sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Vegeäijäpitsa

Tehtiin tänään pizzaa. Meillä on meneillään projekti erilaisten vegetuotteiden toimivuuden kokeilemisesta ruoanlaitossa. Tällä hetkellä kokeilun pääasiallisena syynä ovat tulevat häät: Koska olemme itse tekemässä tarjottavat moisiin juhliin, niin pitää kokeilla yhtä sun toista ja testata toimivuudet eri tuotteille eri käyttötarkoituksissa. Toki kokeilujen takana on myös puhdas mielenkiinto vegetuotteita kohtaan. Nyt maku- ja ominaisuustestiin pääsivät Wilmersburgerin pitsajuustoraaste ja Wheatyn Spacebarit (hamppu ja meetvursti).

Ajateltiin vaihteen vuoksi kokeilla vähän "raskaamman sarjan" pitsaa. Perinteinen tofu-parsakaali -yhdistelmä tuntui turhan kepeältä ajatukselta. (Todellisuudessa homma meni niinkin tylsästi, etten ollut ottanut tofua pakastimesta sulamaan ja pohjataikina oli jo nousemassa, joten piti etsiä kaapeista hätäratkaisu.)

Syntyi vegaanista pizzaa äijättömään äijätyyliin.
Kuvassa valheellisesti Spacebar Chorizo, pahoittelen tästä mielipahasta. Edit: Kyseessä on sama tuote - nimi vain on muuttunut matkan varrella. :)
Pohjan tein Pastanjauhantaa -blogin ohjeella, joka toimii kerrassaan mainiosti. Tapani mukaan en kuitenkaan voinut olla muokkaamatta ohjetta, tosin vain ihan pienoisella hienosäädöllä: Lisäsin kuiviin aineisiin pizzamaustetta. Tämä muutos tuo pohjaan lisämakua, jos sellaista halajaa. Reseptin mukaan tehdystä taikinasta saa paksuhkon pohjan pellilliseen pizzaa. Itse tykkään kotioloissa paksusta pohjasta ja tämä on juuri sopivan kokoinen taikina siihen tarkoitukseen. Jos haluaa ohuemman pohjan, niin taikinasta riittää kahteen isohkoon pyöreään pizzaan. Kirjoitan ohjeen nyt vielä tähänkin, vaikka se ei omani olekaan. Anteeksi.

Pizzapohja:

- 350 grammaa vehnäjauhoja
- 11 grammaa (pussi) kuivahiivaa
- suolaa
- reilu ropaus pizzamaustetta
- 2 rkl oliiviöljyä
- 2 ja 1/4 dl vettä

Sekoita kuivat aineet keskenään taikinakulhossa. Sekoita puuhaarukalla joukkoon hieman kädenlämpöistä lämpimämpi vesi, johon on sekoitettu oliiviöljy. Vaivaa taikinaa käsin niin, että siihen muodostuu sitkoa eikä se enää tartu käsiin ja kulhoon. Peitä kulho liinalla ja siirrä lämpimään paikkaan kohoamaan reiluksi puoleksi tunniksi.

Kippaa hieman uunipeltiä isomman leivinpaperin keskelle kasa vehnäjauhoja, siirrä taikina jauhokasan päälle ja käännä taikinamöykkyä pari kertaa ympäri jauhojen päällä. Kaulitse taikina uunipellin kokoiseksi levyksi ja siirrä se leivinpaperin kanssa pellille.

Päälle laitetiin:

- Suunnilleen 50/50 -suhteella ketsuppia ja tomaattipyrettä. Sotkettiin sekaisin ja levitettiin pohjalle.
- 1 Wheatyn Spacebar Hamppu pilkottuna
- 1 Wheatyn Spacebar Meetvursti pilkottuna
- 1 sipuli pilkottuna
- 30 grammaa kuivattuja kantarelleja (liotin hetken aikaa kuumassa vedessä, jonka jälkeen paistoin pannulla sipulin kanssa ja maustoin ruususuolalla, savupaprikalla ja currylla)
- puolikas punainen paprika pilkottuna
- 150 grammaa Wilmersburgerin pizzajuustoraastetta (Enemmän olisi ollut parempi, mutta määrän suhteen voi käyttää apuna omia mieltymyksiään. Meillä menee ensi kerralla varmaan koko paketti.)

Lätkittiin kaikki täytteet edellä mainitussa järjestyksessä pohjan päälle. Paistetiin 225 asteessa suunnilleen 15 min. Pahoitteluni, etten tajunnut yhtään katsoa kelloa, joten todellisesta paistoajasta ei ole tietoa. Seurailin vain juuston käyttäytymistä, kurkin välillä pohjan alle ja otin pizzan pois uunista, kun se näytti ja tuntui sopivalta. Tyypillistä minulle. Yrittäkää pärjätä sen kanssa. Ei tätä vartissa ainakaan kovin pahasti poltettua saa, joten uskallan mainita sen suuntaa antavaksi paistoajaksi.
Täyteaineksia (Spacebarit ja juusto) saa ainakin Vegekaupasta ja Runsaudensarvesta. Sienet oli itse (tai todennäköisesti äidin ja isän) kerättyjä ja kuivattuja.

Juustoraaste ei sulanut ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Maku oli kuitenkin kohdillaan ja tätä tullaan varmasti käyttämään meillä jatkossakin. Spacebarit toimivat mainiosti pizzan päällä. Muistini ei sisällä enää tarkkaa mielikuvaa salamipizzan mausta, mutta voin silti kertoa, että kyllä tässä samaa makumaailmaa on kuin ruumismakkaroita sisältävissä esikuvissaan.

Ja mikä parasta: tämän äijäpizzan takia ei tarvinnut tappaa tai kiusata ketään.

Huomasin, että lihatonta lokakuuta on vielä hitusen jäljellä. Tämäntyyppinen pizza voisi sopia kaikille sitä viettäville, lihaisista mauista pitäville.

Mutta onko "vegeäijäpitsa" pitsaa, joka on tehty vegeäijistä? Se vain kuulosti yhteenkirjoitettuna paljon tyylikkäämmältä kuin "vege äijäpitsa". Lopputulos on jälkimmäisen kanssa jotenkin paljon irrallisempi ja muutenkin omituinen. "Vegeäijäpitsa" sen sijaan on hyvä on sopivan naseva, vaikka se säätöjen mukaan väärin olisikin. Olisihan sitä voinut kirjoitta myös "vegen äijäpitsa" tai "vegeäijän pitsa", mutta meillä ei asu äijiä, niin se ei olisi ollut lainkaan sopivaa. Minulla on joskus omat omituiset sääntöni. Yleensä kehittelen herttaisia (muiden mielestä varmaan varsin rasittavia) sanajonoja, koska toisistaan irtonaiset sanat ovat kovin yksinäisen oloisia. Sullon ne yhteen, niin niiden ei tarvitse olla yksin.<3: Minna

4 kommenttia:

  1. Pitääpä testailla tätä seuraavaksi itsekin! :D Ehkä testaan Violifen mozzarellalla.

    VastaaPoista
  2. Kyllä on ainakin mahtavan näköistä (en saanut maistaa)!! Makukin varmasti kohdillaan.

    VastaaPoista
  3. Kiitos! Voisin itse asiassa tuoda jämät maistettavaksi - saisi pakastimeenkin sitten karkkilaatikon mentävän aukon. :)

    VastaaPoista