keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Proteiinipuuroa


Nyt tuli vihdoinkin kokeiltua Fitness Exposta ostettua Leaderin proteiinipuuroa. Eihän siihen mennytkään kuin semmoiset kolmisen kuukautta. Makuna oli tässä testissä vadelma, mutta valikoimasta löytyy myös omena-kaneli (jonka testaan ehkä lähipäivinä, jos saan aikaiseksi). Puurojauheet ovat kätevissä annospusseissa ja tarvitsevat vain kuumaa vettä seurakseen. Proteiinia yhdessä annoksessa on parisenkymmentä grammaa - puuro on siis sopiva välipalan korvike kiireessä. Hiilihydraatteja on sen verran vähän, että kaipaa kaveriksi vaikkapa banaania. Luontaistuote-, terveys- sun muiden kauppojen lisäksi olen törmännyt näihin myös joissakin Prismoissa ja Citymarketeissa. Välttämättä ei siis tarvitse raahautua erikseen luontaistuotekauppaan pikapuuroa saadakseen. Puuroja saa tilattua myös kotiinkannettuna, vaikkapa Hyvinvoinnin Tavaratalosta.

Pussin ohjeessa käsketään sekoittamaan puurojauhe 1,5 desiin kiehuvaa vettä. Itse laitoin vettä liki 2 desiä, koska tuo 1,5 jätti puuron omaan makuuni liian tönköksi. Tykkään notkeasta puurosta enemmän kuin sellaisesta, jossa pysyy lusikkakin pystyssä. Tiedän, olen niuho, mukamas. Oikeasti minulle kelpaa mikä vain. Enemmän vettä = enemmän puuroa = parempi mieli.

Vadelmaa on puuron seassa ihan mukavasti (pakkauksen mukaan 6%). Toki enemmänkin saisi olla. Valmiin puuron suolapitoisuus on melko alhainen (0,3%), minkä vuoksi lisäsinkin omaan puuroni ruususuolaa. Alhainen suolapitoisuus on ihan hyvä juttu, koska suolaa tulee saatua helposti liikaa - etenkin, jos syö paljon puolivalmisteita, valmisruokia, leipää yms. Meidän ruokamme ei (pääosin) sisällä valmiiksi lainkaan suolaa, niin sitä tulee lisättyä itse joka paikkaan, kuten tälläkin kerralla. Ja tietenkin treeni tuo oman pienen lisätarpeen suolalle.

Puuro oli ihan maukasta, mutta ehkä hieman makeaa - ei kuitenkaan ylimakeaa. Tällaiselle makeuttamattomaan puuroon tottuneelle se kuitenkin oli normaalia makeampi puurokokemus. Maku oli ehkä aavistuksen vetinen (vai johtuiko se siitä ylimääräisestä puolesta desistä vettä...?). Lisäsuola hieman tasoitti vetisyyttä. Ensi kerralla voisin kokeilla tehdä tämän soijamaitoon. Sillä voisi saada aikaan täyteläisemmän maun.

Yksi iso miinus, ainakin näin plussakaudella, tulee annoksen koosta: puurosatsi oli aivan liian pieni. No, tämän ehkä ymmärtää, kun kuulee minun keittävän aamupuuroni (ja kaikki muutkin päivän aikana syödyt puurot) kasarissa hellalla. Eivät mahtuisi lautaselle - tai vähintäänkin kuohuisivat sen isoimmankin lautasen reunoista yli mikrossa.

Näitä tulee varmasti käytettyä jatkossa hätävaraeväänä, koska ovat käteviä ottaa mukaan, ja syöminen onnistuu sellaisessakin paikassa, jossa ei erityisiä keittomahdollisuuksia ole - kunhan vain saa jostain lämpöistä vettä. Hätätapauksessa puuro sekoittuu varmasti kylmänkin nesteen kanssa riittävän hyvin.


Apinakulho: Kierrätyskeskus

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti