sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Vegeäijäpitsa

Tehtiin tänään pizzaa. Meillä on meneillään projekti erilaisten vegetuotteiden toimivuuden kokeilemisesta ruoanlaitossa. Tällä hetkellä kokeilun pääasiallisena syynä ovat tulevat häät: Koska olemme itse tekemässä tarjottavat moisiin juhliin, niin pitää kokeilla yhtä sun toista ja testata toimivuudet eri tuotteille eri käyttötarkoituksissa. Toki kokeilujen takana on myös puhdas mielenkiinto vegetuotteita kohtaan. Nyt maku- ja ominaisuustestiin pääsivät Wilmersburgerin pitsajuustoraaste ja Wheatyn Spacebarit (hamppu ja meetvursti).

Ajateltiin vaihteen vuoksi kokeilla vähän "raskaamman sarjan" pitsaa. Perinteinen tofu-parsakaali -yhdistelmä tuntui turhan kepeältä ajatukselta. (Todellisuudessa homma meni niinkin tylsästi, etten ollut ottanut tofua pakastimesta sulamaan ja pohjataikina oli jo nousemassa, joten piti etsiä kaapeista hätäratkaisu.)

Syntyi vegaanista pizzaa äijättömään äijätyyliin.
Kuvassa valheellisesti Spacebar Chorizo, pahoittelen tästä mielipahasta. Edit: Kyseessä on sama tuote - nimi vain on muuttunut matkan varrella. :)
Pohjan tein Pastanjauhantaa -blogin ohjeella, joka toimii kerrassaan mainiosti. Tapani mukaan en kuitenkaan voinut olla muokkaamatta ohjetta, tosin vain ihan pienoisella hienosäädöllä: Lisäsin kuiviin aineisiin pizzamaustetta. Tämä muutos tuo pohjaan lisämakua, jos sellaista halajaa. Reseptin mukaan tehdystä taikinasta saa paksuhkon pohjan pellilliseen pizzaa. Itse tykkään kotioloissa paksusta pohjasta ja tämä on juuri sopivan kokoinen taikina siihen tarkoitukseen. Jos haluaa ohuemman pohjan, niin taikinasta riittää kahteen isohkoon pyöreään pizzaan. Kirjoitan ohjeen nyt vielä tähänkin, vaikka se ei omani olekaan. Anteeksi.

Pizzapohja:

- 350 grammaa vehnäjauhoja
- 11 grammaa (pussi) kuivahiivaa
- suolaa
- reilu ropaus pizzamaustetta
- 2 rkl oliiviöljyä
- 2 ja 1/4 dl vettä

Sekoita kuivat aineet keskenään taikinakulhossa. Sekoita puuhaarukalla joukkoon hieman kädenlämpöistä lämpimämpi vesi, johon on sekoitettu oliiviöljy. Vaivaa taikinaa käsin niin, että siihen muodostuu sitkoa eikä se enää tartu käsiin ja kulhoon. Peitä kulho liinalla ja siirrä lämpimään paikkaan kohoamaan reiluksi puoleksi tunniksi.

Kippaa hieman uunipeltiä isomman leivinpaperin keskelle kasa vehnäjauhoja, siirrä taikina jauhokasan päälle ja käännä taikinamöykkyä pari kertaa ympäri jauhojen päällä. Kaulitse taikina uunipellin kokoiseksi levyksi ja siirrä se leivinpaperin kanssa pellille.

Päälle laitetiin:

- Suunnilleen 50/50 -suhteella ketsuppia ja tomaattipyrettä. Sotkettiin sekaisin ja levitettiin pohjalle.
- 1 Wheatyn Spacebar Hamppu pilkottuna
- 1 Wheatyn Spacebar Meetvursti pilkottuna
- 1 sipuli pilkottuna
- 30 grammaa kuivattuja kantarelleja (liotin hetken aikaa kuumassa vedessä, jonka jälkeen paistoin pannulla sipulin kanssa ja maustoin ruususuolalla, savupaprikalla ja currylla)
- puolikas punainen paprika pilkottuna
- 150 grammaa Wilmersburgerin pizzajuustoraastetta (Enemmän olisi ollut parempi, mutta määrän suhteen voi käyttää apuna omia mieltymyksiään. Meillä menee ensi kerralla varmaan koko paketti.)

