keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Kaikenlaista - och samma på Svenska

Ehken kuitenkaan ala vääntää kaksikielistä merkintää, mutta ruotsin kieleen tuli otettua kosketus Vaasan seudulle suuntautuneen viikonloppureissun muodossa. Ystäväpariskunta järjesti toissa viikolla kaveriporukalle mökkireissun kiitoksena polttareista sun muista hääjutuista. Oli huisin mukava reissu - iso kiitos järkänneille. Tämmöisiä juttuja pitäisi olla useammin. <3

Kun tästä porukasta on kyse, ei ole kovinkaan yllättävää, että päädyttiin myös kirppikselle tuon reissun aikana.

Sieltä löytyi Lanaknits:n Allhemp6 -hamppulankaa. Tästä löydöstä olen enemmän kuin innoissani - etenkin, kun olivat vielä edullisia: neljä vyyhtiä maksoi 20 euroa. Vertailuksi kerrottakoon, että lankakaupoissa tuo maksaa sellaisen 12-14 euroa vyyhti.  Säästin siis yli kolmekymppiä - aika huikeaa, eikös? Samassa pöydässä oli useampaakin väriä samaa lankaa, mutta maltoin mieleni, vaikka teki mieli ostaa ne kaikki. Nyt ärsyttää vähäsen, etten pääse tekemään näistä mitään vähään aikaan, kun hääjutut vie tällä hetkellä kaiken ylimääräisen ajan.

Planeetan parhaat vegepurilaiset ei ole oman luokitukseni mukaan varsinainen kirppislöytö, koska se löytyi uutena muiden uusien kirjojen joukosta (vaikka olivathan langatkin uusia, mutta ero kirjaan oli siinä, että ne olivat kirppistavarana myyntiin tuotuja). Hinta oli edullinen kirjakauppoihin nähden, joten tartuimme tilaisuuteen. Lisäksi löytyi vielä leffa, joka minun piti aikoinaan käydä katsomassa teatterissa, muttaen sitten jostain syystä käynytkään.
Salilla olen käynyt entiseen tapaan, eli pitkälti jaksamisen mukaan, pyrkien vähintään kolmeen treenikertaan viikossa. Treenaaminen tosin maistuu välillä puulta (rehellisesti sanottuna aika useinkin tällä hetkellä) ja motivaatio on hukkateillä. Jonkinlaista kehitystä kuitenkin tulee ja treeni kulkee ihan kohtalaisesti, myös silloin, kun salille lähtiessä tuntuu, ettei hommasta tule yhtikäs mitään. Aina ei ole kovin suurta intoa lähteä salille ja keskittyminenkin on (taas vaihteeksi) vähän heikonlaista.

Tänäänkin pitäisi mennä treenaamaan jalat, mutta tuntuu, että olisin paljon mieluummin kotona syömässä, leffoja katsomassa ja virkkaamassa ja muita hääjuttuja järkkäämässä. Nämä motivaatiokuopat ovat rasittavia. Salilla käyminen ja naama irvessä vääntäminen tuntuu välillä turhauttavalta, kun ei ole mitään konkreettista tavoitetta asiaan liittyen. Salilla on mukava käydä ja treenaaminen on kivaa, mutta kaikki se tarkkuus mitä siihen minullakin tällä hetkellä liittyy, tuntuu lähinnä ahdistavalta ja pakonomaiselta, kun ei ole mitään konkreettista, johon tähdätä.

Hans halusi tuossa pari päivää sitten ottaa pikaisesti pari kuvaa selästäni. En tosin saa selkääni näyttämään kuvissa siltä, miltä peilistä katsomalla näyttää (toki asiaan vaikuttaa myös valaistus muut "pikkuseikat" - kuvatessa valaistuksen merkitys vielä korostuu). Ihan hyvältä tuo silti näyttää. Olen hirmu kriittinen itseäni kohtaan ja turhaudun helposti, jos näytän omiin silmiini pieneltä. Yksi merkittävimmistä ongelmistani on, että näen kuvissa hyvin usein lihasten sijasta vain Neurofibromatoosin. Pitäisi opetella katsomaan kuvista lihaksia sen sijaan, että kyttäisi kaiken aikaa vain ihoaan.
Häähommat etenevät ihan mukavasti (lukuun ottamatta vaikeuksia vihkijän saamiseen liittyen). Virkkaamista on viime päivinä riittänyt ja tulee riittämään vielä pitkän aikaa. Kävin äidin kanssa sunnuntaina Kädentaitomessuilla Pirkkahallissa. Sieltä sain aika paljon ideoita ja inspiraatiota sekä pukuun että koristeluun liittyen. Inspiraatiotulvan seurauksena hain eilen Taitokeskuksesta paperilankaa, josta olisi tarkoitus ruveta askartelemaan koristeluita vielä tämän viikon aikana. Puvun suhteen pitäisi vielä päästä itsensä kanssa yhteisymmärrykseen bolerosta/huivista. Ideoita asian suhteen tuntuu vain olevan ihan liikaa, mikä tekee päätöksenteosta hankalaa. Onneksi voi aina virkata, jotta pääsee edes jossakin eteenpäin.

4 kommenttia:

  1. Selkäs tosiaan näyttää pikkuhiljaa paremmalta, etenkin nyt kun olet pitäny ittes rasvojen osalta siistimmässä kunnossa. Tolla latsi + epäkäs + olka setillä pystyis jo osallistumaan esim. bodyfitnessiin, mutta semmoset ei tietty meitä kiinnosta. Oikestaan ainoo mikä sulla vois olla parempaa, on kädet ja ehkä rinta. Ainahan noita heikkouksia on jokasella, mut niille voi tehdä aina jotain. Muutenhan sulla on jo natuks melko kova fysiikka, myös voimatasojen osalta, vaikka harva sen ymmärtää. Kun oot mun kans treenannu niin erityisesti jalkaosasto on saanu muotoo ihan hitosti, eikä mikään ihme kun mun systeemeissä jalat ei tosiaankaan jää vähäosaseks.

    Jos sit jatkos kehittelee sulle voimapanoitteisempaa ohjelmaa, niin rikotaan pikkulikkojen suomenennätyksiä joku päivä :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Onhan tuo selkä tosiaan kehittynyt aika paljon siitä mitä se oli vielä jonkin aikaa sitten. Sen treenaamisen kanssa on vain vieläkin ihan hitosti hakemista.

      Vaikka eihän elämässä olisi sitten mitään haastetta, jos kaikki lihakseni kehittyisivät samalla helppoudella kuin jalat...:)

      Ja minähän aion vielä antaa itsestäni kuulua jotakin. Siitä tosin enemmän vasta seuraavassa merkinnässä. ;)

      Poista
  2. Te ootte kyllä niin hyvin sopivia toisillenne, kun on samat harrastuksetkin! :D

    Motivaation puute on tosiaan se, mikä saa treenin tuntumaan tuskalta. Mitähän sitä ottaisi motivaattoriksi treeneihin (onko kisaaminen vielä vielä liian kaukainen)?

    Ootko jo testannu noita purilaisia? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos taas :)

      Alunperin ei ollu samaa harrastusta, mutta tuo tarttutti muhun salihommat. :)
      Motivaatiota lisäävästä seikasta on tulossa merkintä ihan kohta. Pitää vain saada se valmiiksi. Jännittää sen kirjoittaminen, kun pää on vielä niin sekaisin kaikista ajatuksista....:)

      Purilaisia en ole vielä ehtinyt testailemaan (enkä itse asiassa ole edes avannut kirjaa vielä :D)

      Poista