maanantai 30. joulukuuta 2013

Materiaaliahdistus.

Sellainen iski.

Katsoin Tavarataivaan.

Sisuksissani alkoi möyriä.

Yök.

Hukumme tavaraan.

Miksi meillä edes on niin paljon kaikkea?

Epätoivoisesti voisin yrittää puolustaa tavaramertamme sillä, että melkoisen suuri prosentuaalinen osuus

kaikesta roinasta ja romppeesta on löytänyt tiensä meille kirppareilta.

Mutta onko se mikään puolustus?

Ei.

Mutta silti parempi kuin kaiken uutena haaliminen.


Tavarataivaassa 26-vuotias nuori mies, Petri, pakkaa omaisuutensa varastoon vuodeksi. Siis aivan kaiken. 

Varastosta saa ottaa korkeintaan yhden tavaran päivässä. Vuodessa saa siis yhteensä 365 tavaraa.

Alkaa ihmiskoe.



Meillä on pelkästään elokuvia rutkasti enemmän. Hävettää vielä enemmän.


Tavarataivaassa Petri ei saa ostaa vuoden aikana mitään tavaroita.


Tähän voisin pystyä. Pystyisin, jos vain päättäisin. Ja kiertäisin kirpputorit kaukaa.

Onko kuitenkaan tarpeellista olla ostamatta mitään?

Jos vain miettisi ja harkitsisi tarkemmin ostoksiaan?


Vuoden aikana Petri löysi jotain tavaraa huomattavasti arvokkaampaa.


Mitä jos itsekin keskittyisin ensi vuonna rakastamaan enemmän?

Olenhan kuitenkin löytänyt sen arvokkaimman jo neljä vuotta sitten.

Pitäisin huolta rakkaimmistani.

Ja itsestäni.

Vaikka olen minä tähänkin asti rakastanut.

Mutta jos sen rakkauden siihen tärkeimpään löytäisi uudelleen - entistä vahvempana ja voimakkaampana?


Kuinka monta tavaraa ihminen tarvitsee tullakseen toimeen?


Sen voisin selvittää.

Mutta en ehkä pelkässä takissa tyhjässä kämpässä nukkumalla.

Vaikka se olisi kyllä elämys.


Tavarataivas katsottavissa vielä hetken aikaa YLE Areenassa.

Suosittelen.

Ja vetäydyn miettimään millaisen ihmiskokeen itse voisin toteuttaa.

Sekä tuskastumaan siitä, miten tämän kaiken rojun jaksaa siirtää tulevassa muutossa toisaalle.

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Reissun pelastaja

Yosalta tuli tuossa syksyllä uutuustuote: kaurapohjainen proteiinirahka. Ennen kuin kukaan suuttuu ja vetää utareet nenäänsä, minun on varmaan parasta korjata sanomiseni ja todeta, että kyseessä rahkantyyppinen kauravälipala. Kiitos ja anteeksi. Minä puhun maidosta, jugurtista, rahkasta ja munakkaasta, vaikka onkin kyse vegaanituotteista, joilla ei ole mitään tekemistä tissien tai alapäiden kanssa kuten eläinperäisillä vastineillaan. Niiden, jotka eivät siitä pidä, on vain kestettävä se. Minäkin joudun kestämään sen, että ihmisten keho erittää rasituksen yhteydessä soijaa. Ollaan siis tasoissa.

Tämä rahkaton kaurarahka on pakattu 200 gramman pikariin, jonka kannesta löytyy kätevästi lusikka. Tosin lusikan olemassaolosta voi olla montaa mieltä. Itse pidän lusikkaa lähinnä turhana ja ylimääräistä jätettä tuottavana seikkana. Toki lusikka on kätevä sellaisina hetkinä, kun on jostain syystä jättänyt hätävaralusikan väärän laukun pohjalle.

Paikallisissa marketeissa en ole tähän vielä törmännyt, mutta isompien kaupunkien ruokakaupoista tätä löytynee melko todennäköisesti. Isommista marketeista olen ainakin tätä löytänyt useallakin paikkakunnalla.

Proteiini, jota yhdessä pikarissa on 10 grammaa, on peräisin herneestä. Makeus tulee hedelmäsokerista ja steviasta.