Lätkittiin kaikki täytteet edellä mainitussa järjestyksessä pohjan päälle. Paistetiin 225 asteessa suunnilleen 15 min. Pahoitteluni, etten tajunnut yhtään katsoa kelloa, joten todellisesta paistoajasta ei ole tietoa. Seurailin vain juuston käyttäytymistä, kurkin välillä pohjan alle ja otin pizzan pois uunista, kun se näytti ja tuntui sopivalta. Tyypillistä minulle. Yrittäkää pärjätä sen kanssa. Ei tätä vartissa ainakaan kovin pahasti poltettua saa, joten uskallan mainita sen suuntaa antavaksi paistoajaksi.
Täyteaineksia (Spacebarit ja juusto) saa ainakin Vegekaupasta ja Runsaudensarvesta. Sienet oli itse (tai todennäköisesti äidin ja isän) kerättyjä ja kuivattuja.

Juustoraaste ei sulanut ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Maku oli kuitenkin kohdillaan ja tätä tullaan varmasti käyttämään meillä jatkossakin. Spacebarit toimivat mainiosti pizzan päällä. Muistini ei sisällä enää tarkkaa mielikuvaa salamipizzan mausta, mutta voin silti kertoa, että kyllä tässä samaa makumaailmaa on kuin ruumismakkaroita sisältävissä esikuvissaan.

Ja mikä parasta: tämän äijäpizzan takia ei tarvinnut tappaa tai kiusata ketään.

Huomasin, että lihatonta lokakuuta on vielä hitusen jäljellä. Tämäntyyppinen pizza voisi sopia kaikille sitä viettäville, lihaisista mauista pitäville.

Mutta onko "vegeäijäpitsa" pitsaa, joka on tehty vegeäijistä? Se vain kuulosti yhteenkirjoitettuna paljon tyylikkäämmältä kuin "vege äijäpitsa". Lopputulos on jälkimmäisen kanssa jotenkin paljon irrallisempi ja muutenkin omituinen. "Vegeäijäpitsa" sen sijaan on hyvä on sopivan naseva, vaikka se säätöjen mukaan väärin olisikin. Olisihan sitä voinut kirjoitta myös "vegen äijäpitsa" tai "vegeäijän pitsa", mutta meillä ei asu äijiä, niin se ei olisi ollut lainkaan sopivaa. Minulla on joskus omat omituiset sääntöni. Yleensä kehittelen herttaisia (muiden mielestä varmaan varsin rasittavia) sanajonoja, koska toisistaan irtonaiset sanat ovat kovin yksinäisen oloisia. Sullon ne yhteen, niin niiden ei tarvitse olla yksin.<3: Minna

tiistai 14. lokakuuta 2014

Turuus

Käytiin ja oltiin Turussa viikonloppuna. Majoituttiin ystävän luo ja vietettiin mukavaa aikaa.
Yksi etappi reissussa oli 

Vegekauppa

Sieltä tarttui mukaan vähän kaikenlaista - osa entuudestaan tuttuja juttuja, osa meille vielä vieraita ihmeellisyyksiä. Oltaisiin haluttu ostaa vaikka mitä kaikkea muutakin, mutta piti säästää jotain seuraavallekin kerralle. Budjettikaan ei olisi ihan kaiken ostamista sallinut.

Kuvasta jäi puuttumaan suklaanmakuinen soijaproteiinijauhe. Sen päätymistä ostoksiimme ei varmaan erityisemmin tarvitse selitellä. Meillä menee proteiinijauheita päivittäin ja joskus niiden on ihan kiva maistuakin joltain - tällä kertaa suklaalta. Joskaan vaihtoehtoja ei ollut, sillä ostamamme yksilö oli ainoa jäljellä ollut maustettu soijaproteiini.

