tiistai 30. syyskuuta 2014

Löysin selkäni videolta ja sain otteen motivaatiosta

Tänään oli selkätreeni, se kaikkein vaikein treeni minulle. Jalkatreeni sujuu minulta miten päin vain ja vaikka takaperinkin, rinta menee jotenkuten (ainakin paremmin kuin vaikkapa vuosi takaperin) ja kaikenmaailman pikkulihakset (kädet ja olat) siinä sivussa. Pohkeeni ovat monsterimitoissa, vaikka en niihin sen kummemmin koskaan keskitykkään. Kaikista lihasryhmistä selkä on minun viholliseni, ja vielä pirun paha sellainen - ajoittain se tuntuu liiankin ylivoimaiselta.

Valtaosa selkäliikkeistä on minulle ihan täyttä hepreaa ja heilun vain miten sattuu ja yritän epätoivoisesti saada liikkeen kohdistumaan oikeisiin paikkoihin. Moinen voisi toki olla helpompaa, jos tietäisin, että missä liikkeen pitäisi edes tuntua. On kuitenkin vaikea tunnistaa missä kohdassa liike tuntuu, kun on sellainen olo, etten tunne koko selkääni ylipäätään. Yritä siinä sitten ottaa treeneistä kaikki irti, kun vääntelet itseäsi taljassa ja tangon tai käsipainojen kanssa eri asentoihin ja yrität löytää sen kriittisen pisteen, jossa tuntuisi edes jotain jossakin.

Loogisesti tämä näkyy myös poserausongelmina- sinä mokomana selän levittämisenä. Jos en löydä lihaksia treenatessani, miten voisin löytää ne seistessäni peilin edessä? Inhoankin selkäkuvien ottamista juuri sen takia, etten saa selkääni levitettyä ja näytän siksi aina ihan selättömältä.

Onneksi olen kuitenkin onnistunut löytämään joitakin selkäliikkeitä, joissa saan tuntuman aikaiseksi. Saattaa kuulostaa pieneltä ja mitättömältä, mutta minulle on iso edistysaskel löytää yksikin selkäliike, jonka tunnen menevän myös perille. Yksi tällaisista liikkeistä on ylätalja lapiokahvalla. Edellisen selkätreenin aikana sain kuulla Hansilta, että selkäni näyttää ylätaljaa tehdessä hyvältä. Lykkäsin sitten tänään kameran Hansille, jotta saatiin moinen ihme videollekin. No, kyllä se kieltämättä melko hyvältä näyttääkin.


Lisäksi tämän päivän treeniin kuului ylätaljaleukoja myötäotteella (en kykene normaaleihin leuanvetoihin, koska massaa on liikaa suhteessa voimaan eikä salillamme ole leuanvetolaitetta - siksi leuat on korvattu ylätaljalla), kulmasoutua myötäotteella, alataljaa leveällä otteella, takaolkasoutua taljassa, pulloveria, scott-hauista ja vatsarutistuksia lattialla. Treeni sujui ihan hyvin - moni liike edelliskertaa paremmin. Mitään ihmeellisyyksiä ei voi vielä näillä kaloreilla olettaa tapahtuvan, mutta ihan hyvin se treeni kulki ja kehitystäkin tosiaan tuli viime kertaan nähden. Jos en päässyt eteenpäin painoissa tai toistomäärissä, niin tekniikka oli parempi - eli tänään oli kaikilta osin edellistä parempi treeni.

Motivaatiosta voisin sanoa jokusen sanan. Olen kärsinyt ajoittain hyvinkin pahasta motivaatiopulasta.

Kävin pitkän aikaa salilla eri aikaan Hansin kanssa (yleensä käydään yhdessä ja suurin osa treenihistoriastani ollaankin treenattu yhdessä). Siihen samaan sotkuun osui vielä dieetin rankin vaihe ja vaikka mitä muuta kuormittavaa (muun muassa turhan myöhäiseksi venynyt nukkumaanmeno). Treenimotivaatio tuntui olevan aivan nollassa. Nyt se alkaa kuitenkin hiljalleen palailla. Kun ruokaa saa syödä jo jonkin verran, jaksaminen on parempaa ja salilla käymisestäkin jaksaa innostua ihan eri tavalla, kun on energiaa lähteä treenaamaan. Vielä pitäisi opetella nukkumaan öisin kunnolla, koska heikot yöunet vievät energian ja sitä kautta treenimotivaation. Yksi iso tekijä motivaation lisääntymisen kannalta on yhteistreenit. Koen saavani treeneistä paljon enemmän irti, kun Hans on mukana. En osaa ottaa yksin treenatessani kaikkea mahdollista irti itsestäni - enkä aina uskallakaan. Hansin kanssa treenatessa on kuitenkin aina joku tsemppaamassa ja varmistamassa. Kyllähän salilla miltei aina olisi joku, jota voisi pyytää varmistamaan, mutta vain Hans on sellainen, jonka tiedän varmasti ymmärtävän missä vaiheessa ja millä tavalla tekemisiini pitää puuttua. Siksi en halua pyytää muita siihen hommaan.

Yksi motivaatiota kohottava tekijä on ylläolevan videon kaltainen materiaali. Kun saan ihan konkreettisen todisteen siitä, että kropassani tapahtuu treenatessa jotain, voin luottaa siihen, että siellä myös tapahtuu jotain eikä kyse ole vain omista luuloistani. Lisäksi minun on helpompi hahmottaa selkäni koko videon avulla kuin peilin tai kameran edessä lihaksia tyhjästä jännittelemällä. Voisinkin joksikin aikaa unohtaa perusposeeraukset ja keskittyä treenien kuvaamiseen. Sitten, kun pääsen taas treenaamiseen kunnolla kiinni täältä motivaatiokuopasta, voin alkaa miettiä niitä poseerauksiakin uudelleen.

maanantai 29. syyskuuta 2014

Kausiruokaa läheltä

Pääsin tänään käsiksi jättimäiseen kurpitsaan. Äiti teki osasta pikkelssiä - tai oikeasti kurpitsakuutioita, mutta sitä etikkasäilöntää kuitenkin :). Minä halusin keittää osan tästä jättiläisestä (josta kuvassa siis vain puolet) soseeksi ja pakastaa, jotta meillä olisi helposti saatavilla valmista kurpitsasosetta, jota voisi sitten tarvittaessa napata pakkasesta ja käyttää vaikka mihin kaikkeen kivaan. Ilman suolaa keitettyvä käyttömahdollisudet ovat lähes rajattomat, koska myös makeiden juttujen valmistaminen onnistuu.