Maku on hieman erikoinen, mutta ei mielestäni kuitenkaan huono. Tosin pidän enemmän soijapohjaisista jugurteista sun muista. Kaurapohjaisetkin ovat ihan hyviä, ei siinä mitään. Herneproteiinin makua kammoaville voin lohdutukseksi sanoa, että kannattaa kaikesta huolimatta uskaltautua kokeilemaan tätä. Hans ei pidä herneproteiinin mausta lainkaan (eikä saa herneproteiinia sellaisenaan välttämättä edes alas) ja kertoi, että tässä sitä ei maista oikeastaan ollenkaan. Itse olen kovin huono kommentoimaan herneproteiinin läpitunkevuutta, koska syön herneproteiinia vaikka suoraan paketista sellaisenaan. Tiedän, se on ällöä. Mutta minä tykkään.

Jos pidät Ananas-Yosasta, niin saatat hyvinkin pitää myös tästä. No kas vain, tässäkin on ananasta. Jos sen sijaan vieroksut sitrushedelmiä jugurteissa tai ylipäätään missään, niin suosittelen jättämään tämän Yosan hyllyyn.

Kokonaisuudessaan tämä on mainio tuote. Pari kertaa se on jo pelastanutkin tien päällä, kun on tajunnut reissun venyvän suunniteltua pidemmäksi ja eväiden olevan uhkaavasti loppumispisteessä. Tavallisissa kaupoissa on kovin vähän vegaanisia proteiinipatukoita (aikalailla pätevästi suomennettuna: ei yhtään), minkä vuoksi tämä hieman proteiinipitoisempi purnukka on erittäin tervetullut lisä kauppojen valikoimaan, ainakin näin vegebodarien näkökulmasta. Tämä on myös helppo napata mukaan ja syöminen onnistuu missä vain. Positiivista on myös se, että mitä enemmän, monipuolisemmin ja helpommin tämänkaltaisia tuotteita saa kaupasta, sitä vähemmän pitää kantaa eväitä mukanaan kotoa asti.

Proteiinipuuroa


Nyt tuli vihdoinkin kokeiltua Fitness Exposta ostettua Leaderin proteiinipuuroa. Eihän siihen mennytkään kuin semmoiset kolmisen kuukautta. Makuna oli tässä testissä vadelma, mutta valikoimasta löytyy myös omena-kaneli (jonka testaan ehkä lähipäivinä, jos saan aikaiseksi). Puurojauheet ovat kätevissä annospusseissa ja tarvitsevat vain kuumaa vettä seurakseen. Proteiinia yhdessä annoksessa on parisenkymmentä grammaa - puuro on siis sopiva välipalan korvike kiireessä. Hiilihydraatteja on sen verran vähän, että kaipaa kaveriksi vaikkapa banaania. Luontaistuote-, terveys- sun muiden kauppojen lisäksi olen törmännyt näihin myös joissakin Prismoissa ja Citymarketeissa. Välttämättä ei siis tarvitse raahautua erikseen luontaistuotekauppaan pikapuuroa saadakseen. Puuroja saa tilattua myös kotiinkannettuna, vaikkapa Hyvinvoinnin Tavaratalosta.

Pussin ohjeessa käsketään sekoittamaan puurojauhe 1,5 desiin kiehuvaa vettä. Itse laitoin vettä liki 2 desiä, koska tuo 1,5 jätti puuron omaan makuuni liian tönköksi. Tykkään notkeasta puurosta enemmän kuin sellaisesta, jossa pysyy lusikkakin pystyssä. Tiedän, olen niuho, mukamas. Oikeasti minulle kelpaa mikä vain. Enemmän vettä = enemmän puuroa = parempi mieli.

Vadelmaa on puuron seassa ihan mukavasti (pakkauksen mukaan 6%). Toki enemmänkin saisi olla. Valmiin puuron suolapitoisuus on melko alhainen (0,3%), minkä vuoksi lisäsinkin omaan puuroni ruususuolaa. Alhainen suolapitoisuus on ihan hyvä juttu, koska suolaa tulee saatua helposti liikaa - etenkin, jos syö paljon puolivalmisteita, valmisruokia, leipää yms. Meidän ruokamme ei (pääosin) sisällä valmiiksi lainkaan suolaa, niin sitä tulee lisättyä itse joka paikkaan, kuten tälläkin kerralla. Ja tietenkin treeni tuo oman pienen lisätarpeen suolalle.