No Egg -jauhe 

Tämä on ollu meillä käytössä jo pitkän aikaa. Käytän sitä lähinnä leivonnassa, mutta sen toimivuutta voisi (ja pitäisi) kokeilla laajemmalti ihan suolaisissakin jutuissa, esimerkiksi pyöryköissä ja pihveissä. Jauhetta löytyy myös joistakin isommista ruokakaupoista, eli tämän perässä ei välttämättä tarvitse etsiytyä erikoiskauppoihin.

Cleo's -maapähkinävoikupit
Mitä sellaista voisi sanoa, että se tekisi riittävästi oikeutta näille ihanuuksille?
Kokeile itse! (Ja löydä itsesi ensimmäisen kokeilun jälkeen etsimästä mokomia herkkuja pitkin maailmaa epätoivon valtaamana, koska ne ovat loppuneet vakipaikastasi.)
Seitan Fix -gluteenijauho
Seitanin valmistukseen tarvittavat aineet pitää aina löytyä kaapista. Jauho pitää myös pihvit ja pyörykät koossa kätevästi. Gluteeniherkät eivät yllättäen tästä erityisemmin innostu. Onneksi en itse kuulu mainittuun joukkoon, vaan vatsani kestää miltei mitä tahansa.

Tartex-tahna aurinkokuivatulla tomaatilla höystettynä
Yksi niistä asioista, joiden takia en kaipaa mitään eläinperäistä leipäni päälle. Tartexit toimivat hyvin esimerkiksi maksamakkaran korvikkeena - perusmakuinen Tartex muistuttaa jopa pelottavan paljon maksamakkaraa, ainakin minun mielestäni. Oma muistikuvani maksamakkaran mausta on tosin hyvin hutera ja kaukainen, joten joku muu voi olla asiasta eri mieltä kanssani. Tartexia löytyy hyvin myös tavallisista ruokakaupoista, ainakin isommista. Makuvalikoima tosin ei perusmarketeissa välttämättä ole kovin laaja.

Provamelin kaakaonmakuinen riisi-kookosmaito
Tämä oli meille molemmille ihan uusi tuttavuus. Hyvää oli, ei liian makeaa. Kookos toi tähän mukavan lisävivahteen. Tosin minähän olen hulluna kookokseen ja voisin syödä sitä ihan kaiken kanssa.

Schlagfixin kahvikerma 
toimii kuulemma kahvissa ihan hyvin, mutta parempiakin kahvilisukkeita löytyy. Itse en juo kahvia, joten en tähän mitään kovin viisasta kommenttia osaa antaa. Usein kylläkin maistan Hansin kahvista tipan, kun on ostettu uutta maitoa kokeiluun. Tämä jätti kahvin hieman karvaaksi. Pehmeämpi lopputulos olisi parempi, vaikka eihän tuo minua liikuta, kun en moista moskaa juo. Minä käytän kahvia vain leivonnassa.

Freemallows - vaniljanmakuiset vaahtokarkit
Jehna! Hoksasin ensimmäistä syödessäni, että edellisestä vaahtokarkistani on aikaa yli 11 vuotta. Aika huikeaa. Muistan hyvin hatarasti millaisia liivatteelliset vaahtokarkit ovat, koska en ole pitänyt vaahtokarkeista koskaan mitenkään erityisemmin ja aikaa edellisten syömisestä on tosiaan reippaasti yli 11 vuotta. Nämä kuitenkin ovat herkullisia ja ihanan pehmoisia. Näitä pitää ehdottomasti kokeilla kaakaon kanssa!
Parma! -vegeparmesaani
Tätä oli ihan pakko ostaa kokeiltavaksi. Olen viime aikoina hullaantunut käyttämään oluthiivahiutaleita lähes kaikessa mahdollisessa (puurooni en niitä sentään ole vielä laittanut) ja siksi tämä kuulosti korviini vähän liiankin houkuttelevalta tuotteelta. Vielä en ole ehtinyt testaamaan, mutta eiköhän sekin vääryys tule tässä ihan lähipäivinä korjattua. Barbecue-grillimaustetta ostin soijapihvi- ja seitanruokia varten. Uusi tuttavuus sekin, kuten Wilmersburgerin juustoraastekin. Meillä on häitä varten mahdollisimman hyvä ja toimiva pizzajuusto hakusessa, ja nyt lähti taas uusi juusto testattavaksi. Häätarkoituksessa testiin lähti myös Wheatyn  Spacebar Chorizo.

Ja koska suklaata ei voi koskaan olla liikaa, mukaan lähti myös Vantastic Foodsin vadelmavalkosuklaata. Vieläkö joku meinaa ihan tosissaan väittää, että vegaaniruokavaliolla elävä ei pääse herkuttelemaan? Kelpaisiko sellaiselle väittäjälle vaikkapa moussetäytteinen tummasuklaa, Torino? Suklaita olisi Vegekaupassa ollut vaikka miten paljon erilaisia, mutta piti vähän ajatella budjettiakin (ja energiansaantia) ja rajata ostokset pariin vaihtoehtoon. Ensi kerralla sitten erilaiset suklaat kokeiluun.

Jos asuisin Saksassa, lukuisten Vegeherkkuvalmistajien kotimaassa, olisin varmaan peruuttamattomasti ylipainoinen ja jatkuvasti rahaton. Älkää vain päästäkö minua ikinä Saksaan, edes käymään. Se voi olla vaarallista.


Turun Vegekauppa
Porthaninkatu 6
20500 Turku
http://vegetukku.fi

Ma-pe: 11-18
La: 12-16
Su: suljettu 



Kirppikset

Meidän maailmassamme ei ole olemassa kaupunkireissua ilman kirppareita. Näin ollen myös Turun tarjonta piti tarkistaa.

Kuinkas sitten kävikään? Leffojahan sieltä jäi käteen. Oi, miten yllättävää. Mutta ei huolta, niitä kertyi vain 28 kappaletta. Ei sen enempää. Tällä kertaa. Jotkin leffoista on nähtyjä ja hyväksi todettuja, osa ihan randomilla ostettuja (eli näyttelijän/ohjaajan/Imdb-sijoituksen takia mukaan valikoituneita). Joukossa on myös yksi eläinoikeusleffa: The Cove.
Löysin myös lisää pelattavaa. Olen jo pitkään metsästänyt Rappakaljaa käsiini. En haluaisi ostaa uutta, koska kierrätys on paljon kivempaa ja parempaa, sekä itseni että ympäristön kannalta. En kuitenkaan ole vielä toistaiseksi törmännyt yhteenkään Rappakaljaan kirpparilla. Turku yllätti ja löysin Rappakaljan edeltäjän, Rapakaljan, suoraan 80-90-luvun taitteesta. Tätä ei hirveän kattavasti päästy vielä viikonloppuna testaamaan, koska pelaajia oli vain kolme.

torstai 9. lokakuuta 2014

Päästä vedetty pipo

Villalankalaihikseni etenee. Painonlasku on hidasta, mutta alaspäin mennään ja langat siirtyvät käsityökaapista ja -laatikoista hissukseen vaatekaapin puolelle.

Nyt virkkasin pipon puretusta villatakista.
Ei siihen kyllä koko takkia mennyt, mutta ehkä vajaan hihan verran - onhan minulla sentään melkoisen kookas pääkoppa (järkeä ei kylläkään koko pään edestä). Langan merkistä ja koostumuksesta minulla ei ole mitään havaintoa, koska kyseessä on tosiaan kirppikseltä ostettu takki. Takkiparka, joka sai purkutuomion jo ennen ostopäätöstä - mutta sillä periaatteella materiaalit hankitaankin. Langoista piti vielä pari vuotta sitten tulla peitto. Nyt sitten menin ja käytin osan langoista pipoon. Se siitä ikuisuusprojektipeitosta sitten - Nyt niitä peittopaloja pyörii pitkin laatikoita. Pitäisi keksiä niistä jotain kivaa.