Kuorin ja kuutioin kurpitsan äidin kanssa ja heitettiin kuutiot kattilaan vesitilkan kanssa porisemaan. Pehmeähköksi kypsyneet kuutiot soseutin sauvasekoittimella tasaiseksi. Huomenna nakkaan jäähtyneen soseen pakastimeen.
Miten se voikin olla näin ihanan väristä? <3
Kaikkein todennäköisimmin tulen käyttämään soseen ihan vain tylsästi sosekeittoaineksena, laiskan päivän pelastajana: ei tarvitse muuta kuin kuumentaa sose, lisätä mausteet ja kerma tai maito (luonnollisesti soija-/kaura-/kookospohjainen) ja paistaa vielä kaveriksi vaikkapa tofua proteiinia tuomaan. Nyt en meinaa malttaa odottaa keskiviikkoa ja lepopäivän vapautta, kurpitsakeitolla ja currytofulla höystettynä.

Sosetta tuli yli yhdeksän kiloa, joten eiköhän siitä jotain muutakin synny kuin pelkkää sosekeittoa - vaikka ei tuollainen määrä keittoa meillä kylläkään kauaa happanisi. Mutta pitää sitä jotain uutta ja jännääkin päästä kokeilemaan, kun siihen on kerran mahdollisuus. Ehkäpä jotain päätyy myös blogiin asti. Osa kurpitsasta jäi vielä tuoreeltaan käytettäväksi.

Otin myös siemenet talteen, koska niissä on hurjasti ravinteita ja mokomat maistuvatkin herkullisilta. Huuhtelin siemenet reippaalla vesimäärällä ja iskin pakastimeen. Laskelmoin niiden säilyvän parhaiten tällä tavalla. Jos olisin paahtanut siemenet saman tien, olisi niiden säilyvyys ollut huomattavasti lyhytaikaisempi kuin pakastamalla (jolloin ovat tarvittaessa saatavilla ja vaikkapa paahdettavissa). Tuon kokoisessa kurpitsassa on kuitenkin sen verran reilusti siemeniä, että meillä ei tällä hetkellä ole mahdollisuutta tuhota niitä sellaisella nopeudella, että säilyisivät hyväkuntoisina.

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Mainos

Olen härski. Mainostan.
Melkeinaviomiehellä on myös blogi.

Jos vegebodaus (tai kehonrakennus ylipäätään) kiinnostaa, suosittelen vierailemaan.
Jos ravitsemus ja vaikkapa vinkit vegaaniruoalla treenaamisesta mietityttävät, kannattaa vilkaista.
Jos haluat selata treenipäiväkirjoja ja nähdä treenivideoita, täältä niitä löytyy!
Jos treenivinkit ja muu treeniin liittyvä säätäminen kiinnostavat, suuntaa uteliaisuutesi tänne.
Jos pöhköt vegehöpinät treeninäkökulmasta herättävät mielenkiintoa, suosittelen vilkaisemaan.
Tai jos mikä tahansa treenaamiseen liittyvä kiinnostaa, kannattaa ainakin kokeilla linkin takaa löytyvää blogia.
Ja jos vielä mietit, että miten vegaaniruoalla on mahdollista treenata ja saada vielä lihastakin,  niin käy nyt ihmeessä katsomassa!

Koska vegeruoallakin voi kasvaa ja treenata - ihan oikeasti!
Vegaanibodausta, ravitsemusta ynnä muuta aiheeseen liittyvää löytyy melkeinaviomiehen blogista:

Vegebodausta


Toistaiseksi putkeen mennyt reversedieetti ja pulkannarut (sillitöntä sillisalaattia)

Vaaka yllätti minut lauantaina. Putosin miltei pyllylleni.
Pääsin viidenkympin puolelle. Reversedieettiä on nyt takana viisi viikkoa. Paino on sinä aikana tullut alas kolmisen kiloa. Kaikesta päätellen homma toimii hyvin. Paino on reversedieetin aikana pudonnut oikeastaan paremmin kuin varsinaisen rasvanpolttodieetin aikana. Sen kunniaksi söin ihanan aamupuuron runsaalla kanelikerroksella kuorrutettuna (ja maksa kiittää päivän kumariiniannoksesta - pitäisi ehkä siirtyä luomuversioon).

Aamupuuroni koostuu tällä hetkellä kaurahiutaleista, vehnäleseistä, kasvimaidosta (joko soija-, manteli- tai pähkinämaitoa), vedestä, herneproteiinista, banaanista ja kanelista + mahdollisesti marjalisästä - tässä oli mansikoita. Aamuisin on usein niin kova nälkä, että poltan suuni joka ikinen aamu, kun en malta antaa puuron jäähtyä hetkeäkään.
Kaloreita olen lisännyt reversedieetin aikana aina lauantaina tai sunnuntaina siten, että päivittäinen kalorimäärä on noussut seuraavan viikon ajaksi 100 kilokalorilla. Kuluneella viikolla tosin lisäsin kalorit jo torstaina, koska paino näytti keskiviikkona (keskellä viikkoa ei saisi käydä vaa'alla, anteeksi) sen verran alhaiselta, että kalorien lisäämisen aikaistaminen ei aiheuttaisi haittaa. Siispä satasella lisää ruokaa kupuun jo torstaina.

