torstai 18. syyskuuta 2014

Pannoitettu

Mitä ihmettä?

Olen pesunkestävä pipopää (anteeksi, korrektimpaa olisi kai sanoa pipoihminen, mutta korrektius on välillä vähän tylsää), mutta menin ja virkkasin itselleni kaksi pantaa. En tiedä miksi. Se oli joku omituinen päähänpistos. En koe, että pannat edes sopisivat pääkopani kanssa yhteen. Ehkäpä näitä silti tulee käytettyä jossakin...Vähän isoja niistä taisi tulla, mutta luultavasti istuvat paremmin sitten takkujen kanssa, kun sellaiset väkerrän taas joskus mahdollisesti.

Pannat ovat osa villalankalaihistani. Niiden inspiraationa on toiminut Minä itte -blogi, josta löytyy myös hyvin yksinkertainen ohje pannan tekoon.

Viininpunertava panta on virkattu yhden pipoprojektin jämistä. Lanka on luomuvillaa, tarkemmin ilmaistuna kyseessä on Cascade Yarnsin Eco+. Lankaa kului 53g (tämä on ilmeisen kevyttä tavaraa, koska pääni on kerrassaan valtava ja ajattelin automaattisesti, että lankaa menisi enemmän...).

Keltaisen rusettipannan virkkasin poikittain, koska halusin pinnasta hitusen erinäköisen. Lisäksi poikittain virkattuna pannan koko oli helpompi määritellä (eli toisin sanoen minun ei tarvinnut purkaa puolivalmista pantaa miljoonaan kertaan, kuten punaisen kohdalla). Lankana toimi iäisyydet kaapissa pyörinyt Novitan Isoveli ja sitä kului 77g. Rusetti on vähän vinksinvonksin, mutta eipä tuo haitanne, kun käyttäjänsäkin on vähän semmoinen sun tämmöinen.

Villalankalaihiksen saldo tähän mennessä vaatimattomat ja surkeat -319 grammaa. 

Ehkä tämä erilainen laihdutusprojektini tästä etenee vielä joskus...pikkuhiljaa ja hissukseen. Pitkin asuntoamme on hirmuisasti vaiheessa olevia töitäni, jotka pitäisi vain saattaa loppuun...Paheeni on tuo monelle käsityöihmiselle (ja heidän puolisoilleen/perheilleen) tuttu ilmö - keskeneräisten töiden ja kaikenmaailman materiaalien "haaliminen" nurkkiin pyörimään. Tästä "ammattitaudista" ei kai oikein koskaan voi parantua. Mutta kyllä sitä ihmisellä jokin pahe pitää olla, eikös?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti