sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Jotain vanhaa, jotain uutta, jotain oranssia...

Oho!

Koska julkaisen tekstejä sen mukaan kuin hyvältä tuntuu, jäävät jotkut tekstit joskus roikkumaan melko pitkiksikin ajoiksi. Alunperin mietin, etten julkaise koko tekstiä ollenkaan. Päädyin sitten lopulta julkaisemaan mokoman, ainoastaan puolitoista vuotta "myöhässä".

Kuvat eivät tuo mekkoa parhaalla mahdollisella tavalla esille, koska me ei otettu yhtään kuvaa, jossa näkyisi nimenomaan mekko. Tarkoitus kun oli kuvata meitä parina ja se onnistui varsin mainiosti. Osittain tästä syystä olenkin lykännyt tätä päivitystä. Jotenkin tuntui siltä, että miksi tekisin päivityksen, kun ei ole kuvia itse aiheesta.

Kirjoittamista jarrutti myös se, että tilaisuudesta oli kulunut aikaa melkoisen runsaasti ja alkoi jo vähän hävettääkin, kun en ole saanut asiasta tekstiä aikaan. Tuntui nololta kirjoittaa valtaisasti myöhässä. Asiaa käänneltyäni ja väänneltyäni päätin kuitenkin tehdä päivityksen mekkoon liittyen. Onhan se kuitenkin itse tehty ja siinä on kierrätysmateriaalejakin. Oli se sitten kuinka myöhäistä tahansa. Nämä kekkerit kun eivät muutoinkaan menneet millään muotoa alkuperäisen suunnitelman mukaan, niin miksi sitten antaa myöhäisen julkaisuajankohdan häiritä.
Lopullinen mekko on täysin erilainen kuin sen piti aivan alunperin olla. Tosin kaikki muukin meni koko kekkereiden suhteen uusiksi, joten ehkä oli ihan luonnollista, että mekkokin meni uusiksi. Nyt pitää vain keksiä käyttöä pellavalangoille, jotka kuuluivat alkuperäiseen suunnitelmaan. Vielä toistaiseksi niiden käyttäminen tuottaa liikaa tunnereaktioita. Kykenen tuottamaan niistä jotain sitten, kun kyseisen lankalaatikon avaaminen ei enää saa aikaan valtaisaa tunneryöppyä).

Lopullinen mekko syntyi päähänpistona. Kävelin kangaskauppaan vailla selkeää ajatusta siitä mitä haluan. Ainoastaan väri oli varma: keltaista ja oranssia. Tarvittavat määrät karkeasti arvioiden ostin tylliä ja polyester-vuoria. Värimallina minulla oli mukana pala pitsiverhoa. Ne verhot olin ostanut joskus aikoja siten kirpparilta, mutta koska niille ei ollut käyttöä verhoina, päätyivät ne mekkoni materiaaleiksi.
Aivan täysin tyytyväinen en lopputulokseen ole. Olkaimien kanssa oli ongelmia, eivätkä ne lopultakaan olleet kunnolliset (erityisesti jäi häiritsemään rintaliivien olkaimien ajoittainen pilkistäminen reunoilta). Muutoin olen ihan tyytyväinen, etenkin siihen nähden, ettei minulla ollut mitään kunnon suunnitelmaa mekon suhteen. Ainahan sitä jotain korjattavaa töistään löytäisi, jos oikein kaivella alkaisi.

Mikä sitten oli sitä uutta? Yläosan ja vuorin polyester, tylli, sukkahousut ja rintaliivit. Vanhaa oli helmaosan pitsiverho ja maiharit. Oranssin nyt näkeekin (sinistä kun ei ollut eikä tullut). Entäs se lainattu sitten? Tätä piti hetken miettiä, kunnes keksin, että sulhasen puvun housut. Omat ei sille mahtuneet, niin piti lainata morsiammen isältä, siitä syystä housut eivät näytä niin istuvalta kuin olisin toivonut.

Kuvat: Mikko Joona

tiistai 2. tammikuuta 2018

Yksinkertaisesti, rakkaudella

Taas mennään helpoilla.