Aloitin pipon virkkaamisen alareunasta ja virkkailin ihan peruspylväitä silmukoiden takareunoihin (syntyi raitaefekti). Huipulle väkersin vielä tupsun keikkumaan. Oikeasti tupsu on peittämässä reikää, joka päälaelle jäi, kun en viitsinyt kavennella kaikkia silmukoita pois. Mokoma aukko häiritsi minua, vaikkei ollutkaan mitenkään huomattava: Nytpä ei häiritse!


Malli: Omasta päästä omaan päähän.

Lanka: Ei havaintoa. Jokin villasekoite se mitä todennäköisimmin on ja vahvuudeltaan suunnilleen 7 Veljeksen luokkaa.

Menekki: 119 g

Näin ollen villalankalaihiksen kokonaissaldo on tähän mennessä vaivaiset -438 g. Nyt pitää skarpata!

<3: Minna

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Mitä mahtuu kahteen vuoteen?

Koska tykkään tukkia bloggerin turhilla päivityksillä, esitän teille ja itselleni visaisen kysymyksen:
Mitä ehtii tehdä kadessa vuodessa?

Vaikka mitä.
Minä hankin lihasta. Ja vähän muutakin:
Olin kaksi kertaa rasvanpolttodieetillä.
Kokosin kaksi hassua vertailukuvaa (siihen hommaan ei tosin mennyt kahta vuotta), jotta saisin motivaationi nousemaan taas hitusen. Ja huomaisin, miten typerä pässi olen, kun kuvittelen vieläkin olevani ruipelo.

Ensimmäisenä pureudutaan tämänvuotisen dieetin vaikutuksiin ja sen tuomiin muutoksiin.
Kuvien välillä on aikaa 15 viikkoa, noin suunnilleen (josta viimeiset 5 viikkoa olen porskuttanut reversedieetin voimin). Painoeroa on karkeasti laskettuna 9-10 kiloa, josta viimeiset reilut kolme kiloa on pudonnut reversedieetin aikana.
Oho, ne meni vähän väärään järjestykseen, mutta en jaksanut korjata...Tämä mahtuu siis 15 viikkoon. Painoeroa se 9-10 kiloa.
On sieltä jotain lähenyt lipettiin. No, huolesteuttavaa olisi, jos tuolla painon putoamisella ei olisi syntynyt silmin havaittavaa muutosta. Vielä tekee mieli tuosta muutama kilo tiputella - ja aion sen pudotellakin. Se homma on edessä tosin vasta sitten, kun saan vedettyä reversedieetillä kalorit ensin riittävän korkealle (että on sitten vielä jotain jäljelläkin, kun aletaan taas vähentää) ja kropan taas rullaamaan. Eli jatkoa rasvanpoltolle seuraa ehkä loppusyksystä.

Seuraavaksi se huvittavin osuus - kahden vuoden muutos (2012-2014).
Tarkalleen kahden vuoden ja kahden kuukauden muutos.
Kaksi vuotta ja yksi kilo.
Yksi kilo ja kaksi vuotta.
Oikeasti siihen kahteen vuoteen on mahtunut aika monta kiloa sekä ylös- että alaspäin.
Jojoilijako?
Ei, vaan bodari. (Joka kylläkin onnistuneesti kusaisi parin edellisen dieetin jälkeiset ajat. Oma moka.)
Kuvissa on se suunnilleen yksi kilo painoeroa. Jos en tietäisi olevani ylemmässä kuvassa, saattaisin kysyä, että kuka tuo tyttöparka on. Oikeasti. Hurjin muutos tosin tapahtui jo vuosien 2012-2013 välillä, mutta tämä sopi vertailuksi paremmin, koska painoero on kuvien välillä niin mitätön, että sopivat vertailuun parhaiten. Toisin sanoen tapahtunut muutos on helpoin hahmottaa.

