lauantai 26. heinäkuuta 2014

Huiveja ja hellettä

Ulkona on tappava helle ja sisälläkin meinaa valua tuolista lattialle, kun lämpö tekee tehtävänsä.
Kärsin kuumuudesta ja toivon, että tämä menisi nopeasti ohi ja tulisi kunnon pakkaset.

Yli 30 asteen helle on juuri sopiva keli huivikuvien ottamiseen ja julkaisuun, vai mitä?
Raahasin itseni,  kameran, Vara-Kurren ja kaksi huivia helteeseen saattaakseni pari työtä loppuun (koska työ on valmis vasta silloin, kun olen dokumentoinut sen). Huivit ovat olleet kuvauksia vaille valmiita jo pitkän aikaa, mutta jostain syystä sain ne vasta nyt kuvattua. Saatoin aiheuttaa naapureissa hieman hämmennystä kulkiessani pitkin pihaa huivikaulainen jättiorava kainalossani. :)

Huivit kuuluvat Villalankalaihis -projektiini ja ovat siksi elukkaperäistä materiaalia.

Kaivelin lankavarastoistani Esiton Lenkkimohairia (joka itse asiassa saattaa ollakin Pirkanmaan kotityön Pirkka-lenkkimohairia, kun asiaa tarkemmin alan mieleni syövereistä tonkia), joka on pyörinyt kaapeissani vuosia. Ostin sen alunperinkin huivilangaksi Kädentaitomessuilta. Halusin jotain yksinkertaista ja nopeaa neulottavaa ja tämän tyyppinen lanka on sellaiseen tarkoitukseen juuri sopivaa. Putkihuivi syntyikin yksinkertaisimmalla mahdollisella tavalla: Loin silmukoita sen verran, että kappaleen leveys vastasi huiville haluamaani korkeutta. Neuloin ainaoikealla pötkön, joka riitti ongelmitta pääni ympäri (ja jäi hieman löysäksikin). Ompelin syntyneen pötkö alku- ja loppupään yhteen: Syntyi putkilohuivi. Helppoa ja yksinkertaista.
Esito Lenkkimohair (tai vaihtoehtoisesti Pirkanmaan kotityön Pirkka-lenkkimohair), menekki 100 grammaa.

Toinen huivi on pienen kokonsa vuoksi ennemminkin kauluri. Lankana käytin Novitan Mamboa, joka hankittiin alunperin boleroa varten. Valmis bolero ei kuitenkaan tuntuvat hyvältä päällä, vaikka se oli ohjeen mukaan tehty. Se kiertyi kummallisesti ja tuntui kummalliselta. Päätettiin äidin kanssa, että on parempi tehdä langasta jotain muuta ja bolero päätyi purettavaksi. Kului vuosia ja lanka muutti mukanani paikasta ja kaupungista toiseen. Nyt sekin (osa siitä) pääsi vihdoinkin käyttöön.

Neuloin pyöröpuikoilla kiertävää joustinneuletta (tai mikä tuo nyt onkaan oikealta nimeltään) sen verran, että putkilo riitti peittämään kaulan kokonaan. Tähän olisi toki voinut tehdä leveämmän alaosan, joka olisi yltänyt peittämään hartioitakin hieman. Nyt tuuli pääsee puhkumaan alareunasta kaulaan ja niskaan, jos takissa ei ole kunnon kaulusta. Noh, teen sitten ensi kerralla käytön kannalta fiksumpia ratkaisuja. Tai sitten en. On tämä silti ihan kiva enkä minä palele kovinkaan helposti, joten eiköhän kauluri passaa ihan hyvin tuollaisenakin.
Novita Mambo, menekki 89 grammaa

Villalankalaihiksen saldo tähän mennessä: -189 grammaa.

(Seuraava hankita valokuvaukseen liittyen: heijastin.)

2 kommenttia:

  1. Sulla on kyllä kiva vapaaehtoinen malli käsitöille (Kurre). ;)

    VastaaPoista
  2. Jep, se on helppo kuvattava, kun se ei sano vastaan tai ryhdy muutoin hankalaksi (paitsi joskus se ei oikein meinaa pysyä pystyssä :D).

    VastaaPoista