tiistai 2. tammikuuta 2018

Yksinkertaisesti, rakkaudella

Taas mennään helpoilla.

Vanha työ, taas. Tämän päätin julkaista nimenomaan tänään ihan vain jo sen takia, että huivi näki maailman ensimmäistä kertaa tasan vuosi sitten. Minulla oli tämä huivi hartioillani, kun seistiin rakkaan kanssa maistraatissa ja minua jännitti ehkä eniten siihenastisessa elämässäni. Ihan hupsua jännittää yhden minuutin takia niin paljon.

Tässä huivissa on rutkasti tunnetta sen ensikäytön ansiosta. En edes tehnyt tätä alunperin kyseiseen tarkoitukseen. Varsinainen häämekko oli vielä kesken (koska en pitänyt sen olemassaoloa tärkeänä maistraatissa) ja kaivelin jo aiemmin valmiiksi kaapista vihkitilaisuusmekon itselleni. Halusin sivistyneesti hartiat peittoon ja nappasin valmiiden töiden laatikosta tämän hätäisesti mukaan aamupäivällä maistraattiin lähdettäessä.

Aikamoista. <3

Huivi itsessään on idioottihelppo: ainaoikeaa alusta loppuun ja lisäykset joka kerroksen lopussa. Ehkä vähän isompi olisi saanut olla, mutta kyllä tämä näinkin menee.
Lankana Silver Soft Cewec. 

Aistijuttuja

Siivosin kaikki vanhat merkinnät näkyvistä, kun aloitin blogin pitämisen alusta jo ties miten monennetta kertaa. Tämä on kuitenkin niin kiva työ, että halusin nostaa sen takaisin näkyviin. Alunperin tämä on siis julkaistu blogissa kesäkuussa 2017.

Kesäloma opiskeluista alkoi viikko sitten ja samalla päättyi myös Kutun (kuntoutumisen tukeminen) työssäoppiminen. Työssäoppimispaikkani oli mahtava ja viihdyin mainiosti. Paikka oli ihanteellinen luovuuteni, hullujen ideoitteni ja vahvuuksieni hyödyntämiseen: Juuri sellainen, jossa haluaisin tulevaisuudessa tehdä töitä. Olenhan tuon jo aiemminkin tiennyt, mutta nyt ajatus vahvistui entisestään.

Jakson aikana kyhäsin asiakkaita varten erilaisia aistitoimintoja tukevia aktiviteetteja, mm. äänimuistipelin ja aistipallot (hieman tönkkö suomennos englannin kielen termistä "sensory ball"). Äänimuistipeliin sain alunperin idean Hääräämöstä. Palloihin inspiraation antoi Pinterest.
Äänimuistipelin tein yllätysmunien muovikuorista, joiden sisälle laitoin erilaisia ääntä pitäviä asioita, muun muassa riisiä, hienoa suolaa, papuja, kulkusia, klemmareita ja kumilenkkejä. Lopuksi päällystin kuoret vanhan kirjan sivuista repimilläni palasilla, jotka kiinnitin liima-vesiseoksella.
Aistipallot tein ilmapalloista. Täytin pallot ensin ilmalla ja päästin samantien tyhjäksi. Näin sain palloista helpommin "periksi antavia" ja täyttäminen helpottui. Lopulliset täytteet ujutin palloihin suppiloa apuna käyttäen. Palloihin tuli sisälle hienoa suolaa, hiekkaa, popcornin jyviä, nestesaippuaa, vanua, papuja, riisiä, hama-helmiä ja peruna-/tapiokatärkkelystä (eli kaapin perältä löytynyttä No Egg -jauhetta).

Koko homman suurin haaste oli saada kaikki ilmat pois palloista ennen solmimista, jotta rikkoutumisvaara olisi mahdollisimman pieni. Osaan jäi väkisinkin ilmaa, mutta sen verran vähän, että pallojen ei pitäisi ihan pienestä räjähdellä rikki.
Pallot aiheuttivat asiakkaissa iloisia ja hilpeitä reaktioita, joten olivat ilmeisesti ihan onnistunut tekele. Innostuin tekemään myös itselleni omat pallot stressiä torjumaan (kuvissa työssäoppimispaikalle tekemäni pallot).

Vanhoja töitä näytille. Vihdoinkin.

Joskus käy niin, että saa tehtyä töitä valmiiksi, mutta niiden kuvaaminen jääkin sitten pitkäksi aikaa. Nämä villalankalaihis-tekeleet ovat olleet jo pitkän aikaa valmiina, mutta nyt vasta saan ne tänne esille. Ensin ajatus vähän hävetti, kun tuli sellainen olo, etten saa mitään aikaiseksi. Päätin uudenvuodenlupauksena olla stressaamatta blogin päivittämisestä. Aion päivittää tätä silloin, kun siltä tuntuu. Niin on parempi, eikä ainakaan tule turhia paineita hommasta. Eihän se nyt oikeasti mitään haittaa, vaikka blogiin esille laitetut työt olisivat olleet miten pitkään tahansa valmiina. Homma säilyy mielekkäämpänä, kun sitä ei tee hampaat irvessä ja muut asiat sivuun jättäen. Sama koskee myös käsitöiden tekemistä: Teen niitä silloin, kun siltä tuntuu.

Pipo
Ensimmäisenä esittelyyn ihan peruspipo. Tykkään lötköistä pipoista enemmän kuin kireistä. Pääni on iso muutenkin, joten miksen sitten samantien vetäisi vähän överiksi pipon koon kanssa. Eipä ainakaan ihan helpolla kukaan ota pipoani omin luvin käyttöön, kun ei nää mun pipot pysy kenenkään päässä suuren kokonsa takia. Tykkään myös jättää pipoihin aina takkuvaran, koska tiedän aina palaavani vanhaan hiusteni suhteen.

Langasta ei ole mitään käsitystä. Ostin langan joskus vuosia sitten kirpparilta. Lanka oli itse kerityillä kerillä pussissa, ilman vyötteitä. Jokin villasekoite se kuitenkin on ja melko paksua. Kutosen puikoilla muistaakseni tämän tein. Lankaa kului 163 grammaa, eli aika paljon pipoksi. Sen siitä saa, kun on iso pää. :)


Ketjusilmukkahuivi
Taas mennään helpoilla ja yksinkertaisilla töillä: vuorossa ketjusilmukkahuivi. Virkkasin pitkän pätkän ketjusilmukoita ja kiersin lopputuloksesta jonkun huivin tapaisen. Lankana taas kerran kirppislanka vuosien takaa: Gjestal Janne. Lankaa kului 42 grammaa.

Ketjusilmukkahuivi nro. 2
Tuli tehtyä toinenkin ketjuhuivi. Tällä kertaa virkkailin kolmella langalla yhtäaikaa. Langoista ei mitään havaintoa. Taitavat olla jotain mummun varastoista ajat sitten tongittuja, eli voivat todellisuudessa olla hyvinkin vanhoja. Yhteensä lankoja meni tähän 160 grammaa. Kuva hieman huono, kiitos oman älyttömän keksintöni kuvaamisen suhteen. Älkää kuvatko valkoista huivia lumihankea vasten, kuten minä menin tekemään. Tästä olisi ollut muitakin kuvia, mutta niissä taas kekkasin laittaa päähäni neonvärisen pipon, joka hohkaa kaiken huomion kuvasta itselleen.

Ranneke
Jämälankojen hyödyntämistä rannekkeen muodossa. Taas mennään helpolla työllä. Olenko kenties laiska tekemään haasteellisempia töitä? Lankana toimii Novitan Hippy. Tai ainakin siihen tulokseen tulin, kun vanhoja Novitan lehtiä selailin. Vyötehän tästä langanlopusta on kadonnut jo ajat sitten. Lankaa meni hurjat 19 grammaa.

Kauluri
Kauluri, joka ei nyt ole ihan sellainen, johon olisin tyytyväinen, mutta ihan käyttökelpoinen kuitenkin. Ainakin luultavasti. Lankana vuosien takaisesta pipoprojektista yli jäänyt Cascade Yarnsin Eco+ ja sitä kului 70 grammaa.



Yhteensä näihin töihin kului 454 grammaa lankaa. 
Kokonaistilanne villalankalaihiksella on 1504 grammaa. 

Aika hitaasti etenee, mutta en anna sen häiritä enää. Ihan liian kauan olen tätäkin asiaa stressannut. Saisiko jostain varattua ajan luotettavaan ja pysyvään stressinpoistoon?

maanantai 16. lokakuuta 2017

Villalankalaihis

Joskus muinoin aloittamani ja elämäntilanteiden takia puolitiehen jäänyt villalankalaihis sai aikoinaan tällaisen pohjustuksen:


Eloni ja oloni on nykyisin suurilta osin vegaanista. Valitettavasti kaikkeen en voi itse vaikuttaa, koska esimerkiksi puudutus- ja nukutusaineet ovat mitä ovat ja leikkauksissa pitää käydä ja hampaita paikata. Nämä ovat kuitenkin niitä asioita, joiden takia yksikään ihminen ei ole 100% vegaani. Tarkoituksena onkin pyrkiä elämään niin vegaanisesti kuin normaalielämässä on mahdollista. 