Nyt mennään vielä melkoisilla kitukaloreilla. Saan syödä toki jo melko reippaasti (ja syön varmasti huomattavasti enemmän kuin kokoiseni ja ikäiseni naiset keskimäärin), mutta silti tuntuu, että voisi syödä loputtomasti enemmän. Olen aina ollut hyvä syömään, eikä esimerkiksi 7000 kilokaloria yhden päivän aikana tuottaisi minulle minkäänlaisia ongelmia. Rasvanpolttoa olisi tarkoitus jatkaa sitten, kun saan hilattua kalorit vielä vähän korkeammiksi (jolloin on taas varaa pudottaa sellaisille miinuksille, että painoa lähtisi puolisen kiloa viikossa (eli sillä tahdilla, jolla se on nyt reversedieetillä pudonnut). Lisäksi pitää hetki vielä palautella kroppaa ennen kuin uskaltaa palata kovemmille miinuksille.

Tänään vatsaan on uponnut yhtä sun toista - enimmälti sitä toista. Oli yhden tutun 5-vuotissynttärit. Meidät olis taas huomioitu tarjoiluissa ihanasti: Saattin borssikeittoa vegaanisella smetanalla, joka oli muuten aivan tajuttoman herkullista (Kiitos sankarin äidille!) - ja minäkin voin vihdoinkin sanoa pitäväni borssista smetanan kanssa. Lehmänmaitosmetanaa en koskaan maitoaikoinani suostunut borssiin laittamaan, koska en pitänyt sen mausta, mutta vegeversio toimii loistavasti! Kahvin (tai minun kohdallani teen) kanssa oli vegekakkua, koska sankarin äiti oli tässäkin ihanasti huomioinut meidät. Jehna. Koristeluista vastasivat itse allekirjoittanut ja melkeinaviomies.
Vegekakkua. Kiitokset sankarin äidille meidän huomioimisesta. <3
Liian tarkka ei sovi syömistensä kanssa olla, ahdistus siinä vain iskisi ja pääkoppa sekoaisi - liika tarkkuus ja herkkujen totaalinen kieltäminen itseltään kostautuisi kuitenkin jossain vaiheessa. Tiedän ja tunnen itseni jo sen verran hyvin, että minulla ainakin tulisi se sortuminen jossain vaiheessa eteen. Vaikka me tarkkoja syömistemme kanssa ollaankin, niin satunnaiset herkuttelut eivät venettä kaada, kun laskelmoi herkkujen summittaiset kalorit ja soveltaa päivän muut syömiset sitten sen mukaan. Tai syömisestä innostuessaan tekee kuten minä: kompensoi seuraavalla viikolla päivän aikana kertyneet ylimääräiset kalorit (koska yksittäisen päivän kaloreilla ei sinänsä ole merkitystä, kun edetään viikkotasolla). Minulla on ensi viikolla parina päivänä tiedossa normaalia alhaisemmat kalorit, koska innostuin illalla kokeilemaan Hansin synttärikakkua varten saamani täyteideaa. Eipä tuo mitään haittaa. Minun kohdallani kompensointi tarkoitta tällä kertaa lähinnä banaanin jättämistä parina aamuna puuron seasta pois ja välipalabanaanin korvaamista kasviksilla. Ei siis millään tavalla hankala homma.

Koska alkuiltaan jäi ylimääräistä aikaa, piti tietenkin lähteä vielä sienimetsään äidin kanssa. Sieltä tarttui mukaan melkein ämpärillinen d-vitamiinia suppilovahveroiden muodossa. Niistä paistelin minulle ja Hansille kummallekin oman pannullisen. Annoksen vitamiinisaldo oli noin 176 μg. Aikuisen saantisuositus Suomessa on 10 μg, eli yli ja ohi mentiin moninkertaisesti. Hirvikärpässaldo jäi sen sijaan nollaan. Missä ne kaikki öittiäiset, joista kaikki kamalasti puhuvat, oikein lymyävät? Suosittelen metsäreissua lämpimästi jokaiselle - siellä on nimittäin loputtomasti ilmaista d-vitamiinia tarjolla. Vegaaninkaan ei tarvitse olla huolissaan riittävästä d-vitamiinin saannista, kun syö säännöllisesti kantarelleja, rouskuja tai suppilovahveroita (joista viimeisissä ylivoimaisesti eniten d-vitamiinia). D-vitamiini kestää rasvaliukoisena myös kuumentamisen, joten siitäkään ei tarvitse kantaa murhetta, että vitamiinit katoasivat ruoanvalmistuksen yhteydessä. Suosittelen sienten käyttöä myös sekasyöjille!

Puhdasta ja luonnollista d-vitamiinia, ilman hirvikärpäsiä. Moninkertaisesti tarpeeseen nähden.
Koska tämä postaus ei vielä ole riittävän paha sillisalaatti, niin ymppään tähän vielä melkeinaviomiehen kanssa tekemäni lauantaillisen kuvaussessionkin (Hansin tarinointia aiheeseen liittyen luettavissa Hansin omasta blogista).

Tehtiin lauantaina rintatreeni ja jotain yläkroppapumppia. Yritin kovasti saada jonkinlaista imartelevaa pumppia aikaiseksi. No, omasta mielestäni hartioistani roikkuu (pumppailusta huolimatta) kaksi pulkannarua, mutta on ne kuulemaa hyvät ja kehittyneet. Uskoako tuota sitten...Itselläni suurin este oman kehityksen huomaamiseen on todennäköisesti se, että useimmiten näen kuvissani ja peiliin katsoessani vain neurofibromatoosin ja sen aiheuttamat ihomuutokset sekä kaupan päälle ongelmallisen lapaluuni. Lihasten sijasta huomaan kuvissani patit, möykyt ja pigmenttiläiskät. Pitäisi opetella katsomaan kuviaan eri tavalla. Ja unohtaa se törröttävä lapaluukin vielä.

