiksi löytyviä lankoja.
Tällaisia lankakasoja ei ensi vuonna kuljeteta kaupoista kotiin. Mutta on siellä sallittu poikkeuskin: Siniset Miamit kirppislöytönä. :)
Jos en olisi jo valmiiksi näinkin vege, lähtisin mukaan myös Tammikuun vegaanihaasteeseen.
Avuksi ja henkiseksi tueksi voin silti lähteä niille, jotka haluavat ottaa haasteen vastaan.

Parempaa tulevaa vuotta kaikille siellä Internetin toisessa päässä oleville höpsöille!

<3: Minna

2 kommenttia:

  1. Joo, minäkään en kyllä uudenvuodenlupauksia tee, mutta tavallaan tekisi mieli jotain testata esim. kuukauden ajan (mutta joo, ei kyllä mitään herkkulakkoa, huh), mutta en oikein tiedä mitä...

    Mää en ole itse ostanut vaatteita uutena kaupoista 6 vuoteen oikeastaan juuri lainkaan (oikeastaan muistan vain yhden t-paidan, pari jääkiekkoharkkapaitaa ja muistaakseni kahdet housut ja toki alusvaatteita; ja jos muutamat kengät lasketaan), ehdottomasti suurin osa on kirppareilta tai ilmaiseksi saatuja. :D

    Eikös viime vuonna Kamomillan konditorian pitäjä toteuttanut vegaanihaasteen siten, että oli ilman palmuöljyä?

    VastaaPoista
  2. Mulla on liian paha mieltymys Indiskan vaatteisiin ja se tuottaa hankaluuksia uusien vaatteiden ostamattomuuteen. Treenivaatteita on myös mukavampi ostaa uutena, mutta toisaalta - voin treenata tämänkin vuoden risoissa verkkareissa ja kulahtaneissa t-paidoissa kuten tähänkin asti. Mitä sitä suotta turhia koreilemaan millään hienoilla treeni-trikoilla :D

    Herkkulakon pitämisen sijasta voisin kieltäytyä olemasta seuraavan vuoden aikana herkkulakossa. :D

    Mietin myös tuon vegehaasteen osalta jotain tuon palmuöljyn kaltaista, mutta näissä olosuhteissa on ehkä parempi, että en ala liian ankaraksi itselleni. Lihattoman lokakuun aikana voin harkita asiaa uudelleen. :)

    VastaaPoista