Näiden välissä on kaksi vuotta ja kaksi kuukautta + yksi kilo.
Missä olkapääni olivat kaksi vuotta sitten? Luulin silloin olkapäitäni kehittyneiksi. Hah. Hyvä vitsi!  Kun näitä kuvia katsoo, niin alkaa tuntua siltä, että jopa selkäni näyttää nykyisin ihan hyvältä - ainakin vuoteen 2012 verrattuna. Käsiinkin ehkä jotain tarttunut.

Olen siitä ikävää sorttia, että kerään rasvaa todella helposti vyötärölle ja jenkkakahvoihin. Käsivarteni ovat jo pitkän aikaa olleet melko rasvattomat - suonet ovat tulleet yläkroppatreeneissä pintaan jo dieetin alkumetreillä. Sen sijaan vatsan ja jenkkakahvojen seudulla on rasvaa, joka tuntuu olevan todella tiukassa. Kroppa pitää kiinni mokomista löllyköistä vähän liiankin hyvin. Lisäksi vatsan seudulle on kertynyt ylimääräistä nahkaa, joka ei tunnu vetäytyvän sitten millään. Yksi syy moiseen lienee se, että olen oikeastaan koko ikäni ollut enemmän tai vähemmän pyöreä - en lihava, mutta en hoikkakaan. Painoni oli lukion loppupuolelta/puolivälistä lähtien monta vuotta seitsemänkympin paikkeilla. Lukion jälkeen, Loimaalla asuessani, lihoin reippaasti yli 70 kilon ja paino keikkui siinä pisteessä pari vuotta. Siinä ajassa nahka ehtii tottua kropan kiloihin melkoisen hyvin eikä siis painoa pudotetteassa vetäydykään muun vatsan mukana selkärankaa kohti. Ongelmaa pahentaa se, että painoani pudottaessani en ole koskaan pitänyt sitä riittävän kauaa alhaisessa pisteessa, jolloin nahalla ei ole ollut aikaa vetäytyä pienempiin mittoihin, vaan se on saanut uutta täytettä vanhan tilalle turhan nopeasti. Näin ollen minulla on komeasti senttitolkulla puolityhjää ihoa vatsan seudulla (ja tisseissä, joista rasva luonnollisesti lähti heti dieetin alkumetreillä - kuinkas muutenkaan). Jos tällä kertaa pitäisin painoni alhaisena ja ylimääräisen rasvan poissa, niin voisi tuo vuosien saatossa kertynyt norsunnahkakin vetäytyä kroppaa myötäileväksi, edes vähäsen.

Viimeiset kaksi vuotta näkyvät kropassani hyvänä kehityksenä. Parempikin kehitys olisi voinut tulla, jos olisin hoitanut hommat paremmin. Nyt voin kuitenkin jatkaa tyytyväisenä eteenpäin ja tehdä asiat jatkossa entistä paremmin. Kehitystä ei ehkä tule enää yhtä suurina rysäyksinä kuin aiemmin, koska treeniä on takana jo kolme vuotta ja se "tehokkain aika" on jo käytetty. En kuitenkaan sokeasti usko mihinkään tiettyihin aikarajoihin, jolloin tapahtuisi se merkittävin kehitys ja suurimmat muutokset. Uskon, että huomattavaa ja merkittävää kehitystä voi saada useankin treenivuoden jälkeen aikaan, kun vain hoitaa hommat kunnolla ja tehokkaasti.

Eli siis nyt vain tehokasta ja fiksua treeniä ja asianmukaisesti hoidettua reversedieettiä kehiin. Ja loppusyksystä ja talvella sitten loputkin löysät pois.


<3: Minna