Vaikka on minulla yksi ihan tekninenkin ongelma: En osaa vieläkään levittää selkääni siten, että se pääsisi kunnolla oikeuksiinsa. Tuntuu, että minulla on selkäni kanssa loputon suo tarvottavana. Sen treenaaminen on tuottanut aina vaikeuksia ja poseeraukset menevät ihan pyllylleen. Ehkä se joskus viiden vuoden päästä alkaa hissukseen sujuakin...

Mysteeri: Näyttäisikö se leveämmältä, jos osaisin levittää sen paremmin?
Harvinainen näky: Kuva minusta pelkkä bikiyläosa yläkroppaa peittämässä.
Lisää uskallusta vaativaa materialia. Saisiko tästä jonkilaisen lääketieteellisen opetuskuvan neurofibromatoosiin liittyen...? Hah, bikinitkin ihan vinossa. :)
Ylläolevien kuvien julkaiseminen ei ole mikään itsestäänselvyys minulle. Se on suuri haaste ja harkintaa vaativa teko. Yritän aina muokkailla kuvat niin, että lihaserottuvuus olisi mahdollisimman hyvä, mutta fibroomat näkyisivät mahdollisimman vähän. Kaikkihan tietävät, että moinen on mahdotonta. Uskalsin kuitenkin. Olen päättänyt, että muut saavat ajatella mitä ajattelevat. Jos jotakuta häiritsee, niin voi mennä muualle. Minä en aio enää elää vajaata elämää sen takia, että minulla sattuu olemaan yksi virheellinen 17. kromosomi - on sentään toinen niistä virheetön.

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Kirppislöytöjä

Jotain kivaa on tullut (taas) löydettyä ja haalittua kotiin.
Riihimäen lasin Riikinkukko -kulhot, 3kpl yhteensä 18€. Ei paha, mielestäni.
Lisää peltipurkkeja (paheeni). Yhteensä 1,4€. Yksi tuollainen Petteri Kaniini löytyi oli jo entuudestaan - nyt niitä on siis kolme. <3
Uunivuoka + kaksi lasia (vai lieneekö joku tuikkukippo tuo keltainen...). Vuoka 1€ ja lasit 10 senttiä kappale.
Arabian lautanen. Aika pikkuinen meidän käyttöön, mutta muiden mielestä varmaan normaalikokoinen.  No, menee se meillä vaikkapa leipälautasena. :)
Vihreä Kastehelmi. Tässä on harmillisesti minikokoinen särö reunassa. Pelastin tämän kuitenkin kotiin, koska särö on niin huomaamaton, että olisi ollut sääli jättää tämä reppana sen takia ostamatta. 5€
Savitapa, joka on ehkäpä maailman suloisin yksilö. Ostin tämän lankasäilöksi tms. 2€
Lisäksi löytyi muun muassa kaksi matalaa leipälautasta, jotka tulkitsin Arabian Kilta -sarjaan kuuluviksi. Kiltaa ei ole leimattu, joten se hankaloittaa tunnistamista. Olen kuitenkin melko varma, että lautaset ovat Kiltaa. Jos näin on, niin sain ihan hävettävän edullisesti ne, koska kaksi lautasta maksoivat vain euron.

Lisäksi satunnaisia vaatekappaleita (ja asusteita) ja pari leffaa on tarttunut viimepäivinä mukaan.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Vegaaniset proteiinipatukat vol. 2

Kehittelin kotitekoisia proteiinipatukoita. Vegaanisia sellaisia. Inspiraationa hommaan toimivat muun muassa kauppojen raakapatukat (esim. Leaderin BareBar). Patukoista tuli soijattomia, kuten edellisistäkin. Pähkinäallergiselle nämä eivät luonnollisesti sovellu, mutta moni muu allerginen saattaa näistä hyötyä. No, vegaanit ainakin, vaikkeivat allergisia olisikaan. Muutkin saavat kokeilla, koska vegeruoka sopii kaikille. <3

Tämä on ensimmäinen proteiinipatukkakokeiluni, jos tarkkoja ollaan. Kun alkuviikosta kokeilin proteiinipatukoiden valmistusta kahtena eri versiona, tämä oli niistä se se ensimmäinen. Koska tein kokeiluni samalla kertaa ja yhteen menoon, ei sillä järjestyksellä ole niin väliä.

Maapähkinävoi-proteiinipatukat (vegaaninen, soijaton)


  • 100 g herneproteiini-isolaattia ( löytyy esim. MyProteinilta ja Vegetukusta)
  • 50 g makeuttamatonta maapähkinävoita (esim. Amona, jota saa ainakin isommista ruokakaupoista - huomaa, että Amonaa on myös makeutettuna)
  • 50 g kaurahiutaleita
  • 50 g kuivattuja taateleita
  • 50 g kuivattuja aprikooseja
  • n. 1,65 dl vettä 
  • reilu ropaus ruususuolaa (tai muuta laadukasta suolaa)

  • 30 g suolapähkinöitä
Lyö taatelit ja aprikoosit blenderiin ja surauttele varovasti mössöksi. Lisää sekaan kaurahiutaleet ja surauttele taas hetki. Sotke joukkoon maapähkinävoi. Kaavi seos blenderistä kulhoon ja kippaa sekaan herneproteiini ja suola (suolaa saa laittaa melko reippaasti, ellei sitten jostain syystä halua vältellä suolan käyttöä). Lisää vettä joukkoon vähän kerrallaan. Sekoittaminen kannattaa tässä vaiheessa hoitaa käsin, jotta homma sujuisi helpommin ja lopputulos olisi mahdollisimman tasainen. Sekoita, kunnes kaikki herneproteiini on sekoittunut hyvin massan joukkoon ja lopputuloksena on tasainen ja muovailtavissa oleva massa, joka ei kuitenkaan ole valuvaa tai muutoin löysää.

