sunnuntai 24. elokuuta 2014

Melkoinen soppa!


Tällaista soppaa keittelin viikonloppuna. Ei, se ei ole spagettia ja sipulikastiketta, tai mitään muutakaan syötäväksi kelpaavaa. Soppa oli kyllä aikamoinen, sillä kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni kasvivärjäystä. Tavoitteenani (oikeammin haaveenani) oli saada aikaan sellaista kivan kullankeltaista hamppulankaa. Toisin kävi. Kivaa siitä tuli, mutta ei kullankeltaista.

Syy moiseen värivirheeseen oli mitä todennäköisimmin langan pohjavärissä. Lanka oli liian ruskeanharmaata tullakseen kullankeltaiseksi. Lopputulos oli ennemminkin ruosteen oranssi. Mukava toki sekin, mutta ei ihan sellainen, mitä ajattelin ja jollaisesta haaveilin. Minun täytyy siis joustaa yli-ekologisesta ajatuksestani värjätä ekologista hamppua luonnonväreillä ja saada aikaan ekologisesti värjättyä ekolankaa. Jotta saisin aikaan keltaisemman lopputuloksen, minun pitäisi väräjätä joko valkaistua hamppulankaa sipulinkuorilla tai sitten luonnonväristä hamppua kemikaaleilla. Hommassa olisi siis joka tapauksessa mukana kemikaaleja. Koska minulla on valkaisematonta hamppulankaa valmiina, päädyin käyttämään kemikaalivärejä. Seuraava etappi tässä projektissa on siis kauppareissu, ostoslistalla ruokasuolaa ja keltaista Dylon-väriä.


Vaan kuinkas sen kasvivärjäilyn kanssa sitten kävikään?

Ensin lioteltiin 100 grammaa keltasipulin kuoria 5 litrassa vettä. Yöhän siinä meni, kun kuoret siellä vedessä itsekseen lilluskelivat.


Liottelun jälkeen sipulinkuorilientä keitettiin tunnin verran. Keitetty liemi jäähdytettiin kädenlämpöiseksi ja kastellut langat (n. 90 grammaa hamppulankaa) upotettiin jäähtyneeseen liemeen. Päätettiin äidin kanssa jäättää sipulinkuoret liemen sekaan (tästä on eroavia toimintatapoja: toiset siivilöivät kuoret pois ennen värjäystä, toiset jättävät kuoret sekaan, kuten me teimme). Lientä alettiin hiljalleen lämmittää. Kun liemi oli saavuttanut 90 asteen lämpötilan, otetiin langat pois hetkeksi ja liemeen sekoitettiin 10g lämpöiseen veteen liuotettua alunaa (aluna toimii kiinnitysaineena, joka tunnetaan myös nimellä puretusaine). Langat laskettiin takaisin ja seosta "keiteltiin" (lämpötila koko ajan 80-90 astetta) tunnin verran. Lankojen annettiin lillua liemessä, kunnes liemi jäähtyi taas kädenlämpöiseksi, jonka jälkeen langat nostetiin pois liemestä ja huuhdeltiin ensimmäiseksi lämpöisellä vedellä, johon oli sekoitettu tilkka etikkaa. Huuhtelua jatkettiin jokaista huuhtelukertaa kohden hissukseen kylmenevällä vedellä, kunnes väriä ei enää irronnut huuhteluveteen.
Keiteltyä lientä jäähtymässä värjäystä varten.
Langat värjäytymässä sipulinkuorisopassa.
Lanka ennen ensimmäistä huuhtelua
Lopputulos.
Lopputulos ei ollut ihan sitä, mistä haaveilin. Oikeastaan se ei ollut sinne päinkään, mutta ihan kiva silti. En voi käyttää tuota värjättyä lankaa siinä tarkoituksessa, mitä varten sitä alunperin lähdin värjäilemään, mutta kyllä sillekin ihan varmasti oma käyttönsä löytyy. Onneksi värjäämätöntä lankaa on vielä sen verran jäljellä, että sen pitäisi riittää hyvin suunnitelmiini tästä "takaiskusta" huolimatta.
Nyt pitää toivoa, että Dylon-väreillä noista saisi aikaan sellaisia ihanan keltaisia. Siis keltaisia, ei mitään mukamaskeltaisia.

Nyt sulattelen harmitusta ja samalla riemuitsen kivan värisestä hamppulangasta, josta voin nyt tehdä jotain muuta kivaa. Samalla voin miettiä, mitä lankaa värjään silla sipulinkuorikasalla, jota oltiin äidin kanssa ehditty haalia etukäteen kaappiin odottamaan. Nyt olisi mainio mahdollisuus tehdä valkoisille langoille muodonmuutos. Pitää tutkia, jos löytyisi sopivia uhreja varastoista.


Palasin (näin seuraavana päivänä) kertomaan, että Dylon-kokeilu meni vielä huonommin kuin operaatio Sipulinkuorisoppa: Värjäystulos oli laimeampi ja tylsempi. Jopa niin tylsä, että kuvaa en viitsi edes julkaista vielä. Ketuiksi siis meni koko touhu. Ja suunnitelmat uusiksi. Voi mörkö. Noh, tulee noille hamppumöhkylöillekin käyttöä vielä. Harmittaa vain vietävästi, kun en päässytkään tekemään niistä suunnittelemaani ihanuutta. Nyt pitää suunnitella toisenlainen ihanuus eri materiaaleista. Ajatus hippimorsiamuudesta pitää siis toteuttaa muulla tavoin. Hys, hipihiljaa – tästä ei pitänyt puhua vielä. :)

3 kommenttia:

  1. Höh...noh, tuli sentään testattua hyvissä ajoin tämä. :)

    VastaaPoista
  2. Jep. Vähän tuo tietenkin kaihertaa mieltä, kun piti luopua alkuperäissuunnitelmista, mutta onneksi kuitenkin kekkasin ihan hyvän varasuunnitelman. :)

    VastaaPoista
  3. Mä värjäsin kurkumalla lankaa ja tuli ihanan keltasta : )

    http://luoviahulluuskohtauksia.blogspot.fi/2014/09/kolme-keltaista.html

    VastaaPoista