Puuro oli ihan maukasta, mutta ehkä hieman makeaa - ei kuitenkaan ylimakeaa. Tällaiselle makeuttamattomaan puuroon tottuneelle se kuitenkin oli normaalia makeampi puurokokemus. Maku oli ehkä aavistuksen vetinen (vai johtuiko se siitä ylimääräisestä puolesta desistä vettä...?). Lisäsuola hieman tasoitti vetisyyttä. Ensi kerralla voisin kokeilla tehdä tämän soijamaitoon. Sillä voisi saada aikaan täyteläisemmän maun.

Yksi iso miinus, ainakin näin plussakaudella, tulee annoksen koosta: puurosatsi oli aivan liian pieni. No, tämän ehkä ymmärtää, kun kuulee minun keittävän aamupuuroni (ja kaikki muutkin päivän aikana syödyt puurot) kasarissa hellalla. Eivät mahtuisi lautaselle - tai vähintäänkin kuohuisivat sen isoimmankin lautasen reunoista yli mikrossa.

Näitä tulee varmasti käytettyä jatkossa hätävaraeväänä, koska ovat käteviä ottaa mukaan, ja syöminen onnistuu sellaisessakin paikassa, jossa ei erityisiä keittomahdollisuuksia ole - kunhan vain saa jostain lämpöistä vettä. Hätätapauksessa puuro sekoittuu varmasti kylmänkin nesteen kanssa riittävän hyvin.


Apinakulho: Kierrätyskeskus

maanantai 16. joulukuuta 2013

Leffakaaos

Jep, niitä on paljon. Jonkun mielestä liikaa, aivan liikaa. Omasta mielestäni en ole päässyt vielä edes kunnolla alkuun. Leffoissa siis. Ostelin niitä taas kirppareilta. Tällä kertaa Helsingistä. Saalis nähtävissä yllä.

Löysin reissun aikana myös aiheeseen soveltuvan lautapelin. Se maksoi kaksi euroa, leffat vähän enemmän - yhteensä siis. Kappaleelta leffat kustansivat pääosin yhtä ja kahta euroa.
Pelattiin tuota jo eilen yksi matsi: minä, äiti ja Hans. Voitin. Mutta se johtui kyllä Eastwoodista, ei niinkään siitä, että olisin tiennyt hurjasti enemmän, vaikka taisin kyllä tietääkin. :)

Pitäisi varmaan pitää parit leffamaratonit, että saisi tuon katsomattomien leffojen pinon vähän pienenemään. Nyt se vain kasvaa kasvamistaan. Mutta kyllä me sieltä koko ajan niitä poiskin katsotaan, uusia vain tulee nopeammalla tahdilla.

Hengissä Helsingistä

Kävin viiikonloppuna piiiitkästä aikaa Helsingissä ja nukuin siellä kaksi yötä. Aiemmat käynnit ovat olleet vain pikaisia, korkeintaan yhden päivän mittaisia. Tällä kertaa ajattelin ottaa ilon irti reissusta ja kiertää kirppiksiä, ruokapaikkoja ja erikoisliikkeitä vähän enemmänkin. Oppaana reissussa toimi Helsingissä opiskeleva ystäväni, joka on onneksi myös innostunut kirppareista ja vegetouhuista niin hommat sujuivat leppoisasti eikä tullut erimielisyyksiä käyntikohteista. Ja selvisin reissusta hengissä, vaikka iso kaupunki välillä pelottikin ja meinasin hukata itseni ihmismassoihin.

Heluna Shopista ostin huulirasvoja (piti ostaa useampi maku, koska en osannut päättää vain yhtä - varsinkaan, kun ostin Hansillekin, niin olin vähän hukassa makujen kanssa. Helunasta lähti mukaan myös Builder's Bareja, joita ei Suomessa oikein muualta saa. Niin, ja Hansille herkkua (Cleo's). Lisäksi kuolasin siellä maihareita, mutta muistutin itseäni aktiivisesti siitä, että ensin pitää kuluttaa kahdet vanhat elukkamaiharit (toiset muutama vuosi sitten ostettu, toiset hukkaan joutumiselta pelastetut) loppuun - vasta sitten saa hankkia uudet. Tai no, ehkä jo sitten, kun edes toiset elukkamaiharit ovat puhkipoikkirikki - jos on oikein kiltisti.