Muotoile massasta tasainen levy leivinpaperin päälle. Rouhi suolapähkinät veitsellä karkeaksi rouheeksi. Painele pähkinärouhe levyyn huolellisesti (tarkoitus olisi saada pähkinät uppoamaan levyyn niin, että irtonaista pähkinärouhetta ei jäisi pinnalle, vaan rouhe pysyisi kiinni levyssä kauttaaltaan). Päälle voi vielä ripotella suolaa halutessaan. Jaa levy terävää veistä käyttäen viiteen yhtä suureen osaan. Itse punnitsin osat saadakseni niistä varmasti tasakokoisia, mutta tämä ei ole tarpeellista, jos energiamäärien ei tarvitse olla täsmällisiä.

Kääri jokainen patukka leivinpaperin sisään ja säilytä ilmatiiviissä rasiassa jääkaapissa. Voit myös pakastaa patukat ja napata sieltä aina tarvittaessa mukaan. Näiden pitäisi säilyä jääkaapissa muutamia päiviä (omani ovat olleet nyt kuusi päivää jääkaapissa ja ovat vielä täysin syömäkelpoisia - en silti takaa patukoille aina yhtä pitkää säilyvyyttä, mutta pakastamalla nämä saa säilymään hyvänä pitkiäkin aikoja). Jos patukoita haluaa ottaa evääksi reissuun, kannattaa ne vielä varmuudeksi pakata pieneen rasiaan, koska ne saattavat murustaa tai rikkoutua. Näin välttyy ylimääräiseltä repun/laukun pohjalle kertyvältä sotkulta.

Ravintosisältö per patukka:
proteiinia 23,2g

hiilihydraattia 20,2g
rasvaa 9g
energiaa = 255 kcal


Hintaa näille tulee n. 0,5€/kpl (luomuaprikooseja käyttämällä). Kallista lystiä tämä ei siis ole.

Huom!
Näistä saa kivoja ja "terveellisiä" Snickers-tyyppisiä patukoita, kun sulattaa (maidotonta) tummaa suklaata ja levittää sitä valmiiden patukoiden päälle.

Herneproteiinin makua vieroksuville voin melko luotettavasta lähteestä kuultuna kertoa, että näissä ei erityisemmin maistu herneproteiini. Eli jos sinulla on kaapissa herneproteiinia, mutta et jostain syystä saa sitä sellaisenaan alas etkä ole keksinyt keinoa saada sitä muullakaan tavalla laskemaan, niin pyöräytäpäs koerä näitä - ja kuorruta vaikka sillä suklaalla vielä ekstrapeitteeksi. :)

torstai 18. syyskuuta 2014

Pannoitettu

Mitä ihmettä?

Olen pesunkestävä pipopää (anteeksi, korrektimpaa olisi kai sanoa pipoihminen, mutta korrektius on välillä vähän tylsää), mutta menin ja virkkasin itselleni kaksi pantaa. En tiedä miksi. Se oli joku omituinen päähänpistos. En koe, että pannat edes sopisivat pääkopani kanssa yhteen. Ehkäpä näitä silti tulee käytettyä jossakin...Vähän isoja niistä taisi tulla, mutta luultavasti istuvat paremmin sitten takkujen kanssa, kun sellaiset väkerrän taas joskus mahdollisesti.

Pannat ovat osa villalankalaihistani. Niiden inspiraationa on toiminut Minä itte -blogi, josta löytyy myös hyvin yksinkertainen ohje pannan tekoon.

Viininpunertava panta on virkattu yhden pipoprojektin jämistä. Lanka on luomuvillaa, tarkemmin ilmaistuna kyseessä on Cascade Yarnsin Eco+. Lankaa kului 53g (tämä on ilmeisen kevyttä tavaraa, koska pääni on kerrassaan valtava ja ajattelin automaattisesti, että lankaa menisi enemmän...).

Keltaisen rusettipannan virkkasin poikittain, koska halusin pinnasta hitusen erinäköisen. Lisäksi poikittain virkattuna pannan koko oli helpompi määritellä (eli toisin sanoen minun ei tarvinnut purkaa puolivalmista pantaa miljoonaan kertaan, kuten punaisen kohdalla). Lankana toimi iäisyydet kaapissa pyörinyt Novitan Isoveli ja sitä kului 77g. Rusetti on vähän vinksinvonksin, mutta eipä tuo haitanne, kun käyttäjänsäkin on vähän semmoinen sun tämmöinen.

Villalankalaihiksen saldo tähän mennessä vaatimattomat ja surkeat -319 grammaa. 

Ehkä tämä erilainen laihdutusprojektini tästä etenee vielä joskus...pikkuhiljaa ja hissukseen. Pitkin asuntoamme on hirmuisasti vaiheessa olevia töitäni, jotka pitäisi vain saattaa loppuun...Paheeni on tuo monelle käsityöihmiselle (ja heidän puolisoilleen/perheilleen) tuttu ilmö - keskeneräisten töiden ja kaikenmaailman materiaalien "haaliminen" nurkkiin pyörimään. Tästä "ammattitaudista" ei kai oikein koskaan voi parantua. Mutta kyllä sitä ihmisellä jokin pahe pitää olla, eikös?

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Rohkea kahvin syö


Kirjoitinko minä hetki sitten jotain päivitystahdin mahdollisesta harventumisesta? Taisin asian ääneen todettuani huomata, että olen ylipäätään kirjoitellut tänne aivan liian vähän ja harvoin. Blogini kuolisi vallan , jos tahti harvenisi vielä entisestään. Pitäisi kirjoittaa useammin ja haluaisinkin, mutta motivaatio on puuttunut, kun tuntuu, että kirjoitan tyhjille seinille. No, nyt ajattelin joka tapauksessa yrittää hää-hässäkästä huolimatta kirjoittaa useammin, luki tekstejäni sitten kukaan tai ei.