Vanha työ, taas. Tämän päätin julkaista nimenomaan tänään ihan vain jo sen takia, että huivi näki maailman ensimmäistä kertaa tasan vuosi sitten. Minulla oli tämä huivi hartioillani, kun seistiin rakkaan kanssa maistraatissa ja minua jännitti ehkä eniten siihenastisessa elämässäni. Ihan hupsua jännittää yhden minuutin takia niin paljon.

Tässä huivissa on rutkasti tunnetta sen ensikäytön ansiosta. En edes tehnyt tätä alunperin kyseiseen tarkoitukseen. Varsinainen häämekko oli vielä kesken (koska en pitänyt sen olemassaoloa tärkeänä maistraatissa) ja kaivelin jo aiemmin valmiiksi kaapista vihkitilaisuusmekon itselleni. Halusin sivistyneesti hartiat peittoon ja nappasin valmiiden töiden laatikosta tämän hätäisesti mukaan aamupäivällä maistraattiin lähdettäessä.

Aikamoista. <3

Huivi itsessään on idioottihelppo: ainaoikeaa alusta loppuun ja lisäykset joka kerroksen lopussa. Ehkä vähän isompi olisi saanut olla, mutta kyllä tämä näinkin menee.
Lankana Silver Soft Cewec. 

Aistijuttuja

Siivosin kaikki vanhat merkinnät näkyvistä, kun aloitin blogin pitämisen alusta jo ties miten monennetta kertaa. Tämä on kuitenkin niin kiva työ, että halusin nostaa sen takaisin näkyviin. Alunperin tämä on siis julkaistu blogissa kesäkuussa 2017.

Kesäloma opiskeluista alkoi viikko sitten ja samalla päättyi myös Kutun (kuntoutumisen tukeminen) työssäoppiminen. Työssäoppimispaikkani oli mahtava ja viihdyin mainiosti. Paikka oli ihanteellinen luovuuteni, hullujen ideoitteni ja vahvuuksieni hyödyntämiseen: Juuri sellainen, jossa haluaisin tulevaisuudessa tehdä töitä. Olenhan tuon jo aiemminkin tiennyt, mutta nyt ajatus vahvistui entisestään.

Jakson aikana kyhäsin asiakkaita varten erilaisia aistitoimintoja tukevia aktiviteetteja, mm. äänimuistipelin ja aistipallot (hieman tönkkö suomennos englannin kielen termistä "sensory ball"). Äänimuistipeliin sain alunperin idean Hääräämöstä. Palloihin inspiraation antoi Pinterest.
Äänimuistipelin tein yllätysmunien muovikuorista, joiden sisälle laitoin erilaisia ääntä pitäviä asioita, muun muassa riisiä, hienoa suolaa, papuja, kulkusia, klemmareita ja kumilenkkejä. Lopuksi päällystin kuoret vanhan kirjan sivuista repimilläni palasilla, jotka kiinnitin liima-vesiseoksella.
Aistipallot tein ilmapalloista. Täytin pallot ensin ilmalla ja päästin samantien tyhjäksi. Näin sain palloista helpommin "periksi antavia" ja täyttäminen helpottui. Lopulliset täytteet ujutin palloihin suppiloa apuna käyttäen. Palloihin tuli sisälle hienoa suolaa, hiekkaa, popcornin jyviä, nestesaippuaa, vanua, papuja, riisiä, hama-helmiä ja peruna-/tapiokatärkkelystä (eli kaapin perältä löytynyttä No Egg -jauhetta).

Koko homman suurin haaste oli saada kaikki ilmat pois palloista ennen solmimista, jotta rikkoutumisvaara olisi mahdollisimman pieni. Osaan jäi väkisinkin ilmaa, mutta sen verran vähän, että pallojen ei pitäisi ihan pienestä räjähdellä rikki.
Pallot aiheuttivat asiakkaissa iloisia ja hilpeitä reaktioita, joten olivat ilmeisesti ihan onnistunut tekele. Innostuin tekemään myös itselleni omat pallot stressiä torjumaan (kuvissa työssäoppimispaikalle tekemäni pallot).

Vanhoja töitä näytille. Vihdoinkin.