Ruohonjuuresta ostin vaihtopäisen tiskiharjan. Meillä on tähän asti ollut käytössä muovinen vaihtopääharja, mutta ajattelin siirtää sen siivouskäyttöön ja ottaa tämän puisen tiskihommiin, jos se tuntuu hyvältä käyttää ja toimii tarpeeksi hyvin. Mokomia saisi lähempääkin, mutta jostain syystä ei ole tullut hankittua aiemmin.

Mustaa suolaa olen jo pitemmän aikaa halunnut, mutta en ole siihen missään lähempänä törmännyt. Nyt sain sitten sitäkin hankittua, kun käytiin Hämeentien etnokaupoissa. Jee, nyt pääsen vihdoinkin tekemään vähän erimakuista kikmunakasta! Ja  tofukokkelia.
Reissussa tuli osteltua kaikenlaista muutakin, mutta ajattelin mainita vain nämä oleellisimmat. Kirppislöydöistä onkin tulossa sitten ihan omat merkintänsä.

tiistai 10. joulukuuta 2013

Elokuvahamsterit

Oltiin viikonloppuna ystävien luona kylässä ja käytiin porukalla Porissa kirppiksillä. En muistanutkaan, että Porissa on ihan hyvät kirpparit, jotenkin ehkä paremmat kuin Tampereella. Ainakin leffahullujen näkökulmasta. Innostuttiinkin rakkaan kanssa "vähän" hamsteroimaan leffoja. Kokonaisuudessaan mukaan takertui 19 nimikettä. Enemmänkin olisi ostettu, mutta pitää sitä rahaa jäädä ruokaankin.

Ruoasta puheenollen: Pori myös nosti pisteitään mahdollisena asuinpaikkana ja kirppisreissukohteena. Tämä siksi, että siinäkin kylässä on nykyään pähkähullujen pähkinähullujen taivas, Punnitse ja Säästä. Ihan mahtavaa! Pitää kyllä tehdä uusi Porireissu piakkoin. Lisäplussana tälle kaikelle Porissa on (eräästä tietystä syystä) sellainen taianomainen ja hömppäromanttinen fiilis, ainakin näin talvella. Talvinen (ja syksyinenkin) Pori saa tämän pikkuoravan sydämen surraamaan muutaman ylimääräisen kiepin. ❤️

Koko leffapotti nähtävissä alla. Nämä lätkät kustansivat yhteensä reilun 36 euroa. Lisäksi mukaan lähti pöhkö oravapeli, jossa kerätään pähkinöitä kottikärryihin. Se maksoi 4 euroa.

perjantai 8. marraskuuta 2013

Kuningaspossu

Tämä on jo vähän vanhempi projekti. Alunperin ainakin. Kaksi kertaa tehty reppana. Ekaa kertaa viime syksynä. Silloin tuli liian pieni. Sitten hitaasti (ihan hävettikin, ja vieläkin hitusen) mutta varmasti uusi ja sopiva.

Virkkasin veljenpojalle pipon päätä lämpimänä pitämään. Aihevalinta oli Kuningaspossu. En edes harkinnut muuta. Se tuli ensimmäisenä mieleen lahjan saajaa miettiessä. Lankana Sandnes Sisu kaksinkerroin. Kruunussa joku keltainen kaapin pohjalta.

Uusiksi meni!

Joskus käy niin.
Lavasteella niin kävi usein.
Liiankin usein, jos ei jopa aina.
Blogille se ei ole onneksi tapahtunut aiemmin.
Nyt kuitenkin kävi niin.

Uusiksi meni!

Vanha blogi alkoi ärsyttää.
Siinä oli jotain pielessä ja kaikki tuntui kummalta.
Se ärsytti minua iltaisin ja selkääkin kutitti.

Halusin nukahtaa helpommin.
En halunnut tuntea kirjoittavani jonkun muun blogiin omia koukeroitani.
Päätin aloittaa uuden blogin.