 

Yosa Sport, kahvi

Valmistaja: Bioferme

Yosa Sport on kaurapohjainen ja gluteeniton "rahkavälipala", johon on lisätty herneproteiinia. Tuoteesta löytyy kaksi eri makua, kahvi ja ananas-appelsiini (josta olen kirjoittanut testiraportin aiemmin). Yosa Sport soveltuu niin vegaaneille, maitoallergisille, soija-allergisille kuin keliaakikoillekin.

Tämä kahvinmakuinen versio on ollut markkinoilla jo jonkin aikaa, mutta sain nyt vasta ostettua sen testattavakseni. Aiemmin en ole joko malttanut tai uskaltanut. En tykkää kahvista kahvina, joten ajatus kahvinmakuisesta jukurttihässäkästä sai ihoni kananlihalle. Olin myös pitkään dieetillä ja kaiken tällaisen "ylimääräisen" sovittaminen ruokavalioon olisi ollut ajoittain hieman hankalaa. Lisäksi olen ollut (turhankin) nuuka - en ole malttanut ostaa moista vain voidakseni todeta sen aivan hirveäksi kuraksi. Nyt tämä tuli sopivasti vastaan päiväysalennuksella varustettuna ja ajattelin vihdoinkin uskaltatua kokeilemaan.

Ennakkoajatukseni tätä kohtaan olivat hyvinkin sekavat ja negatiivissävytteiset, vaikka edeltäjänsä ananas-appelsiini olikin kaikinpuolin ihan kelvollinen ja maistuva. Ehkä se oli se kahvi, joka sai minussa negatiiviset ajatukset pintaan. En koskaan maitoaikoinanikaan edes maistanut kahvinmakuista jugurttia, kun kammosin ajatusta kahvista missä tahansa muualla kuin leivonnassa.

Ennakkoluuloistani huolimatta ryhdyin testaamaan tätäkin mokomaa ja tartuin pakkauksen mukana tulleeseen lusikkaan määrätietoisesti. Ensimmäinen lusikallinen oli pieni ja varovainen. Maku yllätti: Sieltä ei pöllähtänytkään vastaan läpitunkevaa kahvinkatkua. Maku oli sen sijaan sopivan raikas ja kevyt, ei ollenkaan kahvinen, kuten olin pelännyt. Koostumus oli tasaisempi kuin edeltäjällään, ananas-appelsiinilla.

Uskallan suositella tätä myös sellaisille, jotka eivät erityisemmin pidä kahvista. Sen sijaan en osaa sanoa, mitä mieltä ahkerat kahvinkittaajat ovat tämän mausta - Todennäköisesti eivät ainakaan maista tässä kahvia sen enempää kuin minä.

Saatan ihan hyvin jatkossa napata tämmöisen kaupasta mukaani lisäenergiaksi tai hätävaraksi, ainakin reissuja ajatellen. Lisäpisteitä tulee jo pelkästään siitä, että kauppoihin ilmestyy tämänkaltaisia vegaanisia välipaloja, joissa proteiinia on edes jonkin verran.


Ravintosisältö/pikari:
proteiinia: 10g
hiilihydraatteja: 17,4g
rasvaa: 5,4g
energiaa: 158 kcal



tiistai 16. syyskuuta 2014

Vegaaniset proteiinipatukat

Reissussa haluaa monesti nopeaa ja helppoa syötävää. Nykyisin kaupoissa on onneksi yllättävänkin laajalti tarjolla kaikenlaista vegaanista välipalaa ja muuta helppoa purtavaa. Aina ei kuitenkaan halua sijoittaa rahojaan vegemakkaroihin, seitanleikkeleisiin, jukurtteihin tai kylmäsavustettuun tofuun, vaikka ne kaikki ovatkin aivan taivaallisen hyviä ja eläisin vaikkapa pelkällä kylmäsavutofulla ja Alpron mansikkajukurtilla, jos budjetti antaisi myöden eikä tarvitsisi kantaa huolta mikroravinteiden riittävästä saannista.

Nykyisin markkinoilla on myös joitakin vegaanisia proteiinipatukoita, mikä on treenaavalle iloinen uutinen - etenkin tällaiselle kaltaiselleni herkkuperseelle (sokerihiiritarkoituksessa, muutoinhan en takamuksestani ja sen herkkullisuudesta, herkuttomuudesta tai herkullisuudettomuudesta tiedä).

Kaksi kohtuu helposti Suomesta löytyvää vegaanista proteiinipatukkaa, joissa kummassakin parisenkymmentä grammaa proteiinia.
Valmiiden proteiinipatukoiden ainesosaluettelo ei aina ole sieltä mukavimmasta päästä, eivätkä ne tarjoa kovinkaan monipuolista elämystä ravitsemuksellisesti. Vaikka mm. Vegetukun myymät X-treme Protein cruncherit ja Organic Food Barit (puhumattakaan kerrassaan kuolattavan hyvistä Clif Builder's Bareista, jotka tarvitsee EU-säädösten takia tilata Briteistä, jos niitä mielii maistella) ovatkin kerrassaan herkullisia, ei niitä joka välissä viitsi kitusiinsa ahtaa: Ne kun keventävät kukkaroa reilusti yli kahdella eurolla kitale. Samasta syystä sitä kaipailee usein jotain muutakin ns. "helposti mukaan otettavaa" ja ravitsemuksellisesti (wannabe)bodarin tarpeet täyttävää evästä.

Leaderin uusista raakapatukoista innostuneena, mutta niiden hinnasta kauhistuneena, Hans alkoi udella mahdollisuuksista tehdä vastaavankaltaisia proteiinipatukoita itse. Itsehän olen pöyritellyt asiaa jo pitkän aikaa mielessäni, mutta en vain ole vielä tullut toteuttaneeksi sitä. Valmiiden patukoiden ainesosaluetteloon tuskastuneena ja hinnasta hirvistyneenä sekä muutoinkin jo rahaa ruokaan upottavana päätin päästää itseni välillä helpommalla ja halvemmalla.