Yksi iso mörkö tekemisissäni on tähän asti ollut villa. Sen jälkeen, kun muutin ruokavalioni kasvisyönnistä vegaaniseksi, olen yhä hamstrannut kaappeihini villaisia vaatteita (pääosin kirpparilta) ja lankoja (sekä uutena että kirppisostoina + purkulankoina + lahjoituksina).
Paha minä.
Menneiltä vuosilta kaappeihin on kertynyt läjäpäin eläinkuituisia lankoja ja vaatteita. Nyt se alkoi tuntua väärältä.
Syntyi päätös: ryhdyn villalankalaihikselle.
Villalangat saavat luvan kadota varastoistani ja muuntua vaatteiksi tai muiksi tekeleiksi.

En aio myydä villalankojani pois. Mielestäni se ei ole tarpeen. Muut saavat ajatella asiasta mitä hyvänsä. Jos olen jonkun mielestä huono vegaani sen takia, että käytän kaappeihin vuosien mittaan kertyneet villalangat omiin tarkoituksiini, niin voi voi. Minulla on myös kahdet  nahkaiset maiharit - toiset ostetut ja toiset saatu lahjoituksena (=kaatopaikalle joutumiselta pelastetut). Lisäksi moni vaatteeni on epävegaaninen, mutta aion silti käyttää niitä. Pyöräni satulakin on todennäköisesti nahkaa, mutta en silti ala vaihtaa sitä. Joku järki pitää olla kuitenkin. Siksi ehkä puhunkin ennemmin olevani vegaanisella ruokavaliolla kuin vegaani. Ettei sitten tule sanomista.

Itse en näe sitä erityisen suurena syntinä, että teen itselleni vaatteita langoista, jotka ovat olleet minulla jo vuosia (no, osa vasta vuoden, mutta kuitenkin). Se on mielestäni verrattavissa vaikkapa siihen, että käyttää jonkun takin/kengät loppuun vegaaniksi ryhtymisen jälkeen, materiaalista huolimatta. 

Tästä lähtien hankin ainoastaan eläinkuiduttomia lankoja (saatan pelastaa jatkossakin elänkuidullisia lankoja roskistuomiolta, koska mielestäni lankojen päätyminen käyttöön on parempi kuin kaatopaikalle joutuminen - oli kuitu sitten peräisin mistä tahansa). Ostamaan en kuitenkaan moisia ryhdy. Villaiset langat päätyvät töihini siis ainoastaan varastoistani - eivät kaupasta. Kirppisten suhteen tekee tiukkaa - etenkin purkulankojen kanssa. Tiedän, että tulee olemaan vaikeaa jättää edullinen villapaita ostamatta, kun sen voisi tuoda kotiin ja tehdä siitä jotain muuta kivaa.

Blogista voi tästä lähtien seurata villalankalaihistani - aion raportoida töistäni ja hupenivista langoistani sen mukaan, kun vain suinkin kykenen. Lähtöpainoa minulla ei valitettavasti ole mahdollisuutta kertoa, kun lankani ovat pääosin värien mukaan lajilteltuna enkä jaksa alkaa kaveilla sieltä tätä merkintää varten villaisia irralleen. Osa langoista on sitä paitsi vanhempieni luona, joten senkään vuoksi en saisi kokoon realistista lähtöpainoa. Jokaisen villalankalaihis-postauksen yhteydessä kerron kyllä huvenneiden lankojen painon (ja mahdollisesti myös sen hetkisen kokonaistilanteenkin). Sitten joskus hamassa tulevaisuudessa, kun eläinkuituiset langat ovat huvenneet varastoista tyystin, saa sen lähtöpainonkin tietoonsa.

Tällä hetkellä tilanne on se, että lankaa on kulunut yhteensä 1050 grammaa.

Melko heikoille kantimille homma siis aikoinaan jäi. Nyt paremmalla energialla eteenpän. Joitakin valmiita töitä on odottamassa dokumentointia, joten todellinen painotilanne on hieman korkeampi.