Joskus käy niin, että saa tehtyä töitä valmiiksi, mutta niiden kuvaaminen jääkin sitten pitkäksi aikaa. Nämä villalankalaihis-tekeleet ovat olleet jo pitkän aikaa valmiina, mutta nyt vasta saan ne tänne esille. Ensin ajatus vähän hävetti, kun tuli sellainen olo, etten saa mitään aikaiseksi. Päätin uudenvuodenlupauksena olla stressaamatta blogin päivittämisestä. Aion päivittää tätä silloin, kun siltä tuntuu. Niin on parempi, eikä ainakaan tule turhia paineita hommasta. Eihän se nyt oikeasti mitään haittaa, vaikka blogiin esille laitetut työt olisivat olleet miten pitkään tahansa valmiina. Homma säilyy mielekkäämpänä, kun sitä ei tee hampaat irvessä ja muut asiat sivuun jättäen. Sama koskee myös käsitöiden tekemistä: Teen niitä silloin, kun siltä tuntuu.

Pipo
Ensimmäisenä esittelyyn ihan peruspipo. Tykkään lötköistä pipoista enemmän kuin kireistä. Pääni on iso muutenkin, joten miksen sitten samantien vetäisi vähän överiksi pipon koon kanssa. Eipä ainakaan ihan helpolla kukaan ota pipoani omin luvin käyttöön, kun ei nää mun pipot pysy kenenkään päässä suuren kokonsa takia. Tykkään myös jättää pipoihin aina takkuvaran, koska tiedän aina palaavani vanhaan hiusteni suhteen.

Langasta ei ole mitään käsitystä. Ostin langan joskus vuosia sitten kirpparilta. Lanka oli itse kerityillä kerillä pussissa, ilman vyötteitä. Jokin villasekoite se kuitenkin on ja melko paksua. Kutosen puikoilla muistaakseni tämän tein. Lankaa kului 163 grammaa, eli aika paljon pipoksi. Sen siitä saa, kun on iso pää. :)


Ketjusilmukkahuivi
Taas mennään helpoilla ja yksinkertaisilla töillä: vuorossa ketjusilmukkahuivi. Virkkasin pitkän pätkän ketjusilmukoita ja kiersin lopputuloksesta jonkun huivin tapaisen. Lankana taas kerran kirppislanka vuosien takaa: Gjestal Janne. Lankaa kului 42 grammaa.

Ketjusilmukkahuivi nro. 2
Tuli tehtyä toinenkin ketjuhuivi. Tällä kertaa virkkailin kolmella langalla yhtäaikaa. Langoista ei mitään havaintoa. Taitavat olla jotain mummun varastoista ajat sitten tongittuja, eli voivat todellisuudessa olla hyvinkin vanhoja. Yhteensä lankoja meni tähän 160 grammaa. Kuva hieman huono, kiitos oman älyttömän keksintöni kuvaamisen suhteen. Älkää kuvatko valkoista huivia lumihankea vasten, kuten minä menin tekemään. Tästä olisi ollut muitakin kuvia, mutta niissä taas kekkasin laittaa päähäni neonvärisen pipon, joka hohkaa kaiken huomion kuvasta itselleen.

Ranneke
Jämälankojen hyödyntämistä rannekkeen muodossa. Taas mennään helpolla työllä. Olenko kenties laiska tekemään haasteellisempia töitä? Lankana toimii Novitan Hippy. Tai ainakin siihen tulokseen tulin, kun vanhoja Novitan lehtiä selailin. Vyötehän tästä langanlopusta on kadonnut jo ajat sitten. Lankaa meni hurjat 19 grammaa.

Kauluri
Kauluri, joka ei nyt ole ihan sellainen, johon olisin tyytyväinen, mutta ihan käyttökelpoinen kuitenkin. Ainakin luultavasti. Lankana vuosien takaisesta pipoprojektista yli jäänyt Cascade Yarnsin Eco+ ja sitä kului 70 grammaa.



Yhteensä näihin töihin kului 454 grammaa lankaa. 
Kokonaistilanne villalankalaihiksella on 1504 grammaa. 

Aika hitaasti etenee, mutta en anna sen häiritä enää. Ihan liian kauan olen tätäkin asiaa stressannut. Saisiko jostain varattua ajan luotettavaan ja pysyvään stressinpoistoon?