Syntyi idea proteinipatukoista, joille tulee hintaa viidestäkymmenestä sentistä euroon kappaleelta ja vieläkin halvemmalla selviää, kun tekee patukat ilman luomutuotteita. Proteiinia näihin itsetehtyihin herkkuihin kertyy suunnilleen 20 grammaa patukkaa kohden. Kaupasta patukoita ostamalla vastaavalle proteiinimäärälle tulee hintaa sellaiset 2,4-5 €. Melkoinen ero, eikös vain? Omatekoisten patukoiden kohdalla tiedän myös (ainakin suurinpiirtein) mitä kitusiini työnnän. Makuvaihtoehdoissakin vain mielikuvitus on rajana. Tai no, ihan kaikesta ei saa aikaiseksi toimivaa kokonaisuutta, mutta lähes mitä vain voi käyttää ja kaikkea kannattaa ainakin kokeilla.

Ensimmäinen kokeiluni proteiinipatukoista oli kutakuinkin alla olevalla kaavalla valmistettu. Pahoittelut grammamitoista - se oli ainoa keino saada laskettua tarkahko energiajakauma patukoille (ja desi- ja lusikkamitoilla ei tule samoja grammamääriä, vaikka tasaisia mittoja ottaisikin joka kerralla). Tarvitset siis keittiövaa'an selviytyäksesi tästä koetoksesta ja keitoksesta. Myös kohtalaisen tehokas blenderi on hyvä apu - ihan heikoimmat eivät välttämättä selviä näiden valmistamisesta ehjänä.

Kotitekoiset (vegaaniset ja suklaiset) proteiinipatukat

  • 100 g suklaan makuista Vegan Blendiä (MyProtein) *
  • 50 g kuivattuja taateleita (käytin niitä "tiiliskivenä" myytäviä)
  • 50 g kuivattuja aprikooseja (käytin luomukooseja)
  • 50 g manteleita
  • 50 g kaurahiutaleita
  • n.1,65 dl vettä
  • ruususuolaa maun mukaan
Jauha mantelit blenderillä hienoksi. Heitä sekaan taatelit ja aprikoosit ja surista taas tohjoksi (älä kuitenkaan tärvele blenderiäsi). Heitä sekaan vielä kaurahiutaleet ja anna taas blenderin surista hetki. Kaada tuotos kulhoon ja kippaa proteiinijauhe ja ruususuola sekaan (itse laitoin suolaa melko reippaasti, mutta kukin tekee makunsa mukaan). Lisää sekaan vettä pienissä erissä ja sekoita huolellisesti - tässä vaiheessa huomasin, että kätevin sekoitustapa tasaisen massan saamiseksi on käsin sekoittaminen, koska silloin massaa saa paineltua ja vaivattua helposti ja kulhon pohjalle jäävien irtomurusten määrä on helppo minimoida. Lisää vettä niin kauan, että tuloksena on mutoiltavissa oleva yhtenäinen massa, joka ei kuitenkaan ole löysää tai valuvaa, vaan ennemminkin vähän jämäkkää.

Muotoile massasta leivinpaperilla vuoratun vuoan pohjalle tasainen levy (hommaa voi helpottaa kostuttamalla käsiä välillä vedessä). Vuoan käyttäminen ei ole pakollista. Itsekin muovailin levyn ihan pelkän leivinpaperin päälle. Jaa levy viiteen yhtä suureen osaan (tässä vaiheessa tarkistin vielä itse palojen painot vaa'an kanssa, että sain niistä tasakokoisia keskenään, mutta jos tarkat energiamäärät eivät ole sinulle tarpeen, älä suotta vaivaannu moiseen hifistelyyn). Syntyneet patukat voi vielä painella tasaisiksi reunoistaan ja muotoilla muutoinkin kauniimmiksi, jos haluaa. Kääri patukat kukin oman leivinpaperipalan sisään ja säilytä jääkaapissa ilmatiiviissä rasiassa.

Patukat voi myös pakastaa (ne säilyvät pakastimessa pidempään kuin jääkaapissa) ja napata sieltä mukaan aina tarvittaessa. Jos otat patukoita mukaan reissuun, suosittelen pakkaamaan ne vielä varmuudeksi pieneen rasiaan, koska nämä murustavat hieman eikä nälän yllättäessä ole kiva kaivella eväitään miljoonassa eri osassa laukun pohjalta.

Jos haluat herkutella ja nauttia kaakaopavun lämpöisestä syleilystä, voit sulattaa reilun määrän (no tottakai pitää olla paljon, kun on suklaasta kyse) jotain hyvää tummaa suklaata ja levittää sitä valmiiden patukoiden päälle ennen niiden siirtämistä jääkaappiin. Tässä tosin piilee se vaara, että patukat eivät päädy koskaan jääkaappiin asti...


*Suklaan makuista Vegan Blendiä voi olla hieman hankala löytää, mutta sitä voi tilata ainakin suoraan MyProteinilta. Jos ulkomailta tilaaminen ei kuitenkaan onnistu tai haluaa muuten vain päästä helpomalla, uskoisin minkä tahansa suklaanmakuisen soijaproteiinin ajavan saman asian (Vegan Blendiä käyttämällä patukat ovat tosin soijattomia.). Muunlaista proteiinijauhetta käyttämällä veden määrää saattaa joutua säätelemään, mutta se selviää kokeilemalla. Ravintoarvot muuttuvat myös, jos Vegan Blend korvataan toisella jauheella.

Ravintoarvot per patukka (Vegan Blendiä käyttämällä ja viiteen osaan jakamalla, ilman suklaakuorrutetta)
proteiinia: 19,7 g
hiilihydraattia: 20,1 g
rasvaa: 6,8 g
energiaa: 222,6 kcal


Huom! Voit jakaa massan myös kernaasti useampaan kuin viiteen osaan. Itse päädyin viiteen patukkaan, koska siten yhtä patukkaa kohden tuli kaikkein osuvin proteiinimäärä tarpeisiimme nähden. Kukin toimii tarpeidensa mukaan. :)
Nämä olivat yllättävän onnistuneita ensimmäisiksi proteiinipatukoikseni. Saamani palautteen perusteella ovat maistuvia ja syötäviä, mutta saisivat kuulemma olla ehkäpä hitusen makeampia. (Tämä olisi ehkä muunneltavissa käyttämällä pelkästään taatelia eikä lainkaan aprikoosia...? Myös toisin päin voisi kokeilla...Ja se suklaakuorrute!) Rakenteeltaan patukat saisivat palautteen perusteella olla "rouheampia" (tämä korvattavissa mahdollisesti sillä, että lisää kaurahiutaleet samassa vaiheessa proteiinijauheen kanssa, jolloin ne jäävät  pureskeltaviksi).

Hintaa näille tulee tosiaan alle euron kappale. Sama määrä proteiinia kaupan raakapatukoilla kustantaisi kaikkea aina kolmesta eurosta ylöspäin.

Jatkoa seuraa: luvassa on maapähkinäisten proteiinipatukoiden resepti.

perjantai 12. syyskuuta 2014

Kirppislöytöjä kera Café Gopalin

Omaksi harmikseni, mutta lompakkoni iloksi, en ole hirveästi käynyt kirppiksillä viime aikoina. Ajattelin kuitenkin raportoida jotain parilta edelliseltä reissulta:
Parin viikon takaisia löytöjä.
Eilen löytyneitä.
Leffoja löytyi kummallakin kerralla jokunen. Niitä olisi välillä paljonkin tarjolla, mutta hinnat ovat surullisen usein karmeita (parin viikon takaisella reissulla kauhisteltiin äidin kanssa 12 euron hintaista DVD:tä). Kipuraja menee itselläni nykyään 3 euron paikkeilla. DVD:stä en ainakaan suostu enempää maksamaan, ellei se sitten ole jokin älytön harvinaisuus tai moitteettomassa kunnossa oleva Disney-klassikko.

Molemmilla reissuilla mukaan on tarttunut uusin vaateinnostukseni (ainakin siitä päätelleen, että rahtaan joka kerta moisen kotiin reissusta), luonnonvaalea "lötköneule". Ne ovat kaikessa rosoisuudessaan aivan vastustamattomia. Yksi iso kysymysmerkki ovat nuo pinkit mikroshortsit - mitä ihmettä? Välillä yllätän itseni värivalinnoissani. No ei sillä värillä ole niin väliä, kun on kyse kotirönttäpierupöksyistä.

Treeniaiheista lukemista löytyi eilen - Bodyt ihan viime hetkellä ja takaisin palaamalla. Ja hups! Eksyi sinne yksi lankakin mukaan. :)


Ja kun kerran Tampereella oltiin:
Maapähkinä-suklaabrownie ja vadelma-valkosuklaablondie
Oli pakko poiketa kirppistelyn ja häähankintojen ohessa myös Café Gopalissa. Gopalissa pitäisi käydä useammin - ja tämänkin totean ties miten monetta kertaa. Gopalissa kaikki makeat leivonnaiset ovat vegaanisia ja osan saa myös gluteenittomana. Kauravaniljakastiketta saa myös halutessaan leivonnaisen kylkeen - ja tottahan toki me sellaista haluttiin. Sämpylöitä on (useimmiten) mahdollista saada vegaanisilla täytteillä. Tällä ketaa tosin keskityimme makeaan tarjontaan, mutta pikaisella vilkaisulla olin katsovinani, että eilen olisi ollut pestolla ja juustolla täytettyjä sämpylöitä suolaisena vaihtoehtona. Söimme kerran sellaiset ja ne olivat maittavia ja vegejuusto sämpylän välissä yllättävän maukasta. Löysin eilen myös uuden teerakkauden: English Tea Shopin teet, tai ainakin jo pelkällä tuoksullaan minut totaalisesti huumannut Chocolate Super Berry Burst.

Tykkään itse ihan hirmuisasti Gopalin sisustuksesta ja hengestä. Se on jollain tapaa lämmin paikka. Ja sillälailla sopivasti hipahtava. Lisäksi sieltä saa hyvänmakuisia leivonnaisia ja sämpylöitä. Ja vegekaakaota.

Café Gopal
Kuninkaankatu 15
Tampere
arkisin klo 11 - 18
lauantaisin klo 12 - 17

torstai 11. syyskuuta 2014

Jotain ihanaa, jotain mahtavaa, jotain kaunista - jotain parasta ikinä!

Mutta ei mitään sinistä.  Eikä liiemmin perinteistäkään.

Ei, minua ei tarvitse rouvitella. Vielä. Kuva on ystävien häistä parin viikon takaa.

Mutta kyllä, omat ovat tulossa ja aiheuttavat blogissa (ja pääni sisällä) epämääräistä katkonaisuutta (ihan kuin olisin ennenkään päivittänyt tätä aktiivisesti...). Pääni on niin täynnä ideoita ja asioita, että välillä pitää oikein potkia ja nähdä ylimääräistä vaivaa saadakseen ne ajatukset pois edes sen verran, että malttaa (ja kykenee) nukahtaa iltaisin. Nytkin pitäisi olla oikeasti jo nukkumassa, mutta täällä minä vain roikuin kirjoittamassa hömppää. Mutta minkäs sille mahtaa, että pää siinä sekaisin menee, kun hoksaa, että tuosta karvaotuksesta tulee ihan virallinen mies minulle.

Asiaan liittyen saattaa olla jotain luvassa, mutta enemmälti vasta häiden jälkeen, koska en halua kaikkien tietävän kaikkea etukäteen. Pitää sitä elämässä olla yllätyksiäkin.